Mitä on ajateltava? Mitä on tehtävä?

Se mitä tapahtui oli ennen kaikkea Jospinin äänestystappio ja Chiracin hyvin heikko esiintyminen. Tästä ydinkohdasta on lähdettävä, sillä Le Penin tulos on vain sen seurausta.

Sanotaanko sitten yhä ("maanjäristys", "häpeä" jne.), että tämä on lamaannuttava tapahtuma? Ennustamaton, kyllä. Mutta ei omituinen. Le Pen on ollut tärkeä vaaliammattilainen kahdenkymmenen vuoden ajan. Ja tosiasia on, että hän ei saanut paljoa sen enempää ääniä kuin tavallisesti. Hämmästyksen, pelkojen ja kyyneleiden murtamien pitäisi miettiä tätä: parlamentarismi on politiikan käsittämisen tapa, jossa 25% kaikista ihmisistä voi äänestää Le Peniä, aivan kuten he voivat äänestää ketä tahansa muuta. Le Pen on varmasti monin tavoin samanlainen muihin ehdokkaisiin nähden, ei ilmeisen poikkeava. Le Pen on tärkeä mies ranskalaisessa parlamentarismissa, tämä on totuus. Ainoa uutinen on se, että hän on selviytynyt presidentinvaalien ratkaisevalle kierrokselle. Syitä siihen, miksi näin on tapahtunut, on tutkittava, ja vain tähän. Ensinnäkin, puolueet. RPR (Rassemblement pour la republique), PS (Parti socialiste), "gauche plurielle" (vihreistä, sosialisteista ja kommunisteista koostuva "moniarvoisen vasemmiston" koalitio). Chirac ja Jospin. Pitäisikö heille antaa synninpäästö? Pitäisikö meidän unohtaa? Pitäisikö meidän marssia heidän elkeidensä takana, ikään kuin vanhan "vichyläisen", vanha rasistin ja vanhan antisemiitin menestys olisi pessyt ne puhtaaksi? Mitä tulee meihin, jotka olemme kasvotusten mielten luhistumisen sekä pelkojen, etnosentrisyyden ja pelkuruuden tukahduttavien vaikutusten kanssa, me tiedämme että politiikassa on lujaa periaatteellista päättäväisyyttä...

Mitä nimitämme "poliittiseksi periaatteeksi"? Pitämistä kiinni muutamasta elämänohjeesta, loppuun saakka ja hellittämättä, näkökannoista, joita pidetään perustavanlaatuisina siinä tilanteessa, jossa ihmiset ovat. Me pidämme kiinni siitä, että nämä elämänohjeet on tehtävä organisoidun poliittisen ajattelun ja toiminnan säännöksi. Että taistelu on käytävä siitä, mitä ne puolustavat, tilannetta päättäväisesti muuttavan kollektiivisen prosessin merkityksessä. Loppujen lopuksi on sanottava, ettemme näe minkäänlaista merkkiä lujasta periaatteellisesta päättäväisyydestä "moniarvoisen vasemmiston" jäsenten keskuudessa, puhumattakaan sitten RPR:stä.

Se, mitä olemme nähneet viimeisen 35 vuoden aikana, on periaatteiden poissaolo, joka on tehnyt mahdolliseksi mielten luhistumisen. Le Pen korjaa ainoastaan satoa, vaalien ja parlamentarismin virallisen kehyksen sisäisesti siitä, mitä peräkkäiset hallitukset ovat poikkeuksetta kylväneet.