2003-04-02

Nauti Zizekistäsi!

Robert S. Boynton

Kääntänyt: Markus Termonen

Helposti kiihottuva slovenialainen filosofi tutkii jokapäiväisen elämän säädyttömiä käytäntöjä - mukaanlukien omansa.

TONY BLAIRIN Iso-Britanniassa hyörinän keskellä iltapäiväteen perinne on yksi harvoista maan ylhäisen menneisyyden pysyvistä jäljistä. On harvoja paikkoja, jotka loihtivat menneisyyden esiin paremmin kuin tammilaudoitettu King's Bar Lounge hotelli Russellissa, tuossa haalistuvassa viktoriaanisessa rakennuksessa, joka sijaitsee Bloomsburyn reunalla, vain muutaman korttelin päässä British Museumista. Tihkusateisena kesäiltapäivänä istuudun yhteen Loungen ylenmääräisesti täytetyistä nahkatuoleista, tuntien ikään kuin minua siirrettäisiin takaisin varhaisempaan, verkkaisempaan aikakauteen - kauas "viileästä Iso-Britanniasta" ja euron tulevaisuutta koskevista keskusteluista. Lumous rikkoutuu kuitenkin katkonaisesti, kun sisään astuu äkkinäisesti ja vavisuttavasti slovenialainen filosofi Slavoj Zizek, joka on kaupungissa pitääkseen luentosarjan Iso-Britannian elokuvainstituutissa.

"Meidän on nautittava kaikkein fanaattisimmin tarkinta englantilaista teetä", Zizek vaatii, elehtien dramaattisesti eurooppalaisen diktaattorin tapaan. "Kaiken täytyy olla siten kuin englantilaiset sen tekevät: hyydytettyä kermaa, kurkkuvoileipiä. Sen täytyy olla radikaalein mahdollinen englantilainen kokemus!"

Parroittunut, hiuksensa epäjärjestykseen jättänyt ja äänekäs Zizek näyttää kuin valitulta itäeurooppalaisen intellektuellin rooliin. Ihmiset laskevat sanomalehtiään alaspäin ja keskustelut pysähtyvät, kun arka tarjoilija ohjaa meidät huoneen nurkassa olevaan pieneen pöytään. Tuskin vaieten istuutuakseen alas, Zizek aloittaa yksinpuhelun; se on niin oppinut ja hämmästyttävä, että se voisi hyvin ilmestyä - sanasta sanaan - jossain hänen monista kirjoistaan, jotka hän on kirjoittanut niistä säädyttömistä säännöistä, jotka pitävät yllä oletetun sivistyneitä yhteiskunnallisia käytäntöjämme. Salamannopeudella hän siirtyy brittiläisen kulttuurin rappiosta ("ne ottivat täydellisen hyvää teetä, lisäsivät vettä ja saivat sen näyttämään likaiselta tiskivedeltä!") tiibetiläiseen oikeusjärjestelmään ("muodollistetun lahjonnan prosessi, jossa vastakkaiset osapuolet asettavat korkeampia tarjouksia toisiaan vastaan ritualisoidussa huutokaupassa - rakastan tätä täysin!").

Zizek puhuu juuri niin kuin kirjoittaakin, pysähtymättömässä pastississa, joka koostuu hegeliläisestä filosofiasta, marxilaisesta dialektiikasta ja lacanilaisesta jargonista, ja joka on pantu käymistilaan viittauksilla film noiriin, likaisiin vitseihin sekä popkulttuurin lyhytaikaisuuksiin. "Hegelistä ja Lacanista keskusteleminen on Slavojille kuin hengittämistä. Olen nähnyt hänen puhuvan riutumatta teoriasta yhtä mittaa neljän tunnin ajan", sanoo Judith Butler Berkeleyn yliopistosta. Ilman painetun sivun välitystä se "pakkomielteisen pakollinen" ominaisuus, joka tekee hänen kirjoituksestaan niin ilahduttavaa, on kuitenkin musertavaa - ilmeisesti jopa Zizekille itselleen.

Nielaisten satunnaisen Xanax-pillerin rauhoittaakseen hermojaan, hän kertoo minulle sydänongelmistaan sekä usein tapahtuvista paniikkikohtauksistaan. Samalla kun hänen silmänsä syöksähtelevät ympäri huonetta ja kun hänen maaninen yksinpuhelunsa on yhä enemmän suunniltaan, pelkään että saatan olla hänen viimeinen haastattelijansa. Zizek on kuin esiintyvä taiteilija, joka suhtautuu kauhistuen näyttämöltä poistumiseen; kun hän aloittaa puhumisen, hän vaikuttaa kykenemättömältä lopettamaan. "Sinun on oltava ilkeämpi, brutaalimpi minun kanssani!", hän pyytää hartaasti, jopa samalla kun hän nopeuttaa tahtiaan estäen keskeyttämisensä. "Sinun ei pidä koskaan ryhtyä sadomasokistiseen suhteeseen", hän nuhtelee, viekkaan hymyn tirkistäessä hänen pensaikkoisesta parrastaan. "Et ruoskisi kumppaniasi tarpeeksi lujaa!"

Kun tarjoilija palaa, Zizek lopulta pysähtyy, tutkii ruokalistaa ja tilaa kannullisen minttuteetä sekä lautasellisen sokerikeksejä. Minttuteetä ja sokerikeksejä? Mitä tapahtui "radikaalille" englantilaiselle kokemuksellemme? "Voi, en voi juoda iltapäivällä mitään vahvempaa kuin yrttiteetä", hän sanoo nöyrästi. "Kofeiini tekee minut hermostuneeksi."

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.