2003-02-07

Paluu tulevaisuuteen

Toni Negri

Kääntänyt: Ulla Vehaluoto, Hannu Toivanen

Vähemmistöt

Deleuze ja Guattari kirjoittivat kirjansa Mille Plateaux 1980-luvun alussa. He pystyivät loistavasti ennakoimaan ja tunnistamaan massatyöläisen kriisin. He tunnistivat vähemmistöksi tulemisen, ilmiön jota olimme kutsuneet Italian Autonomian piirissä yhteiskunnalliseksi työläiseksi ja työn marginaalisten muotojen kapinaksi. Mille Plateaux'ssa annettu sosiopoliittinen määritelmä ei juurikaan mene tätä pidemmälle, jos ajatellaan asiaa fenomenologisen analyysin kannalta. Siksi todellakin uskon, että he ajattelivat tätä syntyperää, rahvaan geneologiaa, niillä käsitteillä joita olen nyt käyttänyt. Syvällisellä analyysillaan vähemmistöjen muodostumisesta he myötävaikuttivat uuden käsitteen rakentamista enemmistöstä, jossa on järkeä, koska se on moninainen, tuotannollisten kykyjen ja yhteistyön kykyjen kokonaisuus. He osoittivat vastarinnan ja siirtymän hetken, mitä pidän äärimmäisen tärkeänä. Minun täytyy huomauttaa, että juuri tässä heidän kirjansa kohdassa he siteeraavat Italian autonomeja tämän kaltaisen kokemuksen käytännöllisenä viitekohtana.

Uskon että Gillesin ja Felixin ajattelu oli aina menossa tähän suuntaan. Toisaalta Deleuzen viimeisessä kirjassa Grandeur de Marx on erikoinen argumentti - argumentti joka kääntää epistemologisen väittämän, joka sisältää "yleisten nimien" määritelmän käsitteitä konstituoivana havaintojen joukkona, epistemologisen yhteisön lingvistisenä konstruktiona - joka kääntää tämän prosessin ontologiseksi prosessiksi. Kommunismi on moninaisuus, joka tulee yleiseksi. Tämä ei tarkoita, että kyse on jostakin ennaltaoletetusta, ideasta, jostakin piilevästi ontologisesta tai metafyysisestä. Tämä ei tarkoita, että olisi kyse ykseydestä. Yleinen on yhden vastakohta, se on platonismin vastaisuutta äärimmilleen vietynä. Kyse on päinvastaisesta kuin perinteisessä kommunismissa, jossa utopia väistämättä muodosti yhtenäisyyden ja ratkaisi yhtenäisyyden ja vallan suvereenisuuden ongelman. Meillä taas on moninaisuus, joka muodostaa yleisen. Tämä on käsittääkseni juuri se kommunismin käsite, jota Deleuze rakenteli keskeneräiseksi jääneessä kirjassaan Grandeur de Marx.

Biopoliittinen yrittäjä

Taas kerran, kuten tavallista, olemme alueella, jossa kaikki termit ovat kääntyneet ylösalaisin - suoriksi termeiksi. Meidän on totta tosiaan pystyttävä keksimään erilainen kieli vaikka puhuisimme demokratiasta ja hallinnosta. Mitä on biopolitiikan demokratia? Varmastikaan se ei ole enää muodollista demokratiaa, vaan absoluuttia demokratiaa, kuten Spinoza sanoisi. Voiko sellaista käsitettä edes määritellä demokratian ehdoilla? Sitä ei missään tapauksessa voida määritellä klassisen perustuslaillisen demokratian ehdoilla. Sama asia pätee, kun puhumme yrittäjästä, poliittisesta yrittäjästä tai paremminkin "biopoliittisesta" yrittäjästä. Tai pikemminkin: kun puhumme sellaisesta yksittäisestä tai kollektiivisesta voimien kokonaisuudesta, joka onnistuu aika ajoin suuntaamaan tuottavia kykyjä yhteiskunnallisessa kontekstissa.

Mitä meidän pitäisi tässä tilanteessa sanoa? Pitäisikö tämä kollektiivinen yritys palkita? Itse olen vilpittömästi sitä mieltä, mutta tämä kaikki tulee kuitenkin arvioida biopoliittisen prosessin sisällä. Sanoisin, että tässä on kyseessä jotakin aivan päinvastaista kuin loismainen yrittäjä missään kapitalistiteoriassa. Tässä on kyseessä ontologinen yrittäjä, runsauden yrittäjä, joka pohjimmiltaan pyrkii rakentamaan tuotannollisen rakennelman. Meillä on siitä lukuisia esimerkkejä, jotka ovat olleet ajoittain erittäin positiivisia. Ei ole epäilystäkään siitä, ettemmekö näkisi esimerkkejä kollektiivisesta yrittäjyydestä tietyissä yhteisöllisissä kokemuksissa, punaisissa (kommunistisissa) kollektiiveissa, ylipäätään osuuskunnissa ja joissakin valkoisissa (liberaaleissa) yhteisöissä, jotka ovat perustuneet solidaarisuuteen.

Kuten tavallista meidän täytyy nykyisin alkaa ennen kaikkea puhua - ei ainoastaan poliittisesta yrittäjästä, vaan myös - biopoliittisesta yrittäjästä ja sitten alkaa tunnistaa myös inflatorinen tai deflatorinen biopoliittinen yrittäjä. Biopoliittinen yrittäjä määrittää aina suurempia tarpeita samalla kun se organisoi yhteisöä, ja yrittäjä hillitsee ja uudelleen harjoittaa biopoliittisella kentällä käynnissä olevia voimia. Ei ole epäilystäkään, ottaaksemme esimerkin täällä Ranskassa tekemistämme tutkimuksista, etteikö Sentierin ympäristössä ole biopoliittinen yrittäjä, sellainen joka usein toimii deflatorisesti. Benetton on sitä samaa. Uskon todellakin, että yrittäjän käsite - militanttisuuden käsitteenä biopoliittisessa kontekstissa ja siten militanttisuutena joka tuo mukanaan varakkuutta ja tasa-arvoa - on käsite jota meidän on alettava kehittää. Jos tulee viides, kuudes tai seitsemäs Internationaali, tämä on sen militanttisuus. Kyse on sekä subjektiivisuuden yrittäjästä että tasa-arvoisuuden yrittäjästä - biopoliittisesti.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.