2005-04-09

Mitä autonomia tarkoittaa tänään?

Franco "Bifo" Berardi

Kääntänyt: Jukka Peltokoski

Kognitiivisen työn ja uudelleenyhdistyneen pääoman välisen liiton nousu ja tuho

Viimeisten vuosikymmenten aikana koneiden informationalisointi on näytellyt merkittävää osaa työvoiman joustavoittamisessa, yhdessä tuotannon tärkeimpien syklien immaterialisaation ja älyllistämisen kanssa.

Uusien sähköisten teknologioiden käyttöönotto sekä tuotantosyklin informationalisointi avasivat väylän globaalin infotuotannon - reterritorialisoidun, delokalisoidun ja depersonifioidun - verkostojen luomiselle. Työn subjekti voidaan identifioida enenevissä määrin globaalin infotuotannon verkostoihin.

Teollinen työläinen hylkäsi roolinsa tehtaassa saavuttaen vapautta kapitalistisesta hallinnasta. Tämä tilanne ajoi kuitenkin kapitalistit investoimaan työvoimaa säästäviin teknologioihin ja muuttamaan työn teknistä kokoonpanoa entistä joustavammaksi.

Työvoiman älyllistäminen ja immaterialisaatio on yksi tuotantomuotoja koskevan yhteiskunnallisen muutoksen puoli. Planeetan laajuinen globalisaatio on toinen. Immaterialisaatio ja globalisaatio ovat liitännäisiä ja toisiaan täydentäviä ilmiöitä. Globalisaatiolla on kyllä materiaalinenkin puolensa, sillä teollinen työvoima ei katoa jälkiteollisena aikana, vaan muuttaa kohti maantieteellisiä alueita, joilla sille on mahdollista maksaa alhaisia palkkoja ja joissa määräyksiä toteutetaan surkeasti.

Vuonna 1967 Mario Tronti kirjoitti Classe operaia -lehden numerossa: tärkein ilmiö seuraavina vuosikymmeninä tulee olemaan työväenluokan kehittyminen globaalissa planeetan laajuisessa mittakaavassa. Tämä intuitio ei perustunut kapitalistisen tuotantoprosessin analyysille, vaan ennemminkin ymmärrykselle työvoiman yhteiskunnallisen kokoonpanon muodonmuutoksesta. Globalisaatio ja informationalisaatio voitiin ennakoida työstä kieltäytymisen seurauksina länsimaisissa kapitalistisissa maissa.

2000-luvun viimeisten kahden vuosikymmenen aikana olemme todistaneet eräänlaista älytyön ja uudelleenyhdistyneen [recombinant] pääoman välistä liittoa. Se, mitä kutsun uudelleenyhdistymiseksi, ovat ne kapitalismin osa-alueet, jotka eivät liity läheisesti erityisiin teollisiin sovelluksiin vaan jotka voidaan siirtää helposti yhdestä paikasta toiseen, yhdestä teollisesta sovelluksesta toiseen, yhdeltä taloudellisen toiminnan sektorilta toiselle ja niin edelleen. Finanssipääomaa, joka ottaa keskeisen roolin 1990-luvun kulttuurissa ja politiikassa, voidaan kutsua uudelleenyhdistyneeksi. Finanssipääoman ja älytyön liitto on saanut aikaan tärkeitä kulttuurisia vaikutuksia, nimittäin työvoiman ja yritysten ideologisen identifikaation. Työläiset on saatu näkemään itsensä itsellisinä yrittäjinä, eikä tämä ollutkaan täyttä valhetta dotcom-aikana, jolloin älytyöläinen saattoi muodostaa oman yrityksensä investoimalla vain omaan älylliseen voimaansa (idea, projekti, kaava) kilpailuvalttina. Tämä oli aikaa, jona Geert Lovink määritteli dotcomismin (merkittävässä kirjassaan Dark Fiber).

Mitä dotcomismi oli? Johtuen massaosallistumisesta 1990-luvun taloudellisen investoinnin sykliin käynnistyi valtava älyllisten tuottajien itseorganisoitumisen prosessi. Älytyöläiset investoivat asiantuntijuuteensa, tietoihinsa ja luovuuteensa, ja he löysivät osakemarkkinoilta välineet oman yrityksen luomiseksi. Usean vuoden ajan yrittäjyyden muodosta tuli piste, jossa finanssipääoma ja korkean tuotannon älytyö kohtasivat. Libertaari ja liberaali ideologia, joka hallitsi (amerikkalaista) 1990-luvun kyberkulttuuria idealisoi markkinat esittämällä ne puhtaana ympäristönä. Tässä ympäristössä, yhtä luonnollisesti kuin evoluution mahdollistavassa vahvimpien eloonjäämiskamppailussa, työvoima voisi löytää välttämättömät välineet arvottaakseen itsensä ja tullakseen yritykseksi. Jätettynä oman dynamiikkansa varaan verkostotalouden oli määrä optimoida taloudelliset voitot kaikille, omistajille ja työläisille, myös siksi, että ero omistajan ja työläisen välillä kävisi yhä huomaamattomammaksi kunkin tullessa osaksi virtuaalista tuotantosykliä. Tämä malli, jonka Kevin Kellyn tapaiset kirjoittajat teoretisoivat ja jonka Wired-aikakausjulkaisu käänsi eräänlaiseksi digitaalis-liberaaliksi, ylimieliseksi ja voitonriemuiseksi elämänkatsomukseksi, meni konkurssiin uuden vuosituhannen parina ensimmäisenä vuotena, yhdessä dotcom-maailmaa asuttaneiden uuden talouden ja itsensä työllistäneiden äly-yrittäjien armeijan kanssa. Se meni konkurssiin, koska täydellisesti vapaiden markkinoiden malli on käytännöllinen ja teoreettinen vale. Se, mitä uusliberalismi tuki pitkällä tähtäimellä, ei ollut vapaat markkinat, vaan monopoli. Samalla kun markkinat idealisoitiin vapaiksi tiloiksi, joilla tieto, asiantuntijuus ja luovuus kohtaavat, todellisuus näytti, että isot komennon ryhmät toimivat tavalla, joka on kaukana libertaarista, joka sen sijaan käynnistää teknologisia automatismeja, ottaa ylivallan median tai rahan voimin ja lopulta ryövää häpeilemättä osakkeenomistajien ja älytyöläisten massat.

