2008-10-13
Vasemmisto etsii työtä -pamfletin tekijöiden mukaan vasemmisto ei ole kyennyt päivittämään omaa teoreettista arsenaaliaan vastaamaan nykykapitalismin olosuhteita. Siten myös sen poliittinen käytäntö on vanhentunut. Toisaalta vasemmisto on samalla vieraantunut omista alkuperäisistä poliittisista lähtökohdistaan, työn ja tuotannon maailmaan kritiikistä.
Vasemmiston nykyistä poliittista kriisiä käsittelevä kirja Vasemmisto etsii työtä syntyi useiden tahojen yhteistyön tuloksena. Idea kirjasta kehkeytyi Vasemmistofoorumin tutkijayhteisön piirissä. Tutkimusosuuskunta General Intellect valittiin kirjaprojektin toteuttajaksi. Itse kirja ilmestyi osana kriittiseen yhteiskuntateoriaan keskittynyttä Polemos -sarjaa, jonka kustannusvastuun Tutkijaliitto ja Like jakavat.
Kirjan kritiikki kohdentuu ennen kaikkea parlamentaarisen vasemmiston harjoittamaan reaktiiviseen politiikkaan. Kirjoittajat kyseenalaistavat erityisesti Vasemmistoliiton ajaman "arvopohjaisen lähestymistavan". Kirjoittajien mukaan nykyvasemmisto on keskittynyt arvopolitiikkaan, tasa-arvon ja solidaarisuuden kaltaisten "vasemmistolaisten arvojen" yleistämiseen. Siten sen projekti on typistynyt moralistiseksi ja asiakohtaiseksi arvopuheeksi. Arvopohjaisen lähestymistavan seurauksensa vasemmiston identiteetti poliittisena liikkeenä on hämärtynyt. Tämän johdosta valtasuhteiden lävistämät materiaaliset ja yhteiskunnalliset kamppailut uhkaavat typistyä moraalisten katsantokantojen välisiksi yleismaailmallisiksi väittelyiksi.
Tekijöiden mukaan vasemmistolaisen politiikan ei tulisi kuitenkaan perustua abstraktille arvokeskustelulle - niin tärkeitä kuin tasa-arvon ja solidaarisuuden kaltaiset arvot sinänsä ovatkin. Poliittisesti korrektin arvopuheen sijaan vasemmiston on palattava juurilleen, vallitsevien tuotantosuhteiden analyysiin ja kritiikkiin. Marxin analysoima työn ja pääoman välinen ristiriita on asetettava uudelleen vasemmiston poliittisen projektin keskiöön.
Kirjoittajien mukaan uskottavan vasemmistolaisen politiikan rakentaminen edellyttää ankaraa ja päivitettyä kapitalismin analyysia. Juuri kapitalismi on se termi, joka tekijöiden mukaan kuvaa parhaiten nykyistä sosioekonomista järjestystä. Vasemmiston suosima "markkinatalouden" tai "uusliberalistisen ideologian" kritiikki on riittämätöntä, sillä kapitalismi ylittää talouden rajalinjat. Kapitalismi ei ole vain ja yksinomaan taloudellinen järjestelmä, eikä sen toiminta rajoitu vaihdon piiriin, markkinoihin. Kapitalismi operoi myös poliittisella ja kulttuurisella alueella. Kirjoittajat muistuttavat myös kuinka mullistukset poliittisella ja kulttuurisella alueella heijastavat ja tuottavat muutoksia talouden alueella. Esimerkiksi nykyiset tiedon, kulttuurituotteiden, sekä immateriaalisten hyödykkeiden jakoon ja tekijänoikeuksiin liittyvät juridiset kiistat todistavat meneillään olevista muutoksista tuotannon kentällä.
Kirjoittajat korostavatkin poliittisten ja kulttuuristen rakenteiden merkitystä kapitalismin kehityksessä ja säilymisessä. Vasta yksityisomistuksen ja elinkeinonharjoittamisen juridinen vapaus mahdollisti kapitalistisen järjestyksen yleistymisen. Valtiolla oli keskeinen rooli tämän juridis-poliittisen suojelun takaajana, aivan kuten nykyäänkin. Kehittyvät kapitalistiset markkinat nimittäin edellyttävät valtion jatkuvaa ja aktiivista säätelyä (tämä ilmenee esimerkiksi työmarkkinoiden hallinnointina). Vasemmiston toitottama näkemys globaalin markkinatalouden ja kansallisen säätelyn vastakkaisuudesta on tässä suhteessa tyystin virheellinen: valtion tehtävänä ei ole niinkään rajoittaa ylikansallisen pääoman liikettä, vaan päinvastoin turvata sen jatkuvuus. "Sosialistisen" valtion ja liberalistisen markkinatalouden vastakkainasettelun sijaan tulisi ymmärtää valtion elimellinen rooli globaalin kapitalismin hallinnoimisessa.
Kapitalismin kokonaisvaltaisen kritiikin sijaan vasemmisto on rajoittanut arvostelunsa lähinnä "markkinatalouden" kritiikkiin, kirjoittajat syyttävät. Poliittiset vaatimukset ovat vastaavasti keskittyneet työn lopputuotteiden ja voittojen oikeudenmukaisempaan jakoon. Käytännössä tämä on tarkoittanut tulonjakoon perustuvan hyvinvointivaltiollisen politiikan puolustamista. Kapeakatseinen keskittyminen markkinoihin onkin johtanut itse kapitalistisen tuotannon rakenteellisten epäoikeudenmukaisuuksien ohittamiseen. Samalla uusklassisen taloustieteen oletus varallisuuden tuotannon neutraalista perustasta on otettu vasemmistolaiseen ajatteluun annettuna. Näin porvarillinen taloustiede on määrittänyt ne käsitteet ja sen alueen, jolla poliittinen kädenvääntö käydään.