2003-02-07

Paluu tulevaisuuteen

Toni Negri

Kääntänyt: Ulla Vehaluoto, Hannu Toivanen

Albania

Outo kolmannen maailman tai Neuvostoliiton provinssi; sosialistinen toinen maailma kriisissä; joka tapauksessa paon ilmiö, joka ei enää ollut pakoa kansalaissodasta tai jostakin muusta; kyse oli todellakin tämä outo työn, varallisuuden ja kulttuurin etsinnän postmoderni hahmo, joka heitä viehätti. Albania on tuo outo saareke, tuo outo maa, joka oli täysin maailman ympäröimä, kytketty toisinaan eriskummallisiin ideologioihin ja organisationaalisiin rakenteisiin, ja joka juuri sillä hetkellä kun se oli vapautettu ei enää kulkenutkaan kohti valtiota, kohti valtion perustamista, vaan yksinkertaisesti lähti etsimään vapautta. He kaikki lähtivät veneillä. Mitä tapahtui seuraavaksi? Kontrolloidakseen tätä työvoimaa, torjuakseen sen, estääkseen ihmismassoja saapumasta ja horjuttamasta markkinoita ja kypsän kapitalismin maita ne yrittivät ulkopuolelta käsin hinnalla millä hyvänsä palauttaa voimakeinoin valtion.

Albanian tilanne on paradoksi, jota pidän melkoisen mielenkiintoisena. Kuten sanottua kapitalismin historiassa on ollut useita muitakin tilanteita, joissa samat kaksi välttämättömyyttä on joutunut yhteen: toisaalta tarve erittäin voimakkaaseen työvoiman liikkuvuuteen ja toisaalta tarve onnistua säätelemään sitä. Kaikki kapitalistinen pääoman kasvu on läpikäynyt tämän siirtymän Skyllan ja Kharybdiksen välillä, läpikäynyt tämän vaihtoehdon. Epäilemättä he tässäkin tapauksessa yrittivät välittävin sananmuodoin estää kansanjoukkojen liikkumista, kuten köyhäinlaeilla kapitalismin historiassa, kun se muotoutui, erityisesti Englannissa; ne olivat pohjimmiltaan lakeja, jotka yrittivät padota työvoiman virrat. Nykyisin tämä yritys nousee jälleen valtiopolitiikan kautta, tietyn uudelleenjaon kautta alueille, joissa investoiminen ovat mahdollisia, ja missä on mahdollista siis hillitä työvoimaa.

Rotusekoituksia

Voin todellakin nähdä muotoutuneena ainakin tendenssinomaisesti tämän uuden väestön liikkeiden dynaamisen järjestyksen ja siten yhä runsaammat rotusekoitukset ja risteytymiset, kapasiteetit yhä runsaammille kulttuurisille integraatioille, jotka tiettyyn pisteeseen asti voivat olla myös funktionaalisia tuottavalle järjestykselle, mutta joka on tietystä hetkestä alkaen ja josta tulee vipuvarsi, joka kaataa kumoon kansakuntien vanhan järjestyksen. Tosiasia, että tämän kapitalistisen vallan - jonka täytyy jatkuvasti reterritorialisoitua, ja jonka täytyy aina tulla normiksi - kumoavat nämä liikkeet, näyttää minusta hyvin kauniilta asialta.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.