2006-05-12
Mitkä ovat kriittisen yhteiskuntatieteen mahdollisuudet nyky-yhteiskunnassa? Lähestyn kysymystä postmodernin marxilaisen ja autonomisten yhteiskunnallisten liikkeiden näkökulmasta. Lähestyn kysymystä ajatellen, ettei kyse ole vain käsitteellisestä eleganssista. Kritiikin mahdollisuudet ovat kytköksissä mahdollisuuksiin luoda uutta tutkimuksellista organisaatiota ja tieteellistä toimintaa. Kyse on toki uusista käsitteistä mutta myös niiden kanssa linjassa olevasta tieteellisestä organisaatiosta.
Aloitetaan viittauksella niin kutsuttuun kulttuurintutkimukselliseen liikkeeseen yhteiskuntatieteissä. Tämä tieteellinen liike kyseenalaisti 1980- ja 1990-lukujen aikana positivismin perinnön yhteiskuntatieteissä. Se nosti yhteiskuntatutkimuksen keskiöön aktiivisen ja kielellisen subjektin, joka kykenee tekemään selkoa maailmasta, toimii kielellisesti välittyneissä suhteissa ja jonka toiminta ei siten palaudu objektiivisiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Mikä on tämän liikkeen yleinen perintö? Se on merkityksen ja eron tuotannon teoretisoiminen sisäiseksi osaksi yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Seurataan tässä muutosta eron tuotannossa.
Moderneissa yhteiskuntateorioissa ero nähdään yhteiskunnallisten rakenteiden objektiiviseksi osaksi. Niinpä esimerkiksi klassisessa tai "objektivistisessa" marxismissa työn ja pääoman välinen ristiriita on rakenteellisesti annettu subjekteille. Se vaikuttaa mekaanisena järjestelmän ominaisuutena subjektien "selän takana" olivat nämä sen vaikutuksista tietoisia tai eivät. Kapitalistisen järjestelmän kokonaisuus, totaliteetti, määrää eron paikan, jota työläisten ja porvarien kamppailu heijastaa ja ilmaisee.
Kulttuurintutkimuksen läpimurto yhteiskuntatieteissä merkitsi eron teoretisoimista joksikin, minkä subjektit tuottavat toiminnassa. Ero linkittyy sisäiseksi osaksi subjektiviteetin tuotantoa. Subjektiivisuus nähdään nyt joksikin, mikä tuotetaan erossa, erottautumalla. Ero ei ole annettu ja ulkopuolinen, vaan sisäinen ja "tehty" sosiaalisen vuorovaikutuksen ulottuvuus. Tästä seuraa kulttuurintutkimuksellista eetosta luonnehtiva toiseuksien juhlinta. Eron sisäistyminen subjektiviteetin tuotantoon nostaa positiiviseen valoon kaiken, mikä erottautuu suurista järjestelmistä, totaliteeteista: paikalliset tarinat, monikulttuurisuuden, arkiset valinnat, niin sanottujen alkuperäiskansojen omat historiat, vaihtoehto- ja alakulttuurit... Kulttuurintutkimus affirmoi identiteettipolitiikan "totalitarismin" vastapoolina. Vastaavasti se affirmoi ihmisten kyvyn tuottaa merkityksiä. Jos merkitykset nähtiin aiemmin rakenteellisesti ehdollistetuiksi, nyt alkaa korostua näkökulma, jonka mukaan merkitys tuotetaan välittömästi sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.
Kulttuurintutkimuksellinen liike jätti meille eronteon vapauttavana ja subjektiviteettia rakentavana prosessina. Enää rakenne ei ennalta määrää eron paikkaa objektiivisesti, vaan ero alkaa kiertää sosiaalisen pelitilan ringeissä tyhjänä korttina, joka voi tulla esiin missä tahansa paikassa avaten ennalta määrittelemätöntä vuorovaikutusta ja tuottaen yllättäviä ratkaisuja. Yhdestä eron määrätystä paikasta siirrytään monimuotoisten erontekojen (ja merkityksen muodostamisen) verkostoihin. Subjektiviteettia ei enää voida nähdä vain objektiivisten ehtojen heijastumana tai ilmauksena, vaan vapautuksellisena prosessina, joka irtautuu totalisoivien tai hegemonisten valtarakenteiden kahleista. Ero tulee myös esiin tekona, joka on aina paikallinen ja osittainen. Ero tehdään jostain määrätystä paikasta tai asemasta käsin, eikä se tuota uutta totaliteettia toista vastaan. Se tuottaa subjektiivista ja suhteellista erottautumista tai eriytymistä. Niin sanotulle yhteiskuntatieteiden kielelliselle käänteelle rinnasteisena ilmiönä kulttuurintutkimuksellinen käänne myös korosti kielellisten kykyjen merkitystä eronteossa. "Ei" tarkoittaa "kyllä" itselle.
Älä käsitä edellistä väärin. En puolusta kulttuurintutkimuksellista liikettä. Päinvastoin. Tänään on tullut ilmeiseksi, että tämä liike on vaarassa muuttua vastavallankumoukselliseksi (tai jos puhumme "tieteellisesti", se tuottaa tarkoittamattomia seurauksia). Kaikki kunnia tälle historialliselle käänteelle, mutta emme voi enää ryhtyä sen aktivisteiksi. Me tarvitsemme tänään jo jotain muuta. Miksi ja mitä?
Sivu 1 .. Sivu 2 .. Sivu 3 .. Sivu 4