Mikko Jakonen: Neljä uutta runoa

Osa I

He olivat nuoria
eikä heillä ollut muuta kuin toisensa

ajat jotka jaetaan
olotilat jotka jaetaan

He tulivat
tyhjästä
ja kaikesta menneestä

He alkoivat kävellä
He istuivat siihen
puretulle soralle
katkenneiden runkojen päälle

tarinaa ei ollut, mutta he puhuivat sen maailmaan

yksi kertoi
muut kuuntelivat
toinen keskeytti
kaikki nauroivat

Ja niin pohjaton tarina tarttui kiinni aikaan
heidän vaatteensa
rakkauden huokaukset
heidän toistettavat taustalaulunsa
kaikki ne soivat kiinni ajassa

Joka oli jaettu
jossa ei ollut tilaa
joka pyrittiin pysäyttämään
ja säilyttämään
motiivina tunne
kaiken ajan
olemattoman tilan
häviämisestä

tunne oli heidän suurin voimansa
ja se oli heidän suurin esteensä
He kietoutuivat siihen
käärivät päänsä toistensa päihin

heistä tuli kasvi
joka takertuu kaikkeen mikä ympärillä elää
ja rakentuu, nousee tukien avulla
romahtaa
sotkeutuu itseensä
mutta näkee silti itsensä aina toisena

tarinana joka loihdittiin maailmaan

sen sairauden syy on sen itsensä tuottama lämpö ja kosteus
siitä on tullut elävä sidos
jota ei saada auki
ja kaikki paha mitä sidoksesta on koitunut
on vasta häpeää
jota sen olemassa olosta tunnetaan

maa on kuollut sen ympäriltä
maa on hapeton ja kuollut sen alta
se on pelkkää elävää mätää
hauras rihmasto nousee
ja muodostuu aina uudelleen
se korjautuu hieman kunnes rappeutuu taas
sen vielä elossa olevan kuolevan tuoksun voima
on erottanut sen muusta elämästä

sitä ei voi irrottaa
sitä ei voi ottaa eikä lopettaa
sillä ei ole mitään kohtaloa
eikä sillä ole mitään tarkoitusta
se on

Osa II

mitä syön
ei ole sitä mitä haluan syödä

haluan puhdasta ravintoa
haluan pakattuja ravintoaineita

haluan pakkaukseen tuotemerkin
joka on takuu
se täytyy irrottaa
ennen kuin ruokaa alkaa syömään

sitä ei tarvitse valmistaa
koska se on valmista

haluan takuun että ruoka värjäytyy siniseksi
jos sitä on käsitelty
sääntöjä noudattamatta

jos joku helvetin duunari
on laiminlyönyt ohjeita
ja ruokaan on päässyt bakteereja

ruuan täytyy muuttua siniseksi

Osa III

häntä palvottiin

ei hän ollut äiti
ei kantaja
eikä uhraaja

kaikkea uhraamiseen liittyvää
kierreltiin ja siitä varottiin puhumasta
mutta

hänen kauniit lanteensa
hänen uudet vaatteensa
hänen vasta meikatut kasvonsa

kaikki hänen antavat liikkeensä

kääntäkää vain katseenne pois
heittäkää kivillä ja
kiusatkaa itseänne
teeskennelkää
mutta

Me katsomme haltioituneina

hän tuli tyhjästä
ja nyt emme saa enää silmiämme irti hänestä
hän on enkeli

se mikä kimaltaa
tuoksuu ja valuu hänen reisillään
on enkelin vettä

niin.
mitä on naisemme ilman häntä,
ilman esimerkkiä?
mitä on unemme ilman häntä?
Toivotonta.

te tiedätte, ettei silmämme säihkyneet
ennen mitään muuta kuin tv:n valoa
nyt ne säihkyvät orgasmia
ja tuhannen tv orgasmin kierteen voimatonta voimaa

( miksi hän ei anna meille mitään? )

Hän antaa meille kaiken
jonka tahdomme Hänelle annettavan
mitä suuremmat ovat uhrauksemme
sitä laajempi on Hänen sylinsä

Hän räkii katuun
vetää savua ja puree
lakatun kyntensä

Hän käärii katseemme
Hän ottaa uhrimme
Hän ei ole me
me on Hän

Osa IV

tulin konsertista
minä todella nautin siitä
katuja ei ollut vielä siivottu ennen aamua
kyllä ne olivat roskaisia
silloin sen näkee kun muita ei ole liikkeellä

oli hienoa huomata sekin

kävelin sateista katua
lamput luovat valoa sumussa
nautin siitä todella
hengitin pakokaasuista meri-ilmaa
pitkästä aikaa katselin ympärilleni
kävelin vaikkei minun
olisi tarvinnut kävellä niin paljon
olisit kyllä tullut hakemaan
tiedän, jos olisin soittanut

mutta olihan minulla puhelin kokoajan käsilaukussa
kävelin kaikkien kaupungin osien läpi
jotka yleensä ohitan pakattuna turvallisesti autoon
nautin siitä todella
tunsin itseni todella vapaaksi
vaikka eihän se ole kuin pari kilometriä
mutta tuntui kyllä paljon pidemmälle
kuin kuntosalin juoksumatolla
näin vähän ihmisiä
ei kukaan normaali ole enää ulkona siihen aikaan, tiedetään
mutta en kyllä nähnyt ketään epäilyttävääkään
ja olihan minulla puhelin päällä koko ajan

kai aikuinen saa joskus kävellä rauhassa ja ajatella

minä nautin siitä todella
ajatella
kävelin koko matkan
kyllä se vastaa salitreeniä
kävely ulkona
koko ajan oli sellainen olo että nyt jotain voisi tapahtua
hyvää tai ehkä jotain ikävääkin
nauti siitä paljon
tuli oikein eläväinen olo
hyvä että on tuo puhelin
jos vaikka jotain sattuisi
saisi apua äkkiä

vaikken kyllä nähnyt ketään
en nähnyt yhtään ihmistä
mikään paikka ei ollut auki
oli kuin olisi kävellyt aave kaupungissa
oli vain sumua
ja ääniä
hälyttimien vilkkuvia valoja

kävelin ihan yksin
en muistanut mistä piti kääntyä ja harhailin
näin rottia tai ainakin silmät ja kaikenlaista rapinaa
jossain jyrisi ja tuuli oli meren lähellä jäätävää
usvaa nousi joka paikasta ja haisi
minä tulin yksin kaiken läpi
en nähnyt ketään mutta pelkäsin
vieläkin puistattaa
mutta jotenkin minä nautin siitä
todella