2003-02-07

Haluatko taidetähdeksi?

Marko Pyhtilä

Varasta, varasta, varasta

Kun olet päässyt omaperäisyyden harhakuvasta eroon, voit keskittyä hetkeksi taiteeseesi. Olet ehkä tässä vaiheessa jo hankkinut kanvaasin ja seisot sen edessä suti kourassa, mutta inspiraatio odottaa yhä tuloaan. Ei hätää! Kirjastot ovat täynnä taidekirjoja, joista voit etsiä itsellesi sopivimman tyylin. Kun alat kopioida jotain tuttua, voit olla varma menestyksestäsi: kaikkihan pitävät siitä mihin he ovat jo ennestään tottuneet. Älä haaskaa aikaa omaa tyyliä etsiessäsi - plagioi jotain olemassaolevaa! Parasta olisi, jos löytäisit jonkun unohdetun taiteilijan, jonka tuotannon voisit siirtää kokonaisuudessaan omiin nimiisi. Tällä tavalla säästäisit eniten aikaa ja vaivaa, ja voisit keskittyä kokonaan boheemi- ja jetset-elämään.

Vakavasti otettavan taiteilijan on syytä kirjoittaa myös muutama taiteellinen manifesti. Tutustu johonkin lukuisista 1900-luvun puolivälin avantgardeliikkeistä, valitse vähiten tunnetuin ja pölli niiden hörhöimmät julistukset omiin nimiisi. Ja voilá: voit olla varma että vuoden sisällä sinusta aletaan tehdä väitöskirjoja. Jos joku valopää alkaa joskus valittaa, että olet pelkkä plagiaristi joka kopioi omaan nimiinsä muiden tuotoksia, voit valistaa junttia toteamalla, että intertekstuaalisuus - eli plagiarismi - on postmodernismille ominainen ilmaisumuoto, ja että koska on vaikea keksiä enää uutta sanottavaa, olet joutunut kääntymään "kulttuurisen supermarkettimme" menneisyyteen. Tutustu varmuuden vuoksi aihetta käsittelevään kirjallisuuteen, jotta voit heittää pokkana vastaavaa soopaa kaikille kiinnostuneille.

Älä keikuta venettä

Kun olet kerran päässyt sisään taidebisnekseen, huomaat, että taidemaailma on täysin oma eristynyt elämänalueensa, jossa on omat sääntönsä. Tärkein sääntö on olla arvostelematta taidemaailmaa. Mikään palkinto- tai apurahakomitea ei halua jakaa tunnustuksiaan sellaiselle, joka kyseenalaistaa koko homman mielekkyyden. Ota sen sijaan selvää, keillä on todellista valtaa ja käy hommiin: niele ylpeytesi, imartele näiden kulttuuriperseiden egoa ja kehu heidän 1950-luvulla julkaistuja väitöskirjojaan. Sanalla sanoen: nuole persettä. PR-hommat ovat tälläkin alalla kaiken A ja O.

Tutki hetken itseäsi: etkö sinäkin jakaisi apurahat ja palkinnot mieluummin kavereillesi kuin tuikituntemattomille kehä-kolmosen ulkopuolella eläville junteille, jotka ehkä jopa kuvittelevat ilmaisevansa jotain universaalia töherryksillään. Ja kun voitat Finlandia-palkinnon, muista näytellä yllättynyttä, ettei suuri yleisö pääse selville kuukausien perseennuolennasta, joka vaadittiin palkinnon saamiseen.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.