2005-04-12

Kuvadispositiivi

Franco "Bifo" Berardi

Kääntänyt: Jussi Vähämäki

Mainonta, pornografia, kidutus

Se, mikä joka tapauksessa tulee päivä päivältä yhä selvemmäksi, on tosiasia, että kollektiivisessa Mielessä on lähtenyt liikkeelle katastrofia muistuttava prosessi. Kuvan asema (yhä torjutumman ja koodatumman ruumiillisuuden rauhoittavana ulkoistamisena) on muuttunut kipeästi: nykyään kuva asettaa ruumiin kyseenalaiseksi, ruumiillisuudesta tulee väkivallan tila. Mainosaistimus meni toukokuussa 2004 kumoon. Ihmisalastomuus, jota mainonta oli aina käyttänyt mielihyvää tuottavana ja rauhoittavana lupauksena onnesta, näytetään nyt nöyryyttämisen, pilkan, rappion, ylenkatseen ja hävittämisen merkin alla. Valokuva vaaleasta neitokaisesta, joka hymyilevänä kumartuu jääarkussaan makaavan kidutetun ylle, vihreään plastiikkahansikkaaseen sujautetun käden ele, kun se nostaa peukaloaan ylöspäin sanoakseen "OK, I have enjoyed it", on hyytävä kuva, koska se onnistuu panemaan mainonnan oikosulkuun yhdistäessään puhtaan kauhun ja perhealbumikuvan. Kaikki se, mitä mainonta oli esittänyt amerikkalaisen puhtauden kuvana näyttää nyt kuin häpeän, julmuuden ja barbarian todisteelta. Mitä väkivaltaisesti alastomaksi riisuttu, valokuvaan pakotettu ja nuori arabi saa aikaan omien arvojensa nimissä Bushin sotaa tukevien evankelisten kristittyjen mielissä, kun se satelliitin kautta välitettynä saapuu kaljakaverien ja kaukaisessa Tennesseessä teehetkeään viettävien tädin ja mummon silmiin? Entä näky hymyilevästä neiti Englandista, joka sormellaan osoittaa nuoren irakilaisen paljaita sukuelimiä?

Kidutuskuvat sekoittuvat pornografisiin kuviin keskenään naivista amerikkalaissotilaista. Itse asiassa kidutuskuvista suurimmalla osalla on seksuaalinen teema. Kuva nuoresta naisesta, joka vetää nahkavyöhön sidottua alastonta miestä perässään on klassikko alistamispornon mielikuvissa ja siitä löytyy laaja repertuaari Internetistä.

Miksi amerikkalaissotilaat kuvaavat toisiaan, kun he kiduttavat vankejaan? Kysymykseen on monia vastauksia ja ne solmivat yhteen monia Bushin ajan amerikkalaisen kauhun puolia. Ennen muuta sotilaat kuvaavat, koska he tietävät koko poliittisen ja sotilaallisen hierarkian olevan heidän puolellaan aina presidentti Bushiin, joka syyskuun 11. jälkeen on järjestelmällisesti kiihottanut hyvän vihollisten kidutukseen. Toiseksi, sotilaat kuvaavat toisiaan, koska mikään ei ole todella elettyä, todella nautittua mikäli sitä ei ole elektronisesti nauhoitettu. It’s fun. Välitön videokommunikaatio on osa funia. Tämä kertoo amerikkalaisen elämän ja brutaalisuuden lisääntyvän sekoittumisen mittasuhteista. Onko meidän odotettava vielä pitkään, että julkaistaan tietokonepeli nimeltä "Interrogating the Terrorists"?

Spektaakkelin päätteeksi, 20. toukokuuta 2004, Pentagonin pomo Donald Rumsfeld, tämä digitaalisen ajan Göbbels, päätti kieltää kamerakännykät irakilaisvankiloissa. Näin hänen sotilaansa eivät voi enää käyttäytyä kuten turistit, jotka kuvaavat videokameroillaan ja kännyköillään ja tuottavat viranomaisille vaikeuksia. Rajoitutaan kiduttamaan hiljaisuudessa ja piilossa, kuten kiduttajat ovat aina ennenkin tehneet.

Alastomuus

Alastoman ihmisruumiin näkyminen herättää levottomuutta sekä maskulinistisessa islamilaisessa kulttuurissa että puritaanis-pornograafisessa kulttuurissa. Maailmassa, jossa hallitsee pakkomielle tavaraan, valtaan ja johonkin kuulumiseen, on arvokasta näkyä sotilasasussa, vaatteessa, joka antaa identiteetin. Alaston ihmisruumis on heikkouden myöntämistä, ja se ymmärretään vain kuvaksi tappiosta ja nöyryytyksestä. Mainonta, kilpailu ja tavaraksi muuttaminen pyyhkivät ensin yli ja unohtavat alastoman ihmisruumiin kauneuden, sen jälkeen fanatismi syyllistää sen ja lopuksi sotilaallinen aggressio hautaa sen.

Epävarmuus, pelko, kilpailu ja kommunikatiivisen suhteen virtualisointi muuttavat ihmisruumiin epämiellyttäväksi koneeksi ja asettavat sen ennalta aggression, sodan, väkivallan ja nöyryytyksen järjestelmäksi.

Kuvittelen tulevaisuuteen joukon naisia ja miehiä, jotka tarjoavat alastoman ruumiinsa televisiiviselle ja valokuvaukselliselle näkemiselle ja tallentamiselle, eivät todistuksena nöyryytyksestä, vaan ihmisruumiin kauneuden myöntämisenä sen kaikissa muodoissa. Kauneus olla puolustuskyvytön väkivallattomien ihmisten kesken, toisissa tunnistettavan oman heikkouden kauneus, tasa-arvon ja vapauden kauneus. Miljoonittain alastomia ihmisruumiita olisi samanaikaisesti kaikkein vapauttavin, ylenkatsotuin ja onnellisin teko. Se olisi ilmoitus sotaa, väkivaltaa, alistamista, kostonhenkeä ja katkeruutta pakenevasta mahdollisesta mielikuvituksesta, joka avaa mielikuvitukselle maailman, jossa kosketus on omaisuutta tärkeämpi, ajassa eletty nautinto tavaran muodossa esitettyä kulutuksen aikaa tärkeämpi ja jossa valtava myötätunto voittaa sotilasvallan tyrannian typeryyden.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.