2003-02-07
Työn tulevaisuutta käsittelevässä seminaarialustuksessaan Norbert Trenkle pohtii työtä ja radikaalin yhteiskunnallisen emansipaation perspektiiviä. Onko utopistista ajatella, että kansallisvaltioiden hajoamisesta ja kansallisvaltiollisen solidaarisuuden purkautumisesta sekä uuden yhteisöllisyyden ja yhteiskunnallisuuden vastatendensseistä kehittyy radikaaliliikkeitä, jotka tavoittelevat jälleen "mahdotonta": työn, valtion, markkinoiden ja politiikan ylittämistä uuden vuosituhannen keinoin ja järjestelyin?
[Julkaistu alunperin Megafonin entisillä verkkosivuilla.]
1. 80-luvun vaihtoehtoliikkeissä suosiota nauttinut ajatus, että kapitalistisen sokean rahakoneen ohessa voisi silti toimia "vaihtoehtoinen talous" tai "kolmas sektori" toisenlaisin ehdoin, oli jo alun pitäen illusorinen kuvitelma. Kolmas sektori ei voi sijaita valtion ja markkinoiden tuolla puolen, vaan se muodostaa niiden välttämättömän täydennyksen ja niiden olemassaolon ehdon. Kolmannella sektorilla on määrätty roolinsa systeemissä: siepata hoidettaviksi ne yhteiskunnallisesti välttämättömät tehtävät ja toiminnot, jotka eivät yritystaloudellisin kriteerein ole "kannattavia", joita valtio omassa hallinnossaan ei voi tai tahdo ottaa vastattavaksi ja joita se ei (ainakaan riittävässä määrin) voi sysätä perheiden (eli käytännössä edelleen suurimmaksi osaksi: naisten) kontolle. Kolmannen sektorin yhteiskunnallista järjestystä vakauttava funktio tulee aivan loogisesti sitä merkittävämmäksi mitä harvemmilla ihmisillä on mahdollisuus hankkia elantonsa "virallisen" kapitalistisen systeemin puitteissa, jossa heidän työvoimaansa tarvitaan yhä vähemmän. Ja mitä pitemmälle "työyhteiskunnan kriisi" etenee, sitä suuremmaksi kasvaa kolmanteen sektoriin kohdistuva poliittinen ja taloudellinen paine ja sitä pienemmiksi kutistuvat sen tarjoamat, jo nyt vaatimattomat, "vapaat vyöhykkeet". Ja sikäli kun valtio käyttää kolmatta sektoria yhä enenevässä määrin "sosiaalisena puskurina", ei kyse ole mistään mielivallasta ja väärinkäytöstä - vaan valtion näkökulmasta aivan johdonmukaisesta poliittisesta menettelystä. Ja jos tälle ei saada organisoitua kunnollista yhteiskunnallista vastarintaa, on olemassa ilmeinen vaara, että kolmannesta sektorista tulee pelkkä uusi eloonjäämiskamppailun areena ja valtiollisen hätätilahallinnon käsikassara.
Sivu 1 .. Sivu 2 .. Sivu 3 .. Sivu 4 .. Sivu 5