2003-03-11

Kasvotonta vastarintaa
Arkipäivän työtaistelua ruotsalaisessa leipomossa

Kääntänyt: Toimitus

Joukkovoima

Viimeisinä päivinä leipomossa ei ollut enää kovin paljon tekemistä jäljellä, joten halusimme lähteä täyden palkkashekin kanssa ennen työpäivän päättymistä. Pomo kieltäytyi, ja käski meidän sen sijaan siivota leipomo erityisen huolellisesti. Useimmat varmaan luulisivat, että rakennus saisi kunnon siivouksen silloin kun se puretaan... Muutamaa päivää sen jälkeen kun meille oli ilmoitettu, ettemme saisi lähteä ennen työpäivän päättymistä, tapahtui toisessa leipomossa onnettomuus, ja koko Etelä-Ruotsissa oli tämän vuoksi riski eräiden leipälaatujen loppumisesta. Kun pomo ilmoitti tästä, hän sanoi että se merkitsisi todennäköisesti viiden tunnin ylitöitä meille työntekijöille. Nyökkäilimme vastaukseksi, mutta jälkeenpäin sovimme yhdessä, että lähtisimme säännöllisen työajan täytyttyä kotiin. Pian ihmiset alkoivat puhella keskenään siitä, ettei meidän pitäisi tehdä kaikkea leipää valmiiksi, koska olimme kertoneet pakkaamon väelle heidän kysyttyään kuinka pitkään meidän piti työskennellä, ettei mitään ylitöitä olisi. Aikuiset miehet, kaksi kertaa niin vanhat kuin me, juoksentelivat ympäriinsä joko huolestuneina (pomot) tai kikatellen (leipurit). Kun osastomme pomo soitti ja kysyi mitä oli tekeillä, kerroimme hänelle vain että olimme lopettaneet työt siltä päivältä ja että meillä olisi enää siivous tehtävänä ennen kotiinlähtöä. Odotimme vuoden pahimpia haukkuja, mutta sen sijaan hän kävi hermostuneeksi eikä sanonut muuta kuin "Okei". Sinä päivänä tuntui mahtavalta mennä kotiin.

Erään kerran leipomon johto halusi muuttaa eräiden meistä työaikoja lisäämällä työaikaan kolme tuntia, niin että työaika alkaisi kerran viikossa kolme tuntia aikaisemmin - tämä oli jotakin, jota ehdottomasti vastustimme. Ammattiliitto halusi meille lisää palkkaa tältä ajalta, yhtiö halusi palkkamme pysyvän ennallaan, ja me halusimme ylimääräistä palkallista lomaa jotta voisimme ylipäätään hyväksyä tuon muutoksen. Kun saavuimme töihin eräänä päivänä, meille selvisi että luottamusmies-paskiainen oli allekirjoittanut sopimuspaperit ilman meidän hyväksyntäämme (heidän oli ja on mahdollista tehdä näin laillisesti - hänellä oli oikeus neuvotella silloinkin kun me emme niin halunneet). Kun hän tuli töihin, menimme huoneeseen jossa pidimme kahvitaukojamme, ja asetuimme häntä vastaan. Hän kertoi meille hyväksyneensä uudet työajat, mutta etteivät hän ja johtajisto olleet mukana sopimuksessa (hmm...). Tästä kehkeytyi valtavan mittaluokan riita ja kävimme niin kiihtyneiksi, ettemme huomanneet että koko ajan enemmän työntekijöitä tuli mukaan paikalle. Yhtä kaikki, kerroimme hänelle että kieltäytyisimme saapumasta töihin ennen normaalin työaikamme alkua - ja tässähän, kuten eräs työntekijä onnekseen huomasi, oli kysymys korpilakosta. Vastaukseksi luottamusmies arveli, että olimme ehkä väärällä alalla jos emme kykenisi tulemaan toimeen tällaisten työaikojen kanssa. Toiset, vasta paikalle saapuneet kuuntelijat, alkoivat puolileikillään nimetä uutta luottamusmiestä. Lopulta lähdimme paikalta sanoen luottamusmiehelle, että hän saattoi hyväksyä mitkä työajat halusi, mutta että me tulisimme ja menisimme sen mukaan mitkä olivat säännölliset työaikamme. Uusista työajoista ei koskaan tullut mitään ohjeita, joten arvelemme luottamusmiehen menneen pomon luo ja heidän päättäneen olla toteuttamatta muutosta. Niinpä me päätimme olla toteuttamatta suunnitelmaa maalata luottamusmiehen auto keltaiseksi, luokkapetturin värillä.

Sulkeminen

Lopulta tuli päätös leipomon sulkemisesta. Se tuli helpotuksena monille, jotka olivat kuljeskelleen ympäriinsä odotellen päätöstä, vain haluten tietää. Koska sama yhtiö oli sulkenut lukuisia muita leipomoita muualla kohtaamatta mitään vastarintaa, ei meilläkään ollut ketään joka olisi ollut valmis ryhtymään taisteluun työpaikkansa säilyttämiseksi. Yleinen mieliala oli, että tämä oli paska duunipaikka ja näin ollen voisimme yhtä hyvin ottaa minkä tahansa muunkin paskaduunin.

Muutamia johtopäätöksiä

Kasvottomassa vastarinnassa on hyvin paljolti kysymys pienistä, arkipäiväisistä konflikteista, ja se on taistelun muoto jossa kuka tahansa voi olla mukana. Tämän vuoksi tämä taistelumuoto voi kamppailla myös työväenluokan sisäisiä hierarkioita vastaan - se antaa käytännöllisiä mahdollisuuksia taistella yhdessä. Sen sijaan, että odottaisit ikuisesti että joku iso ammattiliittopomo hoitaisi kaiken, voit aloittaa itse. Kysymys voi yhtä hyvin olla siitä, että voit hyötyä siitä itse, solidaarisuusteoista työkavereita tai muita työntekijöitä kohtaan (esimerkiksi niistä jotka ostivat leipää jota me tuotimme), tulenpalavan poliittisen vakaumuksen innoittamana toimimisesta, kostonhalusta johtajistoa tai jotakuta yksittäistä pomoa kohtaan, työprosessin yksinkertaistamisesta tai yksinkertaisesti siitä, että se on hauskaa!

Varg I Veum, Kämpä Tillsammans! :in jäsen

Kommentteja tekstistä ja muita yhteydenottoja Kämpä Tillsammans! -ryhmälle voi lähettää osoitteeseen kampa_tillsammans@hushmail.com. Ryhmä on myös kokoamassa kirjaa, joka tulee koostumaan vastaavanlaisista työtaisteluraporteista; jos joku on kiinnostunut tarjoamaan materiaalia kirjaan, voi yhteyttä ottaa samaan osoitteeseen.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.