Soturi, kauppias ja viisas

Tutkijoiden liike

Minkäänlaisessa uudistamisen ja muutoksen projektissa ei ole järkeä, ellemme ole valmistautuneita määrittämään uudelleen tämän kilvan suuntaa, ja kilpailun suunnasta ei voi päättää soturi eikä kauppias. Vain viisas voi toteuttaa sen. Vain inhimillisellä tiedolla, joka seuraa omia sääntöjään, tärkeysjärjestyksiään ja mahdollisuuden linjojaan, on oikeus määrittää uudelleen tuotannon ja vaihdon säännöt. Ainoastaan naiset ja miehet tiedon subjekteina voivat päättää mihin suuntaan maailma liikkuu.

Tämä on Seattlessa vahvistettu uutuus: kauppiailla ei ole oikeutta päättää miljoonien ihmisten elämästä oman taloudellisen voittonsa perusteella. Vain tutkijoiden liike, kognitariaatin korkean teknologian liike, joka on autonomisesti organisoitunut, voi pysäyttää finanssikorporaatioiden diktatuurin. Seattlessa 1999 räjähtänyt globaali liike osoitti kohti tiettyä suuntaa: eettisesti motivoituneen tiedon on ohjattava globalisaatiota ja tultava voimaksi kaikkien naisten ja miesten käsissä, ei ainoastaan vähemmistön vallaksi.

Seattlesta eteenpäin nousi liike, joka tähtää kognitiivisen työn sosiaaliseen, episteemiseen ja teknologiseen uudelleen kokoon panemiseen. Tämä edellyttää, että tieteellinen tutkimus on autonomista kauppiaiden intresseistä. Tämä tietoisuus on kasvanut siitä saakka: miljoonat ihmiset maailmassa ovat alkaneet vaatia aivojen autonomiaa voitosta. Informaatioteknologian alueella olemme todistaneet avoimen lähdekoodin käytäntöjen leviämisen; bioteknologisilla ja farmakologisilla sektoreilla on ollut käynnissä kamppailu älyllisen innovaation tuotteiden vapaasta saatavuudesta; informaatiomedian syklissä on levinnyt aktivismi.

Tiedon yksityistäminen

Pääoma reagoi liberalistisen ideologian ohjeita seuraten kollektiivisen tiedon pakonomaisella yksityistämisellä ja kokeilemisen alistamisella taloudellisen kilpailun alaisuuteen. Kollektiivisen tiedon yksityistäminen on kohdannut vastarintaa ja vastustusta kaikkialla, ja kognitiiviset työläiset ovat alkaneet tajuta, että heidän potentiaalinsa on ylivertainen suhteessa kauppiaan valtaan. Koska älytyö on tuottavan näyttämön keskuksessa, kauppiaalla ei enää ole hallussaan juridisia tai materiaalisia välineitä yksityisomaisuuden periaatteen määräämiseksi. Ottaen huomioon, että yhteiskunnallisessa tuotannossa arvokkaimmilla hyödykkeillä on immateriaalinen ja kopioitava luonne, olemme saaneet selville, että hyödykkeiden yksityisessä haltuunottamisessa ei ole mitään järkeä, samalla kun teollisen yhteiskunnan materiaalisten hyödykkeiden yksityistämistä ylläpitävät syyt ovat heikentyneet. Kun tuote kulutetaan semioottisen pääoman ja kognitiivisen työn piirissä, se pysyy saatavilla sen sijaan että katoaisi, samalla kun sen arvo kasvaa sitä enemmän mitä sitä käytetään. Näin verkostotalous toimii, ja tämä on ristiriidassa juuri sen yksityisomaisuuden periaatteen kanssa, johon kapitalismi tähän saakka perustui.

Siitä saakka, kun tämä näkökulma on alkanut levitä, soturi on tullut takaisin näyttämölle vanhan talouden öljypohattojen ja asevalmistajien kera. Yhteiskunnallisen työn poimuissa 1990-luvun aikana kasautunut surun, pelon ja levottomuuden määrä on nyt käännetty fanaattisuudeksi, aggressiivisuudeksi ja identiteettipakkomielteeksi. Kauppias on turvautunut soturiin alistaakseen viisaan jälleen kerran. Bill Gates liittoutui Georgen Bushin kanssa. Kollektiivisen älyn ryöstänyt kauppias liittoutui idioottisoturin kanssa, ja yhdessä he yrittävät tukahduttaa minkä tahansa viisauden, alistaa tiedon voitolle ja vallalle kerta kaikkiaan.

