2005-04-09

Mitä autonomia tarkoittaa tänään?

Franco "Bifo" Berardi

Kääntänyt: Jukka Peltokoski

Mitä autonomia voi tarkoittaa älytyön fraktalisaation ja yleisen itsetuhoisuuden aikana? Vastatakseen tähän Bifo kulkee läpi autonomialiikkeen historian, pääoman säätelyn purkamisen ja dotcom-yrittäjyyden romahduksen tullakseen älytyön itseorganisaation kynnykselle.

En aio tehdä historiallista kertausta autonomiaksi kutsutusta liikkeestä, mutta haluan ymmärtää sen erityislaatuisuutta eräiden käsitteiden, kuten "työstä kieltäytymisen" ja "luokkakokoonpanon" välityksellä. Toimittajat käyttävät usein sanaa "operaismo" määrittelemään Italiassa 1960-luvulla esiin tullutta poliittista ja filosofista liikettä. En alkuunkaan pidä tästä käsitteestä, sillä se palauttaa yhteiskunnallisen todellisuuden monimutkaisuuden pelkäksi havainnoksi teollisuustyöläisten keskeisyydestä myöhäisen moderniteetin yhteiskunnallisessa dynamiikassa.

Tämän filosofisen ja poliittisen liikkeen alkuperä voidaan jäljittää Mario Trontin, Romano Alquatin, Raniero Panzierin ja Toni Negrin töihin, ja sen keskeiseksi näkökulmaksi voidaan nähdä emansipaatio hegeliläisestä subjektin käsitteestä.

Hegelin perinnöstä tulevan historiallisen subjektin sijasta meidän tulisi puhua subjektivaation prosessista. Subjektivaatio ottaa subjektin käsitteellisen paikan. Tämä käsitteellinen liike on hyvin lähellä ranskalaisen jälkistrukturalismin ajamaan filosofisen maiseman muutosta. Subjektivaatio subjektin paikalla. Se tarkoittaa, ettei meidän pitäisi keskittyä identiteettiin, vaan tulemisen prosessiin. Se tarkoittaa myös, että yhteiskunnallisen luokan käsitettä ei nähdä ontologisena, vaan vektorimaisena käsitteenä.

Autonomian ajattelun viitekehyksessä yhteiskunnallisen luokan käsite määritellään uudelleen yhteiskunnallisen halun investoinniksi, ja se tarkoittaa kulttuuria, seksuaalisuutta, työstä kieltäytymistä. 1960- ja -70-luvuilla ajattelijat, jotka kirjoittivat lehtiä kuten Classe operaiaa ja Potere operaioa, eivät puhuneet halun yhteiskunnallisista investoinneista: he puhuivat paljon leninistisemmällä tyylillä. Mutta heidän filosofinen eleensä tuotti tärkeän muutoksen filosofiseen maisemaan - työläisen keskeisyydestä subjektivaation prosessin hajauttamiseen.

Félix Guattari, joka tutustui operaismoon vuoden 1977 jälkeen ja joka tapasi autonomian ajattelijoita vuoden 1977 jälkeen, on aina korostanut ajatusta siitä, ettei meidän pitäisi puhua subjektista, vaan "subjektivaation prosessista". Tästä näkökulmasta voimme ymmärtää, mitä ilmaus työstä kieltäytyminen tarkoittaa.

Työstä kieltäytyminen ei tarkoita niinkään sitä ilmeistä tosiasiaa, että työläiset eivät halua tulla riistetyiksi, vaan jotain enemmän. Se tarkoittaa, että kapitalistinen uudelleenjärjestely, teknologinen muutos ja yleinen yhteiskunnallisten instituutioiden muutos tuotetaan päivittäisillä teoilla, joissa vetäydytään riistosta, joissa hylätään vaatimus tuottaa lisäarvoa, kasvattaa pääomaa ja kaventaa elämän arvoa. En pidä operaismon käsitteestä siihen sisältyvän suppeaan sosiaaliseen viittaukseen (työläiset, italiaksi operaia) palauttamisen takia, ja pidänkin parempana käyttää sanaa kompositionismi. Yhteiskunnallisen kokoonpanon, tai luokkakokoonpanon (jota keskustelumme kohteena olevat ajattelijat käyttävät laajalti), käsitteellä on paljon enemmän yhteistä kemian kuin yhteiskunnan historian kanssa.

Pidän tästä ajatuksesta, että paikka, jossa yhteiskunnalliset ilmiöt tapahtuvat, ei ole kiinteä, kivetty historiallinen Hegelistä polveutuva territorio, vaan kemiallinen ympäristö, jossa kulttuuri, seksuaalisuus, taudit ja halut taistelevat ja kohtaavat ja sekoittuvat ja vaihtavat jatkuvasti maisemaa. Jos käytämme kokoonpanon käsitettä, voimme ymmärtää paremmin, mitä autonomia tarkoittaa: ei subjektien konstituutiota, ei ihmisten vahvaa identifioitumista historialliseen kohtaloon, vaan jatkuvaa yhteiskunnallisten suhteiden muutosta, seksuaalista identifikaatiota ja ei-identifikaatiota sekä työstä kieltäytymistä. Halun yhteiskunnallisen investoinnin monimutkaisuus itse asiassa tuottaa työstä kieltäytymisen.

Tästä näkökulmasta mukaan autonomia tarkoittaa sitä, että yhteiskunnallinen elämä ei riipu vain taloudellisen vallan asettamasta kurinpidollisesta säätelystä, vaan se riippuu myös sisäisistä siirtymistä, suunnanmuutoksista, aloilleen asettumisista ja purkautumista, jotka muodostavat elävän yhteiskunnan itsemuotoutumisen prosessin. Kamppailu, vetäytyminen, vieraantuminen, sabotaasi, paon viivat kapitalistisen järjestelmän hallinnasta.

Autonomia on yhteiskunnallisen ajan itsenäisyyttä kapitalismin väliaikaisuudesta.

Tätä tarkoittaa ilmaus työstä kieltäytyminen. Työstä kieltäytyminen tarkoittaa varsin yksinkertaisesti: en halua mennä töihin, koska jään mieluummin nukkumaan. Mutta tämä laiskuus on älyn, teknologian ja edistyksen lähde. Autonomia on yhteiskunnallisen ruumiin itsesäätelyä sen itsenäisyydessä ja sen vuorovaikutuksessa kurinpidollisten normien kanssa.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.