2003-02-07

Paluu tulevaisuuteen

Toni Negri

Kääntänyt: Ulla Vehaluoto, Hannu Toivanen

Runous

Mielestäni on banaalia väittää, että runous voisi tavoittaa tai nähdä ennakolta metafyysisiä hetkiä tai edes historiallisen analyysin erityisen voimakkaita hetkiä. Mitä Leopardiin tulee, hän oli tekemisissä vallankumouksen lopun ongelman suuren metaforan kanssa. Vallankumous on ohi, mutta se mikä voittaa vallankumouksen lopussa on täysin taantumuksellinen elämäntapa. Runon nostalgia on todellakin pyrkimys muodostaa mielikuva tästä siirtymästä, tästä taantumuksellisesta autiomaasta, johon ihmiset on viskattu, luomaan mielikuva noista muista arvoista työntäen niitä eteenpäin.

Leopardi koki taantumuksen ja restauraation ajanjakson Ranskan vallankumouksen päättymisen jälkeen; ja mitä hän - mies, jota ei oltu pohjimmiltaan sidottu ainoastaan traditioon, vaan myös erityiseen kulttuuriin, sellaiseen taantumukselliseen kieleen kuin barokin ajan italiankieli - mitä hän tässä tilanteessa tekikään? Hän onnistui näkemään oman aikansa tuolle puolen. Restauraation ajalla hän pyrki uudelleenlöytämään arvot, jotka oli kielletty, jotka eivät olleet enää olemassa. Hän ei tehnyt tätä nostalgian innoittamana, vaan todellakin kyvyllä luoda runollisesti tulevaa. Hän pystyi jopa tarjoamaan näköaloja - vieläpä kielellisestä näkökulmasta - joilla voitaisiin luoda uusia yhteisömuotoja, sellaisia jotka pystyisivät katkaisemaan hänen elinaikansa synkän ajanjakson; hän ennakoi joukkoliikkeitä, halun liikkeitä. Siten runous toimi historiaan kaivautuvana kirurgin veitsenä luoden historiasta - ei pelkästään sellaista mikä menneisyydestä oli jäänyt jäljelle vaan - sellaisen joka voitaisiin keksiä tulevaisuudessa.

Ylistys muistin puutteelle

En ole koskaan ajatellut enkä tule koskaan ajattelemaan, että paluu Italiaan merkitsisi perinnön vastaan ottamista. Perintöä ei enää ole, se on kadonnut, ja kuten usein suuria perintöjä hävitettäessä, sen jäljelle jääneet osat ovat täysin marginaalisia ja toisinaan jopa perverssejä. On monia sukuja, jotka elävät patologisella suhtautumisella tuhlatusta valtavasta perinnöstä kertovien tarinoiden kanssa. Kun olin paljon nuorempi, joskus 11 vuotta sitten, kirjoitin ylistyksen muistin puutteelle. Se ei oikeastaan ollut ylistys muistin puutteelle, vaan kuten voit huomata artikkelin lukemalla, se oli ylistys isänperinnön puutteelle.

Tämän asian takana seisoisin vieläkin. Paluuni Italiaan ei varmasti tule olemaan yritys herättää henkiin vanhoja varjoja tai haamuja. Se tulee olemaan dialogia, samanlaista kuin Leopardi kuvitteli tapahtuvan vanhan muumioiden keräilijän ja hänen muumioidensa välillä. Omasta puolestani haluaisin ymmärtää yhteiskunnallista todellisuutta, joka on muuttunut täysin. Mutta tuossa yhteiskunnallisessa todellisuudessa - ja tässä olen eri mieltä kaikkien tuntemieni italialaisten kanssa - ei ole totta, että pelkästään negatiiviset aspektit olisivat voittaneet. Suvereenin vallan lisäksi on aina olemassa myös rahvaan valta. Alistamisen lisäksi on aina olemassa myös alistumattomuutta. Täytyy vain etsiä ja etsiä nimenomaan alimmalta tasolta, mikä ei oikeastaan ole vankila, vaan se taso, jossa ihmiset kärsivät, se missä ihmiset ovat yhä köyhimpiä, riistetyimpiä, missä aistit ja kielet ovat kaikkein erotetuimpia kaikesta toimintakyvystä ja silti ne ovat olemassa. Kaikki tämä on elämää, ei kuolemaa.


1Giacomo Leopardi (1798-1837), kuuluisa italialainen runoilija. Suomeksi julkaistu Leopardin laulut, Gummerus 1962.

2Negri viittaa "vuoden 1995 poliittisilla taisteluilla" mm. silloisiin suuriin lakkoihin Ranskassa, toimiin yksityistämisten vastustamiseksi ja julkisten palvelujen puolustamiseksi. Aiheesta enemmän tämän artikkelin kohdassa "Ranskan lakot 1995".

3Negrin ajattelun suhteesta Spinozaan enemmän artikkelissa Anton Monti: Löydetty Spinoza - kumouksellinen Spinoza, Kaurapuuro #16.

4Christian Marazzi on sveitsiläinen taloustieteilijä, joka opettaa joissakin sveitsiläisissä sekä italialaisissa yliopistoissa.

5Historioitsija Fernand Braudel. Tunnetuin teos Civilization and capitalism, HarperCollins 1985.

6Negri viittaa vuoden 1992 tapahtumiin Los Angelesissa, jolloin valkoinen poliisi jäi ilman oikeudellisia rankaisutoimia mustan miehen hakkaamisesta, minkä seurauksena erityisesti monet etniset vähemmistöt protestoivat kiivaasti, myös käyden käsiksi yksityisomaisuuteen.

7Negri viittaa 1994 tammikuussa Meksikossa, Chiapasissa alkaneeseen "zapatistien" kansannousuun, joka on hyökännyt voimakkaasti uusliberalistista kehitystä vastaan.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.