2003-08-22
Seuraavat neljä runoa ovat otteita tulevasta runokirjastani, joka on tähän mennessä kulkenut työnimellä Tyhjyys. Esikoisteokseni Uusia pelkoja (ArtFak. ISBN 952-91-2455-4) ilmestyi syksyllä 2000. Nyt julkaistavat runot ovat katkelmia Tyhjyyden osioista, jotka ainakin vielä, kulkevat nimillä Sidonta (Runot I ja III), Tyttö (runo II) ja Asukkaat (runo IV).
He olivat nuoria
eikä heillä ollut muuta kuin toisensaajat jotka jaetaan
olotilat jotka jaetaanHe tulivat
tyhjästä
ja kaikesta menneestäHe alkoivat kävellä
He istuivat siihen
puretulle soralle
katkenneiden runkojen päälletarinaa ei ollut, mutta he puhuivat sen maailmaan
yksi kertoi
muut kuuntelivat
toinen keskeytti
kaikki nauroivatJa niin pohjaton tarina tarttui kiinni aikaan
heidän vaatteensa
rakkauden huokaukset
heidän toistettavat taustalaulunsa
kaikki ne soivat kiinni ajassaJoka oli jaettu
jossa ei ollut tilaa
joka pyrittiin pysäyttämään
ja säilyttämään
motiivina tunne
kaiken ajan
olemattoman tilan
häviämisestätunne oli heidän suurin voimansa
ja se oli heidän suurin esteensä
He kietoutuivat siihen
käärivät päänsä toistensa päihinheistä tuli kasvi
joka takertuu kaikkeen mikä ympärillä elää
ja rakentuu, nousee tukien avulla
romahtaa
sotkeutuu itseensä
mutta näkee silti itsensä aina toisenatarinana joka loihdittiin maailmaan
sen sairauden syy on sen itsensä tuottama lämpö ja kosteus
siitä on tullut elävä sidos
jota ei saada auki
ja kaikki paha mitä sidoksesta on koitunut
on vasta häpeää
jota sen olemassa olosta tunnetaanmaa on kuollut sen ympäriltä
maa on hapeton ja kuollut sen alta
se on pelkkää elävää mätää
hauras rihmasto nousee
ja muodostuu aina uudelleen
se korjautuu hieman kunnes rappeutuu taas
sen vielä elossa olevan kuolevan tuoksun voima
on erottanut sen muusta elämästäsitä ei voi irrottaa
sitä ei voi ottaa eikä lopettaa
sillä ei ole mitään kohtaloa
eikä sillä ole mitään tarkoitusta
se on