2003-02-07

Paluu tulevaisuuteen

Toni Negri

Kääntänyt: Ulla Vehaluoto, Hannu Toivanen

"Aivokone"

Kun sanomme, että työväline on väline, jonka työläiset ovat ottaneet pois pääomalta ja pitävät sitä mukanaan elämässään, aivoissaan, ja kun sanomme, että työstä kieltäytyminen on päihittänyt tehtaan kurinpidollisen hallinnon, on kyseessä selvästikin erittäin huomattava ja ratkaiseva väite. Toisin sanoen jos työ ja työn väline sisältyvät aivoihin, niin silloin työn välineistä, aivoista, tulee olio, jolla on nykypäivänä korkein tuotantokapasiteetti vaurauden luomisessa. Mutta samaan aikaan ihmiset ovat "kokonaisia", aivot ovat ruumiin osa eikä työväline sisälly pelkästään aivoihin, vaan koko tunne-elimistöön, koko "eläimellisten henkien" joukkoon, joka elävöittää ihmisen elämän.

Työvoima koostuu siis ruumiillistuneista työvälineistä. Tämä ruumiillistuminen sisältää siten elämän työkalun omaksumisen kautta. Elämä on siis se, joka on pistetty töihin, mutta mitä silloin tarkalleen ottaen on pistetty töihin? Elämän kommunikatiiviset osatekijät. Yksittäinen elämä ei ole koskaan tuottavaa. Yksittäisestä elämästä tulee tuottavaa, ja erittäin tuottavaa vain sikäli kuin se kommunikoi muiden ruumiiden ja muihin sisältyvien työkalujen kanssa. Jos tämä on totta, niin silloin kielestä yhteistoiminnan ja tuottavien ajatusten tuotannon perustavana muotona tulee tässä prosessissa keskeinen.

Mutta kieli on aivojen kaltainen yhdistyneenä ruumiiseen, eikä ruumis ilmaise itseään pelkästään rationaalisilla tai pseudorationaalisilla muodoilla tai kuvilla. Se ilmaisee itseään myös elämän voimien avulla, niiden voimien joita me kutsumme tunteiksi. Affektiivinen elämä tulee sen vuoksi yhdeksi ilmaisuksi työkalun inkarnaatiolle ruumiissa. Tämä merkitsee sitä, ettei työ, kuten se nykyään ilmaistaan, ole jotakin mikä on ainoastaan varallisuutta tuottavaa, vaan se on ennen kaikkea kieliä tuottavaa; kieliä, jotka tuottavat ja tulkitsevat varallisuutta ja nauttivat siitä; ja jotka ovat yhtäläisesti rationaalisia ja affektiivisia.

Tällä kaikella on äärimmäisen tärkeitä seuraamuksia subjektien välisten eroavaisuuksien näkökulmasta. Kun kerran olemme poistaneet työväenluokalta etuoikeuden olla tuotannollisen työvoiman ainoa edustaja ja kun olemme myöntäneet sen mille tahansa subjektille, jolla on tämä sisäänrakennettu työväline ja joka ilmaisee sitä lingvististen muotojen kautta, niin samalla myös sanomme, että kaikki ne, jotka tuottavat elintärkeitä voimia, ovat osa tätä prosessia ja olennaisia sen kannalta. Ajatellaan vaikkapa koko työvoiman uusintamisen kiertoa äitiydestä koulutukseen ja vapaa-aikaan - kaikki tämä on osa tuotantoa. Meillä on tässä ainutlaatuinen mahdollisuus elvyttää polkuja kommunismiin, mutta tämä ei tapahdu rationalisaatiomallin avulla eikä kapitalismia kiihdyttämällä, modernisoimalla tai ylimodernisoimalla. Meillä on tilaisuus selittää tuotantoa ja siten järjestää ihmiselämää näiden työkalun muodostavien voimien vauraudella: kielillä ja tunteilla.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.