Kiitos 1990-luvulla tapahtuneen pörssimarkkinoiden massoille avaamisen, joukko-osallistuminen pääoman voittoon oli mahdollista, ja tämä johti dotcom-talouteen. Tämä avasi myös mahdollisuuden kognitiivisten työläisten itseorganisaation valtavalle prosessille. Kognitiiviset työläiset sijoittivat kykynsä, tietonsa sekä luovuutensa ja löysivät keinot, joilla luoda yritys pörssimarkkinoilla. Useiden vuosien ajan tämä yritysmuoto oli finanssipääoman ja kognitiivisen työn kohtaamisen paikka korkealla tuottavuuden asteella. Uusi itse-yrityksen muoto ylisti yhtä aikaa työn autonomiaa ja riippuvaisuutta markkinoista.

Vuosikymmenen keskeytymättömän kasvun ja kognitiivisen työn sekä uudelleen yhdistyvän pääoman yhteiskunnallisen liittoutuman jälkeen tämä liittouma murtui. Huhtikuussa 2000 alkanut pörssiromahdus oli pääoman ja kognitiivisen työn suhteen poliittisen kriisin alku. Monet eri tekijät aiheuttivat tämän murtuman. Ensinnäkin, kognitiivisen työn psyykkisten ja sosiaalisten energioiden romahtaminen: ylenmääräinen hyväksikäyttö, elämänrytmien kiihtyminen, matkapuhelimesta tavoitettavien työläisten 24 tunnin työpäivä, masennus ja stimuloivien lääkkeiden liiallinen käyttö hypertyön vauhdin ylläpitämiseksi ovat johtaneet kognitiivisen työläisen masentavaan vaiheeseen. Romahdus tuli sisältäpäin. Samanaikaisesti tapahtui monopolistinen hyökkäys dotcom-armeijaa, kognitiivisten työläisten rintamaa ja vapaita markkinoita, vastaan. Rajojen määrääminen kokeilemiselle, monopolististen standardien määrääminen sekä monopolien ja poliittisen vallan välinen liittouma ovat hämmästyttäneet diffuusin talouden sanattomaksi. Sitten monopolistinen vastavallankumous alkoi, ja luotiin olosuhteet siirtymälle verkostotaloudesta sotatalouteen.

Uusi talous oli todistanut kognitiivisen työn itseorganisaation prosessin kukoistamisen yrityksen muodossa, mutta samoina vuosina ryöstävä ryysyporvaristo nousi ottaakseen hyödyn perinteisten kapitalististen sääntöjen kriisistä haltuunottaakseen itselleen valtavia osuuksia yhteiskunnallisesta pääomasta, kuten kaikki Enronin jälkeiset romahdustapaukset osoittavat. Pitkällä juoksulla uusliberalismi ei ole suosinut vapaita markkinoita vaan monopoleja.

Tässä vaiheessa, lähes ihmeellisesti, samalla kun kriisi suisti maahan Bushin hallintoon yhteydessä olleet ryhmät ja vei pois kaiken niiden uskottavuuden ja vallan, nuo lentokoneet putosivat taivaalta ja synnyttivät uuden rajoittamattoman väkivallan aikakauden, jossa legitimiteettinsä menetettyään valta legitimoi itsensä sodan kautta. Mutta sodassa näkökulmat määritetään uudelleen. Natsi-liberaali aggressiivinen kapitalismi manasi esiin sodan haamun puolustaakseen horjuvaa valtaansa, mutta tämän sodan, joka ei ole läntisen väestön suuren enemmistön omantunnon ja elämäntyylin hyväksyttävissä, aikana voi tapahtua mitä tahansa.

Ennen kaikkea voisi tapahtua se, että kognitiivinen työ alkaa tuottaa organisoitua ja itsetietoista muotoa sisäiselle murtumalleen. Ongelma, josta Weizsaecker puhuu, on tänään kiireellisen tärkeä: onko tieteilijöiden itseorganisaatio, joka perustuu tieteen autonomiaan vallasta, mahdollinen? Tämä ei enää ole pienen ydinfyysikkoryhmän huolenaihe, vaan se on miljoonien ja miljoonien tieteessä ja teknologiassa, hallinnossa, koulutuksessa ja terapiassa työskentelevien huolenaiheena.

Kognitariaatin rauhaa rakastavalla armeijalla on avain niiden automatismien purkamiseen, joilla kapitalismi vahvistaa itseään.

Viite:
* "Sinun kuolemasi, minun elämäni"

Kirjoitus on julkaistu Make-world -lehden numerossa 4.