1990-luvun toisella puoliskolla korkean teknologian tuotannon piireissä käytiin todellinen luokkataistelu. Tämä taistelu on piirtynyt osaksi webin tulemista. Taistelun lopputulos on, tällä hetkellä, epäselvä. Vapaiden ja luonnollisten markkinoiden ideologia on varmasti osoittautunut munaukseksi. Monopolien itsensä työllistänyttä älytyöläisten moninaisuutta sekä hienoisen pateettisia pienkauppiaita vastaan julistaman sodan hapan totuus on siivonnut pois ajatuksen markkinoista ideoiden, projektien, tuottavan laadun ja palvelujen hyödyllisyyden tasa-arvoisen vastakkainasettelun puhtaana ympäristönä.

Eloonjäämiskamppailua eivät voittaneet parhaat ja menestyksekkäimmät, vaan se, joka veti aseensa – väkivallan, varastamisen, järjestelmällisen ryöstelyn sekä laillisten ja eettisten normien häpäisyn aseen. Bushin-Gatesin liitto määräsi markkinoiden pesänselvityksestä, ja sinä hetkenä virtuaalisen luokan sisäinen taistelu lakkasi. Yksi osa virtuaalista luokkaa siirtyi teknis-militaristisen järjestelmän sisälle, toinen (suuri enemmistö) erotettiin yrityksistä ja painettiin selvästi julki tuodun proletarisaation marginaaleihin. Kulttuurisella tasolla ehdot kognitariaatin yhteiskunnallisen tietoisuuden muodostumiselle ovat ilmaantumassa, ja tämä voi olla tärkein ilmiö tulevina vuosina, ainoa avain, jolla voi olla tarjottavanaan ratkaisuja onnettomuudelle.

Dotcomit olivat harjoittelulaboratorioita markkinoita ja tuotantomallia varten. Loppujen lopuksi markkinat valloitettiin ja tukahdutettiin yritysten toimesta, ja itsensä työllistäneiden yrittäjien ja uskaliaiden pienkapitalistien armeija ryöstettiin ja hajotettiin. Näin alkoi uusi vaihe: ryhmät, jotka nousivat valtaan nettitalouden syklissä, rakensivat liiton vanhan talouden vallitsevien ryhmien kanssa (Bushin klaani, ase- ja öljyteollisuuden edustajat), ja tämä vaihe merkitsee globalisaation projektin tukahduttamista. Uusliberalismi tuotti oman negaationsa, ja niistä, jotka olivat sen innokkaimpia tukijoukkoja, tuli sen marginalisoituja uhreja.

Dotcomin romahduksen myötä älytyö on tehnyt eron pääomaan. Digitaaliset käsityöläiset, jotka 1990-luvulla kokivat itsensä kuin oman työvoimansa yrittäjiksi, ovat hitaasti ymmärtämässä, että heidät on petetty, pakkolunastettu, ja tämä tulee luomaan ehdot uudelle älytyöläisten tietoisuudelle. Mainitut tulevat ymmärtämään, että huolimatta kaiken tuottavan voiman omistamisesta, heiltä on pakkolunastettu voiman hedelmät tietämättömien spekuloijien vähemmistön toimesta, spekuloijien, jotka ovat hyviä vain tuottavien prosessien laillisten ja taloudellisten puolien hoitelemisessa. Virtuaaliluokan tuottamaton lohko, lakimiehet ja kirjanpitäjät, ottavat haltuunsa fyysikkojen ja insinöörien, kemistien, kirjailijoiden ja mediaoperaattoreiden älyllisen lisäarvon. Mutta nämä voivat etäännyttää itsensä juridisista ja taloudellisista semikapitalismin linnoituksista ja rakentaa suoran suhteen yhteiskunnan kanssa, käyttäjien kanssa: ehkäpä silloin älyllisen työvoiman itseorganisaation prosessi voi alkaa. Tämä prosessi on jo käynnissä, kuten media-aktivismin kokemukset ja siirtolaisten kanssa luodut solidaarisuusverkostot osoittavat.

Meidän täytyy mennä läpi dotcomin kiirastulen, läpi kapitalistisen yrityksen ja työvoiman fuusion illuusion, ja sitten läpi lamakauden ja loppumattoman sodan, nähdäksemme ongelman tulevan esiin selväsanaisesti. Yhtäältä julkisen tiedon yksityistämisen ja taloudelllisen kasaamisen hyödytön ja pakkomielteinen järjestelmä, vanhan teollisen talouden perintö. Toisaalta tuottava työvoima, joka sisältyy enenevissä määrin yhteiskunnan älyllisiin funktioihin: älytyö alkaa nähdä itsensä kognitariaattina, joka rakentaa pääomasta autonomisia tiedon, luovuuden, huolenpidon, keksintöjen ja opetuksen instituutioita.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.