2003-04-02

Nauti Zizekistäsi!

Robert S. Boynton

Kääntänyt: Markus Termonen

PÄIVÄ Zizekin luennon jälkeen tapaan hänet ja hänen vaimonsa, Renata Saleclin luonaalla mukavassa kreikkalaisessa kahvilassa, vain korttelin päässä heidän lontoolaisesta hotellistaan. Salecl, viehättävä pyöreäkasvoinen nainen jolla on lyhyet vaaleat hiukset, on yhtä rauhallinen ja harkitsevainen kuin Zizek on hermostunut ja neuroottinen. Zizek, joka väittää itseltään puuttuvan cocktailtilaisuuksiin osallistumisen ja oppineiden sekä poliitikkojen kanssa seurustelun vaatimat sosiaaliset ominaisuudet, sanoo luottavansa Salecliin ulkopuolisen maailman karikoissa suunnistamisessa. Tämä ostaa hänen vaatteensa ("Minulle ostoksilla käyminen on kuin julkista masturbointia", hän sanoo), neuvottelee hänen opetussopimuksensa ja yleisesti ottaen estää häntä saamasta hermoromahdusta. Saleclin ensimmäinen kirja, Discipline as Condition of Freedom (joka äskettäin esitettiin balettina), oli Foucault'n inspiroima analyysi kommunistisesta Jugoslaviasta. "Kukaan ei uskonut sääntöihin, mutta kuitenkin he jatkoivat niiden tottelevaista noudattamista, ja halusin tietää miksi", hän selittää. Salecl on viettänyt aamun Verson toimistoissa, kustantamon joka tulee julkaisemaan hänen kirjansa [Per]versions of Love & Hate tänä syksynä. Yhdessä hän ja Zizek ovat tulleet yhdysvaltalaisten akateemisten käytäntöjen sekavuuksien mestareiksi ja vakiinnuttaneet yhteensopivan opettamisrituaalin, joka pitää heidät Yhdysvalloissa yhden lukukauden ajan joka vuosi. Viime aikoina heillä on ollut tehtäviä paikoissa kuten Columbia, Princeton, Tulane, Minnesotan yliopisto, Cardozon lakitieteellinen korkeakoulu sekä New School for Social Research; tänä syksynä he opettavat Michiganin yliopistossa. Parivaljakko on jalostanut prosessin tieteeksi. Jokaisen yliopiston on tarjottava asemat, työhuoneet ja majoitus heille molemmille sekä hyväksyttävä se, että he molemmat tulevat opettamaan yhden kaksikuukautisen kurssin, joka koostuu yhdestä luennosta viikossa, mistä hyvänsä aiheesta he sattuvatkaan tuolloin olemaan kirjoittamassa. Yhdysvalloista saatavan palkkansa lisäksi Zizek saa täyttä palkkaa Ljubljanan instituutiltaan. "Kun minulta kysytään, miksen opeta Yhdysvalloissa pysyvästi, kerron heille tämän johtuvan siitä, että yhdysvaltalaisilla yliopistoilla on sellainen hyvin omituinen, eksentrinen idea, että palkkansa eteen on tehtävä töitä", Zizek sanoo. "Teen mieluummin toisinpäin, en tee työtä palkkani eteen!"

Zizek on kehittänyt huolitellun kokonaisuuden psykologisia temppuja, joilla manipuloida yhdysvaltalaisia opiskelijoitaan ja olla heihin kontaktissa mahdollisimman vähän. Jokaisen kurssin ensimmäisessä tapaamisessa hän ilmoittaa, että kaikki opiskelijat tulevat saamaan A-arvosanan ja että heidän tulee kirjoittaa lopputyö vain jos he haluavat. "Terrorisoin heitä luomalla tilanteen, jossa heillä ei ole syytä antaa minulle lopputyötä ellei se ole todella hyvä. Tämä pelottaa heitä niin paljon, että neljästäkymmenestä opiskelijasta vain muutama palauttaa lopputyön", hän kertoo. "Ja selviän tästä, koska he lukevat sen 'eurooppalaiseen eksentrisyyteeni' kuuluvaksi."

Zizek kertoo käsittelevänsä opiskelijoiden kyselyitä samankaltaisessa hengessä. "Ymmärrän että minun on otettava vastaan kysymyksiä luennoilla, koska tämä on Yhdysvallat ja kaikkien sallitaan puhua kaikesta. Mutta mitä tulee toimistotunteihin, olen täydellistänyt kokonaisen joukon strategioita tämän estämiseksi", hän sanoo hymyillen itserakkaasti. "Todellinen temppu on kuitenkin se kuinka minimoida heidän pääsynsä luokseni ja samanaikaisesti näyttäytyä jopa demokraattisempana!" Aluksi Zizek sijoitti toimistotuntinsa aikatauluun välittömästi ennen luentojaan, niin että opiskelijat eivät voineet juosta sisään määräämättömästi. Sitten hän sai idean vaatia heiltä etukäteistä kirjallista kysymystä, olettaen että useimmat olisivat liian laiskoja tekemään niin (kuten olivatkin). Zizek varaa sen mitä kutsuu "ilkeäksi strategiaksi" suurille luentokursseille, joissa opiskelijat eivät tunne toisiaan. "Jaottelen ajan kuudeksi 20 minuutin jaksoksi ja sitten täytän aukot keksityillä nimillä. Näin opiskelijat ajattelevat, että kaikki tunnit ovat täynnä, ja minä katoan", hän selittää.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.