2005-06-30

Bifo ja sekaantumisen politiikka

Markus Termonen, Jukka Peltokoski, Antti Tietäväinen

JP: Viimeiseksi kysymykseksi ajattelimme jotain hieman konkreettisempaa. Puhut paljon media-aktivismista, joka mielestäsi avaa tärkeitä prosesseja kognitariaatin itseorganisaatiolle. Millaiseksi näet media-aktivismin kentän tänään ja mitkä ovat mielestäsi kentän tuottavimmat kokeilut? Ehkäpä ne, joissa olet itsekin mukana, mutta myös muut huomioon ottaen.

Viiden-kuuden viime vuoden aikana olen työskennellyt Indymedia-ihmisten kanssa. Lisäksi olen kiinnostunut netissä tehtävistä videolähetyksistä sekä Telestreet-kokeilusta eetterissä. Enemmän minua kiinnostaa tällä hetkellä mainonnan vallankumouksellisen käytön (subvertising) ongelmat ja käytännöt. Julkaisin aiheesta juuri kirjan nimeltä Error Sistema. Se on mielestäni uusi asia, joka on vahva mahdollisuus media-aktivismille. Ensin tuli vastainformaatio, sitten tulivat erottautumisen, autonomisten paikkojen ja exoduksen käytännöt, kuten Indymedia.

Uusin askel tarkoittaa sekaantumista asioiden kulkuun, kykyä mennä mukaan mediasfääriin psyykkisten, ideologisten, yhteiskunnallisten ja ekonomisten vaikutusten aikaansaamiseksi. Mitä esimerkiksi tapahtui Espanjassa vuosi sitten, kun Aznar yritti voittaa vaalit syyttämällä ETA:a Madridin pommituksista? Kyse ei ollut niinkään vastainformaatiosta, vaan asioihin sekaantumisesta. Tuhansien ja tuhansien ihmisten, ei vain militanttien, vaan tavallisten ihmisten itsenäiset muodostelmat kykenivät kääntämään nurin tilanteen ehdot.

Kyse on siitä, että junan lähestyessä emme asetu suoraan junaa vastaan, vaan potkaisemaan sen pois raiteiltaan. Tämä on nykyajan ongelma. Vastainformaatio on juna junaa vastaan, totuus valhetta vastaan. Tämä on aina ongelma, muttei pääongelma. Ongelma on asettua junan rinnalle ja löytää hetki, jossa juna voidaan suistaa radaltaan. Tämä on sekaantumisen ongelma. Mainosjärjestelmät perustuvat ajatukselle, että on olemassa suora suhde mediasfäärin ja yhteiskunnallisen mielen välillä. En usko, että on olemassa suoraa, ennaltamäärättyä suhdetta. Suhde on olemassa, mutta se ei ole niin määrätty kuin ajoittain näyttää. Ongelma on, kuinka vallankumouksellistaa tämä suhde mainonnan keinoin.

Tiedättehän kanadalaisen AdBustersin? He työstävät hyvin mielenkiintoista näkökulmaa. Kyse on näkökulmasta, ei vain mediasfäärin ja yhteiskunnallisen mielen suhteeseen, vaan myös psykosfäärin ja infosfäärin ongelmaan. Mediakoneisto toimii infosfäärissä, joka on informaation levittämisen piiri, mutta infosfääri ei määrää sosiaalista mieltä, koska sosiaalinen mieli on myös tiedostamattoman, fantasmojen, mielikuvituksen ja kaiken sellaisen aluetta. Sanoisin, että infosfääri ja psykosfääri eivät ole täydellisesti sopusoinnussa. Media-aktivismin ongelmana on sekaantua infosfäärin ja psykosfäärin suhteeseen ja suistaa juna raiteiltaan.

AT: Jos ajattelet Italiaa, mitkä ovat vaikuttavimmat esimerkit?

Italian tilanne mediakysymyksissä on niin erityinen, että on vaikea sanoa, mikä voisi olla mielenkiintoista globaalilla tasolla. Telestreet-kokeilu on ollut hyvin hyödyllinen ja menestyksellinen. Samalla kuitenkin ajattelen, että se ei ole kiinnostavaa Italian tilanteen ulkopuolella. Telestreet on kokeilu globaalin ja lokaalin välillä, lokalisoidun television ja netin välillä. Pohjimmiltaan Telestreet on kuitenkin ollut symbolinen akti Italian TV-diktatuuria vastaan. Telestreet alkoi kesäkuussa 2002. Kuudessa kuukaudessa se laajeni yhdestä TV-asemasta 120 asemaan. Kuuden seuraavan kuukauden aikana avasimme yli 200 katutelevisiota. Vaikutukset eivät kuitenkaan ole mitään todellisen kommunikaation puitteissa. Kysymys on enemmänkin poliittisesta symbolismista. Kyse on eräänlaisesta mytopoiesiksesta Luther Blissettin käsittein kuvattuna. Se on ikään kuin Davidin taistelusta Goljatia vastaan. Kyse on pienestä Telestreetistä, joka taistelee isoa ja pahaa Berlusconia vastaan.

Telestreet on luonut eräänlaisen identifikaation, joka on ollut hyödyllinen poliittisella tasolla. Se on kiihdyttänyt media-aktivismia. Kommunikaation aktuaalisella tasolla vaikutukset ovat kuitenkin olleet vähäisiä. Poliittisen tason sijasta Telestreet on ollut TV:n vallankumouksellisen kohtaamisen symbolinen muoto. Se ei silti ole kommunikaation tai media-aktivismin malli. Jos haluan löytää mielenkiintoisen ja yleistettävän kokeilun, menen Vancouveriin Kanadaan. Adbusters ei ole vain mediakriittinen, vaan todellisen kommunikaation kokeilu.


Linkkejä:

http://www.telestreet.it/
http://www.adbusters.org/


Bifon artikkelit Megafonissa:

http://megafoni.kulma.net/index.php?art=267
http://megafoni.kulma.net/index.php?art=266
http://megafoni.kulma.net/index.php?art=265
http://megafoni.kulma.net/index.php?art=187
http://megafoni.kulma.net/index.php?art=106

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.