2005-04-09

Mitä autonomia tarkoittaa tänään?

Franco "Bifo" Berardi

Kääntänyt: Jukka Peltokoski

Autonomia ja säätelyn purkaminen

Autonomialla on toinenkin puoli, joka on tähän saakka otettu huomioon harvemmin. Työläisten autonomisaation prosessi heidän kurinalaisesta roolistaan on synnyttänyt yhteiskunnallisen maanjäristyksen, joka laukaisi kapitalistisen säätelyn purkamisen. Thatcherin-Reaganin kaudella maailmannäyttämölle kirjautunut säätelyn purkaminen voidaan nähdä kapitalistisena vastauksena työvoiman autonomisaatiolle kurinalaisesta järjestyksestä. Työläiset vaativat vapautta kapitalistisesta säätelystä, sitten pääoma teki samoin, mutta päinvastaisessa järjestyksessä. Valtiosäätelystä vapautuminen on muuttunut taloudelliseksi despotismiksi yli yhteiskunnallisen tehtaan. Työläiset vaativat vapautta teollisen tehtaan elinikäisestä vankilasta. Säätelyn purkaminen vastasi työvoiman joustavoittamisella ja pirstaloimisella. Autonomialiike laukaisi 1970-luvulla vaarallisen prosessin, prosessin, joka kehittyi kapitalismin kurinalaisesta järjestyksestä kieltäytymisestä kapitalistiseksi kostoksi, joka otti muodokseen säätelyn purkamisen, yrityksen vapauden valtiosta, yhteiskunnallisen suojan tuhoamisen, tuotannon alasajon ja ulkoistamisen, yhteiskunnallisten menojen leikkaukset, veroalennukset ja viimein joustavoittamisen.

Autonomisaation liike itse asiassa laukaisi epätasapainottamisen, joka kohdistui yhteiskunnalliseen viitekehykseen, joka oli satavuotisen liitto-osapuolten painostuksen ja valtiosäätelyn tulosta. Teimmekö kauhean virheen? Pitäisikö meidän katua sabotaaseja ja erimielisyyksiä, autonomiaa ja työstä kieltäytymistä, jotka näyttävät yllyttäneen kapitalistisen säätelyn purkamiseen.

Ehdottomasti ei.

Autonomialiike tosiasiassa ennakoi kapitalistisen siirron, mutta säätelyn purkamisen prosessi oli sisään kirjoitettuna tulevaan kapitalistiseen jälkiteollistumiskehitykseen, ja se oli luonnollisestikin sisällytettynä teknologiseen uudelleenjärjestelyyn ja tuotannon globalisaatioon.

Työstä kieltäytymisen, tehtaiden informationalisoinnin, työpaikkojen leikkausten ja ulkoistamisen sekä työvoiman joustavoittamisen välillä on löyhä suhde. Mutta tämä suhde on paljon monimutkaisempi kuin syy-seuraus-ketju. Säätelyn purkaminen oli sisään kirjoitettuna uusien teknologioiden kehitykseen, joka salli kapitalististen yritysten päästää globalisaation prosessi valloilleen.

Vastaava prosessi tapahtui samoihin aikoihin mediakentällä.

Ajattele vapaita radioasemia 1970-luvulla. Italiassa vallitsi tuolloin valtio-omisteinen monopoli, ja vapaat radiolähetykset olivat kiellettyjä. Vuosina 1975-76 ryhmä media-aktivisteja alkoi luoda pieniä vapaita radioasemia, kuten Radio Alicen Bolognaan. Perinteinen vasemmisto (Italian Kommunistinen puolue ja niin edelleen) arvosteli ankarasti näitä media-aktivisteja varoittaen julkisen mediakoneiston heikentämisen vaaroista ja ovien avaamisesta yksityisomisteiselle medialle. Pitäisikö meidän ajatella tänään, että nuo perinteisen vasemmiston ihmiset olivat oikeassa? En usko, uskon, että he olivat tuolloin väärässä, sillä valtio-omisteisen median monopolin loppuminen oli väistämätöntä, ja ilmaisuvapaus on parempi kuin keskitetty media. Perinteinen valtiovasemmisto oli konservatiivinen voima, tuomittu häviämään, sillä he yrittivät epätoivoisesti säilyttää vanhan viitekehyksen, joka ei voinut kestää enää pidempään jälkiteollisen muutoksen uudessa teknologisessa ja kulttuurisessa tilanteessa.

