General Intellect

Pohdin tekstissäni kolmea asiaa, jotka nakertavat pikkuhiljaa akateemisesti koulutettujen ihmisten työolosuhteita. Ensimmäinen on elämän kertakaikkinen uuvuttavuus. Toinen on laajalle levinnyt tunne, että monet työhön nykyään liittyvät tehtävät, mukaan lukien monet yliopistolaisten tekemät asiat, ovat sekä uuvuttavia että järjettömiä, sillä niiden päämääränä on työn arviointi. Itse työstä tulee toissijaista. Lopuksi haluan puuttua yhteen arvioinnin tuomista inhottavimmista sivuvaikutuksista, nimittäin sen edistämään narsistiseen, itseä pönkittävään käytökseen. Kaikki tuntuvat haluavan huomiota, sitä ei vain tunnu riittävän kaikille.

Mikä on taiteen ja talouden, erityisesti nykytaiteen ja sen taloudellisen hyödyntämisen suhde? Entä onko taiteen ja taideteoksen tuotteistamisella vaikutusta taiteen ilmaisumuotoon? Voiko taiteellinen ilmaisu syntyä vastarinnasta tuotteistamista ja taloudellista hyödyntämistä kohtaan ja toimia teosten yhteiseen käyttöön palauttamisen välineenä?

Precarias a la deriva -kollektiiviin kuuluva Marta Malo de Molina tekee lyhyen historiallisen katsauksen työläistutkimuksen sekä yhteistutkimuksen (conricerca) kehitykseen ja käyttöön. Teksti on osa pidempää artikkelia "Nociones Comunes, parte 1: La encuesta y la coinvestigacion obreras, autoconciencia".

Mitkä ovat kriittisen yhteiskuntatieteen mahdollisuudet nyky-yhteiskunnassa? Lähestyn kysymystä postmodernin marxilaisen ja autonomisten yhteiskunnallisten liikkeiden näkökulmasta. Lähestyn kysymystä ajatellen, ettei kyse ole vain käsitteellisestä eleganssista. Kritiikin mahdollisuudet ovat kytköksissä mahdollisuuksiin luoda uutta tutkimuksellista organisaatiota ja tieteellistä toimintaa. Kyse on toki uusista käsitteistä mutta myös niiden kanssa linjassa olevasta tieteellisestä organisaatiosta.

Mitä voisi olla yhteiskuntatutkimus deleuzelaisittain? Mitä muuta kuin lukeneisuutta osoittavia alaviitteitä paperissa tai raportissa. Lehtonen kartoittaa kirjoituksessaan Deleuzen ja sosiologian mahdollisia kytköksiä käytännön tutkimuksellisesta näkökulmasta. Kirjoitus on alustus Sosiologipäivien työryhmässä Deleuze (ja Guattari) ja sosiologia Tampereella 24.3.2006.

Capturing the Moving Mind -konferenssi lähti tänään liikkeelle Helsingistä kohti Moskovaa ja sieltä edelleen Novosibirskin kautta Pekingiin, jonne tämä noin viidenkymmenen osallistujan liikkuva mieli seisahtuu 20.9.2005, kunnes se hajoaa taas omille suunnilleen. Kyseinen teksti on konferenssin avaussana tai se tausta, joka suhteuttaa konferenssin aikana käytävää keskustelua. Keskeisellä sijalla Siperian junassa tulevat olemaan sodan, kontrollin ja mielivallan teemat. Konferenssin etenemistä voi seurata Ephemera-verkkolehden kautta, ks. http://www.ephemeraweb.org/conference/index.htm

Teksti on Tutkijaliiton uuden Polemos-kirjasarjan avaavan Postfordistisen työn sanakirjan (työnimi) esittely. Kirjaa toimittavat Mikko Jakonen, Jukka Peltokoski ja Akseli Virtanen. Kirja ilmestyy vuonna 2006.

Oheisessa tekstissä hahmotellaan äänen ja merkityksen sekä äänen ja politiikan suhdetta. Taustalla on Gilles Deleuzen ajattelu sekä huomiot äänen materiaalisuudesta, sanojen ja kielen ruumiillisesta luonteesta, joka asettuu kartesiolaista henki-materia-kahtiajakoa kyseenalaistavaksi ajattelutavaksi.

Mikä tai mitä vallankumous on? Mikä on sen suhde terroriin? Vallankumouksen käsitettä on hedelmällistä tarkastella Ranskan vallankumouksen ja siihen läheisesti liittyvien ilmiöiden kautta. Ranskan vallankumous on vedenjakaja, jossa 1600-luvulla moderniin teoreettiseen muotoonsa kehittynyt multitudo, rajaton, alati liikkuva eläimellinen ihmismassa näyttää astuvan todellisena osaksi yhteiskunnallista tapahtumaa. Multitudon käsite valottaa samalla työvoiman - joka on yleisesti kykyä tehdä mitä tahansa - suhdetta kapitalismia jatkuvasti mullistaviin vallankumouksiin ja kapitalismin aikakaudella esiin nousevaan "hirviömäiseen elämään".

Tietoyhteiskunnan keskeisin poliittinen ongelma ei oikeastaan ole kovin erilainen siitä mikä se oli teollisessa yhteiskunnassa: se on edelleenkin kuinka organisoida ja kontrolloida työvoimaa.

Jussi Vähämäki käsittelee tekstissään viimeaikaisia yhteiskunnallisia ja poliittisia muutoksia tiedon tuotannossa, tietojärjestelmässä sekä yliopistoihin sisäänajettavassa ns. "yhteiskunnallisessa palvelutehtävässä". Teksti koostuu viidestä osasta, jotka valottavat mm. tällä hetkellä kiivaana käyvää keskustelua yliopistojen ns. UPJ-hankkeesta (uusi palkkausjärjestelmä) sekä sitä, mitä tarkoittaa, kun yliopistot ja tieto yleisemminkin pyritään asettamaan yritysmallisen johdon alaisuuteen ja kaiken arvontuotannon välineeksi. Laadunvarmistusta ja sen tehtävää tiedon tekemisessä yhteismitalliseksi käsitellään myöhemmin lisää.

Tutkimusasema General Intellect avaa ovensa Jussi Vähämäen laaja-alaisella ja asianomaisiin aiheisiin monipuolisesti pureutuvalla tekstillä Ihmisen ongelma.

Muutamien, muun muassa Megafonin ja Tutkijaliiton puitteissa toimivien henkilöiden ideoimana ollaan aloittamassa uudenlaista, laaja-alaista ja yhteen kokoavaa yhteistyöhanketta, joka kulkee nimellä Tutkimusasema General Intellect. Tutkimusaseman tarkoituksena ja toimintasuunnitelmana on julkaista laaja-alaisesti tämän päivän yhteiskunnalliseen muutokseen liittyviä tekstejä. Päätarkoituksena on tuottaa itsenäisiä ja omaehtoisia, uusia käsitteitä, työkaluja ja näkökulmia luovia kirjoituksia.