2003-02-07

Metropolitaaninen tila jälkiteollisessa kapitalismissa

Markus Termonen

Vastakohtaisuuksia

Jo hajauttamisen ja keskittämisen kaksoisrakenteen merkittävä luonne kertoo osaltaan siitä, että jälkiteollinen kapitalismi ei ole niin sopuisa paikka kuin sen ideologit mielellään antavat ymmärtää. Selkein osoitus tästä on se, että metropoleissa kohtaavat äärimmäinen rikkaus ja valta sekä äärimmäinen kurjuus ja voimattomuus.

Finanssipalvelujen globaalien markkinoiden ja kansainvälisen sijoitustoiminnan kasvu sekä pienentynyt valtiollinen talouden sääntely kertovat poikkikansallisen urbaanin järjestelmän rakentumisesta. Pääkonttoreiden lisäksi maailmantalouden komentopisteisiin eli keskeisille bisnesalueille ja niiden välittömään läheisyyteen keskittyy myös huippurikasta väestöä. Tämän väestönosan kulutustottumukset ovat hyvin spesialisoituneita (suuntautuvat esim. korkeakulttuuriseen taiteeseen) ja se käyttää runsaasti palveluita. Niinpä palvelutarvetta tarvitaan täyttämään lukuisia ravintola- ja kahvilatyöntekijöitä, lähettejä, siivoojia ja muita yksinkertaisten, alempien tehtävien hoitajia. Näillä ihmisillä ei ole kuitenkaan varaa asua työpaikkojensa välittömässä läheisyydessä tai keskiluokkaisissa esikaupungeissa. He asuvat köyhemmissä ja usein palveluiltaan kehnoissa kaupunginosissa (New Yorkin tapauksessa esim. Harlemissa).

Siten metropolitaaninen vastakohtaisuus ei ole niinkään keskusta-alueen ja esikaupunkialueiden välistä, vaan se on keskusta-alueen sisäistä. Pahimpien vastakkainasettelujen riivaamissa kaupungeissa "marginaaliset keskusta-alueet" vastaanottavat huomattavasti vähemmän investointeja kommunikaatiorakenteisiin ja muihin palveluihin, samalla kun on selvää, että juuri kunnollisen koulutuksen saatavuus olisi ensiarvoisen tärkeää marginaalisuudesta nousemiseksi. Yleisenä suuntauksena on ylipäätään korkeasti palkattujen tehtävien ja alemman tason töiden selvempi jakautuminen sekä liikkuvuudeltaan ja vuorovaikutukseltaan heikkojen "keskitason" tehtävien osuuden pieneneminen dynaamisempien sektoreiden puristuksessa.

Osa pienimuotoisesta alemman tason tuottavasta toiminnasta - kuten myös merkittävämpien valmistajien alihankkijoina toimivien yksikköjen toiminnasta - tapahtuu kokonaan tai osittain "harmaan talouden" piirissä. Sassenin mukaan urbaanin harmaan talouden merkitys ei välttämättä kerro ainoastaan epätoivoisesta turvautumisesta veronkiertoon, vaan se on taloudellisten kasvutrendien oheistuote ja niiden kukoistuksen osittaisehto. Se, että alihankkijoina voidaan käyttää epävirallisen tason tuottajia - usein myös laittomista siirtolaisista koostuvaa tai muuten järjestäytymätöntä ja alhaiseen palkkatasoon tyytyvää työvoimaa - edesauttaa parempaa menestystä kansainvälisessä kilpailussa, jossa voidaan kaiken lisäksi aina uhata tuotannon siirtämisellä kokonaan muualle.

Myös poliittisilla voimasuhteilla on tietenkin osansa nykyaikaisten metropolien vastakohtaisuuksissa. Varsinkin "uusoikeistolaistumisen" vaiheet ovat ravistelleet valtioiden hyvinvointipalveluja ja turvaverkkoja lisäten osaltaan turvautumista harmaaseen talouteen. Vallan lujuuden vuoksi ei ole yllättävää, että toistaiseksi uusoikeistolaistumisen kohtaamalla vastarinnalla on ollut hyvin vähän vaikutusta itse kapitalistisiin tuotantosuhteisiin. Osittain tämä johtuu siitä, että kun alistetuilla ryhmillä ei ole juuri muuta "omaa" mihin takertua kuin "paikallinen" identiteettinsä (samalla kun maailmanmarkkinakilpailun voittajat voivat näyttäytyä "todellisina kosmopoliitteina"), kamppailu kääntyy muita vastaavia ryhmiä vastaan suuntautuvaksi kilpailuksi - kilpailuksi samoista murusista, ellei suorastaan oman identiteetin ja mikroyhteiskunnan katkeraksi fundamentalistiseksi korostamiseksi.

Kirjallisuus:

  • Castells, Manuel: The Informational City. Blackwell, Oxford 1989.
  • Sassen, Saskia: Urban Economies and Fading Distances. osoitteessa http://www.megacities.nl/lecture_sassen.htm/
  • Smith, Michael & Feagin, Joe (toim.): The Capitalist City. Blackwell, Oxford 1987.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.