Voisimme sanoa paljolti samaa Neuvosto-imperiumin ja niin kutsutun reaalisosialismin päättymisestä.

Kaikki tietävät, että venäläinen väestö eli luultavasti paremmin kaksikymmentä vuotta sitten kuin tänään, ja uskoteltu Venäjän yhteiskunnan demokratisointi on tarkoittanut tähän mennessä enimmäkseen sosiaaliturvan tuhoa sekä aggressiivisen kilpailun, väkivallan ja taloudellisen korruption valloilleen pääsyn yhteiskunnallista painajaista. Mutta sosialistisen hallinnon kaatuminen oli väistämätöntä, koska tuo järjestys tukahdutti halun yhteiskunnallisten investointien dynamiikkaa ja koska totalitaarinen hallinto lykkäsi kulttuurista innovatiivisuutta. Kommunististen hallintojen kaatuminen oli sisään kirjoitettuna kollektiivisen älyn yhteiskunnalliseen kokoonpanoon, uuden globaalin median luomaan mielikuvitukseen, sekä halun kollektiiviseen investointiin. Tästä syystä demokraattinen älymystö ja erimieliset kulttuuriset voimat ottivat osaa sosialistisen hallinnon vastaiseen kamppailuun, vaikka ne tiesivät ettei kapitalismi ole paratiisi. Säätelyn purkaminen raaistaa nyt aiempaa neuvostoyhteiskuntaa, ja ihmiset kohtaavat ennennäkemätöntä riistoa ja kurjuutta ja nöyryytystä, mutta muutos oli väistämätön, ja tavallaan se täytyy nähdä edistykselliseksi muutokseksi. Säätelyn purkaminen ei tarkoita vain yksityisten yritysten emansipaatiota valtiosäätelystä sekä julkisten kulujen ja yhteiskunnallisen turvan vähenemistä. Se tarkoittaa myös työvoiman lisääntyvää joustavoittamista.

Joustavan työvoiman todellisuus on kapitalistisesta säätelystä vapautumisen toinen puoli. Meidän ei pidä aliarvioida työstä kieltäytymisen ja sitä seuranneen joustavoittamisen välistä yhteyttä.

Muistan kuinka yksi autonomialiikkeen proletaarien vahvoista ideoista 1970-luvulla oli ajatus "prekaarisuus on hyvää". Työpaikkojen prekaarisuus on autonomiaa läpi elämän kestävästä vakaasta ja säännöllisestä työstä. 1970-luvulla monet ihmisistä tapasivat työskennellä muutaman kuukauden, lähteä sitten matkoille ja palata taas töihin joksikin aikaa. Tämä oli mahdollista lähes täystyöllisyyden ja tasa-arvoisen kulttuurin aikana. Tämä tilanne salli ihmisten työskennellä omien intressiensä eikä kapitalististen intressien mukaan, mutta melko selvästi näin ei voinut jatkua loputtomiin, ja 1980-luvun uusliberaali vastaisku olikin suunnattu kääntämään voimasuhteet.

Säätelyn purkaminen ja työvoiman joustavoittaminen ovat olleet työläisten autonomian seurausta ja sen nurinkääntämistä. Meidän täytyy käsittää, ettei näin ole vain historiallisista syistä. Jos haluamme ymmärtää mitä tänään pitäisi tehdä, täysin joustavoitetun työvoiman aikana, meidän täytyy ymmärtää kuinka kapitalistinen yhteiskunnallisen halun haltuunotto saattoi tapahtua.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.