2003-02-07

Homo politicus Pim Fortuyn: tapaustutkimus

Herman Asselberghs, Dieter Lesage

Kääntänyt: Markus Termonen

"Palveluksessanne"

Kuinka tulkita Fortuynin kampanjan iskulausetta, muutoin kuin sopimattomana kaksoistarkoituksena, kujeilevana viittauksena seksuaaliaktiviteetteihin, joihin poliitikkomme myönsi olleensa valmis alistumaan lukuisten homoklubien pimeissä huoneissa? "Palveluksessanne" tarkoittaa jonkun määräämisvallassa olemista, saatavilla olemista. Tästä tietoisille kyseessä oli selvä merkki siitä, että tämä poliittisen areenan tulokas oli oppinut ottamisen ja otetuksi tulemisen säännöt varsin eri piirissä kuin julkisella alueella. Hänen säestävä sotilaallinen tervehdyksensä voitiin ottaa päättäväisyyden merkkinä, mutta se myös vihjasi - ainakin hänen esittämänään - juhlallisen, "violetin" hollantilaisen hallitsevan yhteenliittymän sekä ylipäätään politiikan rituaalien parodiaan. Sekä ennen Fortuynin kuolemaa että sen jälkeen useampi kuin yksi kommentaattori huomioi, että hänen surkastunut poliittinen ohjelmansa toimi pääasiassa vallitsevaa olotilaa ravistelevana pommina. Samaa voidaan sanoa hänen imagostaan synnittömänä, mutta kosmopoliittisena ulkopuolisena sekä kohtuuttomana homomiehenä, joka pilkkasi jäykkiä heteropiirejä. Vaikka hän olikin pervo, hänen ajatuksensa olivat vanhoillisia. Hänen tiukka asennoitumisensa sekä yksinkertaistetut ratkaisunsa takasivat, että hänen heterovalitsijansa antoivat mielellään anteeksi hänen homoseksuaalisen keimailunsa. Hänen heterokannattajillaan oli tapana jättää huomioonottamatta se tosiasia, että "heidän Piminsä" oli homo. He eivät välittäneet: hän antoi äänen sille, mitä he tunsivat.

On tuskin kuitenkaan yllättävää, että avoimesti homo poliitikko sattuu olemaan niin menestyksekäs homoyhteisön sisällä. Niin kauan kuin tasavertaiset mahdollisuudet homoille ja lesboille jäävät toteuttamatta, säilyy tarve positiivisille roolimalleille julkisella alueella. Ensimmäinen avoimesti homo pääministeri nykyaikaisessa demokratiassa olisi monille tehokas todiste yhteiskunnallisesta suvaitsevaisuudesta. Koska Belgian liittojärjestelmän tapauksessa "pääministeri" on eri asia kuin "pääministeri" Hollannissa, tätä suvaitsevaisuutta on meidän tapauksessamme jo osoittanut Walloonin alueen pääministerinä toimineen sosialisti Elio di Rupon menestys. Ranskankielisen sosialistipuolueen järkkymätön johtaja di Rupo on tavallaan Fortuynin vasemmistolais-populistinen – mutta yhtä keikarimainen, huippusuosittu ja homo – belgialainen vastine, ja kotikaupunkinsa Monsin pormestarina hän voi luottaa äänestäjiensä ylitsepursuvaan uskollisuuteen.

Se, että Fortuynin tarjoutuminen tähän edustuksellisista tehtävistä korkeimpaan saatetaan ottaa vastaan homoyhteisön suosionosoituksin, osoittaa pääasiallisesti epäpoliittisen seksuaalipolitiikan kamalia rajoitteita. Nähtävästi 1990-luvun alusta asti aikamme monille homoille oman homoseksuaalisen identiteetin lopullisessa yhteiskunnallisessa hyväksynnässä on enimmäkseen kyse osansa saamisesta sopivassa kuluttajamarkkinoiden syvennyksessä. Tälle innokkaalle kaupalliselle markkinalle homous tarkoittaa sitä, että voi tehdä ostoksia, kuten kuka tahansa muu vauras kansalainen. Bränditietoisuutta pidetään poliittista tietoisuutta korkeammammassa arvossa. Dolce & Gabbanaan, Diorin Higher-tuotteeseen tai Brad Pittin uusimpaan sijoittaminen on hyvän asian tukemista: toisin sanoen "coolin" pervouden tuomista jokapäiväiseen elämään. Mikäpä voisikaan olla normaalimpaa kuin kuluttaminen? Vaikuttaa siltä, että älykäs homo, joka tietää kuinka rikastuttaa tylsää politiikkaa huvikulttuurin hedonismilla, voi automaattisesti luottaa homoäänestäjiin – huolimatta Fortuynin karkeista etnisiä vähemmistöjä koskevista lausunnoista. Tai ehkä hän niillä jopa houkutteli esiin sympatiaa homoyleisössä: loppujen lopuksi, ketkä häiritsevät katupoikia ja varastavat heidän upouusia Nokia-matkapuhelimiaan?

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.