2005-04-09

Mitä autonomia tarkoittaa tänään?

Franco "Bifo" Berardi

Kääntänyt: Jukka Peltokoski

Fraktalisaatio, epätoivo ja itsemurha

Verkostotaloudessa joustavuus on kehittynyt työvoiman fraktalisaation muotoon. Fraktalisaatio tarkoittaa aika-aktiivisuuden pirstaloitumista. Työläinen ei ole enää olemassa persoonana. Hän on vain uudelleenjärjestetyn semioosiksen mikrofragmenttien vaihdettava tuottaja, joka sisältyy verkoston jatkuvaan virtaukseen. Pääoma ei maksa enää siitä, että työläinen on läsnä ollakseen riistettävissä pitkän jakson ajan, ei maksa enää palkkaa kattaakseen työtä tekevän persoonan taloudellisten tarpeiden koko alan. Työläiselle (pelkkä kone, jolla on aivot, joita voidaan käyttää jonkin aikafragmentin verran) maksetaan hänen pistemäisestä suorituksestaan. Työaika fraktalisoidaan ja solumuotoistetaan. Ajan solut ovat myytävänä netissä, ja yritys voi ostaa niin monta kuin tarvitsee. Kännykkä [cell phone, "solupuhelin"] on työkalu, joka kuvaa parhaiten fraktaalityöläisen ja uudelleen järjestetyn pääoman suhdetta.

Älytyö on mikroskooppisten fragmenttien valtameri, ja solumuotoistaminen on keino järjestää ajan fragmentit yhden puolivalmisteen viitekehyksessä. Kännykkä voidaan nähdä älytyön liukuhihnaksi: mikä tapasi olla työvoiman autonomiaa ja poliittista valtaa, on tullut täydellisen riippuvaiseksi älytyöstä globaalin verkoston kapitalistisessa organisaatiossa. Tämä on semiokapitalismin luomisen keskeinen ydin. Mikä tapasi olla työstäkieltäytymistä, on tullut täydelliseksi riippuvuudeksi tunteista ja ajattelusta informaatiovirrassa. Ja tämän seuraus on eräänlainen hermoromahdus, joka iskee globaaliin mieleen ja synnyttää jotain, mitä me olemme tottuneet kutsumaan dotcom-romahdukseksi.

Dotcom-romahdus ja finanssimassakapitalismin kriisi voidaan nähdä yhteiskunnallisen halun taloudellisen investoinnin luhistumisen seurauksena. Käytän sanaa luhistua merkityksessä, joka ei ole metaforinen, vaan ennemminkin kliininen kuvaus siitä, mitä länsimaisessa mielessä on tapahtumaisillaan. Käytän sanaa luhistuminen ilmaistakseni psykososiaalisen organismin todellisen patologisen romahduksen. Mitä me olemme nähneet, on psykopatologinen ilmiö, globaalin mielen luhistuminen. Näen nykyisen taloudellisen laman psyykkisen lamaannuksen sivuilmiönä. Intensiivinen ja pitkittynyt halun ja mentaalisten ja libidinaalisten energioiden investointi työhön on tuottanut psyykkisen ympäristön luhistumiselle, joka ilmentää nyt itseään taloudellisen taantuman kentällä, sotilaallisen aggression kentällä ja itsemurhien lisääntymisenä.

Huomiotaloudesta on tullut tärkeä aihe uuden talouden ensimmäisinä vuosina. Virtuaalityöläisillä on aina vain vähemmän aikaa huomiolle, heidät on hukutettu älyllisten työtehtävien tulvaan, eikä heillä ole enää aikaa omistautua omalle elämälleen, rakkaudelle, huolenpidolle ja tunteille. He ottavat Viagraa, koska heillä ei ole aikaa seksuaalisille valmisteluille. Solumuotoistuminen on tuottanut eräänlaisen elämänammatin. Seurauksena on sosiaalisten suhteiden psykopatologisoituminen. Sen oireet ovat varsin ilmeisiä: joka kuukausi myydään miljoonia pakkauksia Prozacia, keskittymishäiriöiden epidemiat nuorison keskuudessa, Ritalinin kaltaisten huumeiden leviäminen kouluissa lasten keskuudessa, paniikkiepidemioiden leviäminen...

Uuden vuosituhannen ensimmäisten vuosien skenaariota näyttää hallitsevan todellinen psykopaattisen käyttäytymisen aalto. Itsetuhoisten ilmiöiden leviäminen ylittää huomattavasti islamilaisen fanaattisen marttyyriuden rajat. Siten WTC/911:n itsemurhasta on tullut ratkaiseva poliittinen teko globaalilla politiikan näyttämöllä.

Aggressiivista itsemurhaa ei pitäisi nähdä vain epätoivon ja aggression ilmentymäksi, se pitäisi nähdä lopun julistukseksi. Itsetuhoisuuden aalto näyttää vihjaavan, että ihmiskunnalta on loppunut aika, ja epätoivosta on tullut vallitseva tapa ajatella tulevaisuutta.

Entä sitten? Minulla ei ole vastausta. Kaikki mitä voimme tehdä, on se, mitä me itse asiassa jo teemme: älytyön itseorganisaatio on ainoa tapa ylittää psykopaattinen nykyisyys. En usko, että maailmaa voidaan hallita Järjellä. Valistuksen utopia on epäonnistunut. Mutta ajattelen, että itseorganisoituneen tiedon levittäminen voi luoda yhteiskunnallisen viitekehyksen, joka sisältää äärettömiä autonomisia ja itseensä luottavia maailmoja.

Verkoston luomisen prosessi on niin monimutkainen, ettei sitä voida hallinnoida ihmisjärjellä. Globaali mieli on liian monimutkainen tullakseen tiedetyksi ja hallituksi alalohkoihin paikallistetuilla mielillä. Me emme voi tietää, me emme voi kontrolloida, me emme voi hallinnoida koko globaalin mielen voimaa.

Mutta me voimme hallita singulaarista prosessia, joka tuottaa singulaarista yhteiskunnallisen elämän maailmaa. Tätä autonomia on tänään.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.