Kasvotonta vastarintaa
Arkipäivän työtaistelua ruotsalaisessa leipomossa

"Kasvoton vastarinta"

Valitsimme tämän nimen, koska se kuvaa joukkojen piileviä kamppailuja, joka on laajalle levinnyttä työläisten taisteluissa. Se on kasvotonta, koska se kaivautuu maan alle kuin myyrä, vain jälleen paljastaakseen kasvonsa maan päällä yhä uudelleen. Se on kasvotonta, koska sillä ei ole virallisia johtajia tai edustajia, joita voitaisiin syyttää tai jotka ottaisivat kunnian. Se on kasvotonta ja salakavalaa - nyökkäilet ja kuuntelen pomosi antamia ohjeita, vain loppujen lopuksi tehdäksesi juuri niin kuin itse haluat. Tärkeä tekijä, ennakkoedellytys kasvottoman vastarinnan harjoittamiselle, on että työntekijöiden välillä vallitsee solidaarisuus. Sitä on toisinaan työpaikoilla tai työpaikkojen osastoilla, mutta useimmiten ei. Silloin sitä täytyy luoda.

Tärkeää osaa tässä pyrkimyksessä esittää usein "ystäväryhmä". Kaverit alkavat osoittaa solidaarisuutta toisilleen. He asettavat yleisen standardin, jossa on luokkataistelun elementti, ja se vaikuttaa vähitellen muihin, jotka lopulta liittyvät mukaan. Tuette toistenne selustaa, pidätte ylimääräisiä taukoja vuorotellen, ja kun pomo kysyy jotakuta joka on tehnyt näin, kerrotte että hän on mennyt hakemaan uudet kuulosuojaimet rikkoutuneiden tilalle. Tämänkaltaisen solidaarisuuden luomisen prosessissa tauot ovat todella oleellisia, mutta ei siksi että istutte keskustelemassa "taistelun keinoista" vaan siitä yksinkertaisesta syystä että opitte tuntemaan toisenne.

Mitä on tehtävä?

Kuten kaikki muutkin työpaikalla, aloitin lukuisien lyhytaikaisten tilapäistyöntekijöiden joukossa, joita firmalla oli "reservinä"; kaiken kaikkiaan työsuhteeni kesti noin vuoden. Heidät oli sijoitettu hyvin erilaisiin asemiin ja osastoihin - seikka josta pian oli tuloksena suuri määrä kontakteja leipomon sisällä. Pian saattoi saada yleiskäsityksen siitä, millä osastolla työ oli raskaampaa kuin toisilla tai millä osastolla oli hyvät työkaverit. Asia, josta vasemmisto piti aina kiinni, oli että kaikkia konflikteja tuli käsitellä rohkealla ja suoralla tavalla, ja vääryyttä vastaan tuli aina protestoida. Tämä saattaa toimia jonkun sellaisen kohdalla, jolla on vakituinen työsopimus, mutta tilapäiselle työntekijälle se on puhdasta fantasiaa. Jos riitelit liikaa pomojen (tai yhtä hyvin ammattiliiton edustajien) kanssa etkä käyttäytynyt hyvin, sait lähteä etsimään uutta työpaikkaa. Lisäksi, uusia naispuolisia työntekijöitä pakotettiin tunnustusta saadakseen erityisen usein työskentelemään miesvaltaisilla osastoilla. Tässä tilanteessa on löydettävä taistelun menetelmiä, jotka tekevät tylsästä ja yksitoikkoisesta työstä siedettävää. Silloin pidemmät tauot ovat tärkeitä. Ei pelkästään voimien palautumisen vuoksi, vaan ehkä vielä enemmän siksi että työntekijät voivat puhua työkavereidensa kanssa.