2003-02-07

Homo politicus Pim Fortuyn: tapaustutkimus

Herman Asselberghs, Dieter Lesage

Kääntänyt: Markus Termonen

Suorasukaista politiikkaa

Fortuyn oli vaalien aikaan epäilemättä menestyksekäs poliittisesti epätietoisten (tai välinpitämättömien?) homojen keskuudessa. Todellinen ihme on se, kuinka maassa, jossa pedofiliaskandaalit yleensä aiheuttavat julkista hälinää, huomattava määrä heteroseksuaalisia kansalaisia – jopa moraalisesti loukattuja sellaisia – äänesti tätä itsetunnustautunutta pederastia. Haastatteluissa Fortuyn ei koskaan pitänyt salassa rakkauttaan nuoriin poikiin eikä mieltymystään näihin yhtymiseen. On sanottava, että useimmat hollantilaiset lehtimiehet eivät edes uneksisi kysyä ilmeisen heteroseksuaaliselta poliitikolta tämän seksuaalisista tavoista, mutta Fortuyn nähtävästi nautti sellaisista paljastuksista. Hän ymmärsi muita mediajulkkista paremmin, että suorasukaisten yksityiskohtien antaminen seksuaaliaktiviteeteistaan sallisi hänen tehdä esteettä paljon rohkeampia, räikeän rasistisia ja muutoin kuin seksuaalisesti suvaitsemattomia lausuntojaan. Fortuyn oli ensimmäinen poliitikko, joka vaapaehtoisesti erottautui mediassa yhä vallitsevasta epäseksuaalisesta seksuaalipolitiikasta. Koska oli sen osa mediassa ja julkisella alueella kuinka suuri tahansa, jokaisella siihen yhdistettävällä julkisella hahmolla on riskinään nöyryytys ja demonisointi. Jos poliitikot ovat oppineet yhden asian Monica Lewinskyn tapauksesta, tämä on se, että heidän omalla erityisellä työkentällään seksuaalisen vetovoiman on parasta olla johtamatta todelliseen seksiin.

Jotkut homot mediajulkkikset ovat mestareita seksuaalisten identiteettiensä epäseksualisoinnissa. Nämä avoimesti homot poptähdet, tietovisailujen vetäjät ja saippuaoopperoiden näyttelijät näyttävät usein viettävän yksityiselämää ilman seksiä. He ovat ylpeästi normaaleja, aivan kuten kuka tahansa heterojulkkis. Toisin sanoen, ei vilkasta sukupuolisuutta, ei velttoja kädenpuristuksia, ei hermostunutta tirskuntaa, ei kaulapuuhkia tai balettitanssijan lyhythameita. Kukin omalla tyylillään, mutta usein juuri nämä arvostetut homot ovat niitä, jotka irvistävät koreiden nahkamiesten ja drag-kuningattarien osallistumiselle vuosittaisiin gay pride -paraateihin. Nämä moralistit näyttävät lunastaneen sosiaalisen stigmatisointinsa perusteellisen muutoksen keinoin, ja ikään kuin tämä ei olisi tarpeeksi takaamaan heidän täyttä sulauttamistaan, he kannattavat nyt yleistä puhdistusta vertaistensa keskuudessa. Fortuyn ei koskaan yhtynyt tähän säädyllisyyden kuulutukseen. Hän tiesi, että täyden mediaesittämisen aikoina seksuaaliset skandaalit uhkaavat jokaisen poliitikon elämää, varsinkin, jos kyseessä on homo poliitikko. Niinpä hän omaksui sellaiset skandaalit alusta saakka, estääkseen muita opportunisteja tekemästä siten ensin. Hän ei aikonut tulla yllätetyksi housut kintuissa, kuten George Michaelille kävi: hänen seksuaalinen identiteettinsä ei olisi seksitön. Loppujen lopuksi, hän oli heppu joka "tekee niin kuin saarnaa" – ensimmäinen poliitikko, joka otti perseen nuolemisen kirjaimellisesti.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.