2008-09-19

Punainen eksodus

Anna Kontula

Seksityötutkimus

Prostituutio on pitkään ollut kaupallisesta seksistä tehdyn yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen peruskäsite. Sana on kuitenkin ongelmallinen, sillä se liittyy vahvasti sellaiseen ajatteluun, jossa prostituoidun omalle toimijuudelle ja kokemukselle ei ole tilaa. Jo sana prostituutio itsessään sisältää halventavan sivumerkityksen.[17]

Viimeisten 15 vuoden aikana prostituutiotutkimuksesta onkin eriytynyt suuntaus, joka mieluummin kirjoittaa seksityöstä. Holly Wardlow (2004, 1017-1018) erottelee neljä näkökulmaa, joiden kautta muutos on tapahtunut. Kaikki seksityötutkijat eivät allekirjoita niitä kaikkia, mutta ne kuvaavat seksityötutkijoiden piirissä melko laajasti hyväksyttyjä oletuksia ilmiöstä ja sen tutkimisen tavoista:

1. Prostituutioon liittyy liikaa historian painolastia ja seksityö on siksi neutraalimpi valinta.
2. Käsitevalinta on poliittinen kannanotto: kun kaupallinen seksi määritellään työksi, on luontevaa vaatia sen tekijöille samoja oikeuksia kuin muillekin työläisille.
3. Seksityö korostaa toiminnan yhteyttä tulonhankintaan, kun taas prostituutio on totaalisempi - ja voimakkaasti stigmatisoiva - identiteetti.
4. Seksityö tekee näkyväksi kaupallisen seksin takana olevia rakenteellisia syitä, köyhyyttä ja naisten vastuuta perheen elannosta.

Seksityöstä puhumista on tietenkin myös kritisoitu. Ann Weatherall ja Ann Priestley (2001, 332) ovat sitä mieltä, että puhe työstä assosioi prostituution taloudelliseen vaihtoon, jossa osapuolet oletetaan vapaaehtoisiksi ja halukkaiksi. Tällöin peittyvät ne taloudelliset ja sosiaaliset valtarakenteet, jotka tosiasiallisesti rajaavat ihmisten valinnan vapautta (ks. myös Barry 1995, 296.) Mielestäni Weatherallin ja Priestleyn näkemys kuitenkin sivuuttaa ainakin marxilaisen teorian piirissä käydyt keskustelut, joissa pyrkimys emansipaatioon työssä ja työstä on keskeisellä sijalla. Tässä kontekstissa myös seksityö voidaan hyvin tulkita osaksi yleisempää työläisten riistoa (Ward 2007; Gall 2006).

Seksityötutkimukselle on tyypillistä seksityöntekijöiden oman kokemuksen kunnioittaminen, empiirisyys ja valtasuhteiden analyysi.[18] Keskeisiä tutkimusaiheita ovat seksityöntekijöihin vaikuttava lainsäädäntö (Brock 1998), kaupallisen seksin sisäiset valtasuhteet (O'Connel Davidson 1998), seksiteollisuudelle tyypillinen liikkuvuus (Kempadoo 1998), kaupallisen seksin representaatiot (Bell 1994) sekä seksityöntekijöiden terveys ja turvallisuus (Taylor 2006). Vastakohtana ilmiötä ympäröiville myyteille seksityötutkimus myös korostaa alan sisäistä varianssia niin suhteessa seksin myymisen ehtoihin (Whelehan 2001, 47, 130) kuin motiiveihinkin (Petro 2006, 25). Sillä on myös vahva yhteys liikkuvan, epävakaan ja informaalin työn tutkimukseen (Agustín 2007). Tällöin seksityön syistä luonnollisesti korostuvat taloudelliseen toimeentuloon liittyvät tekijät.

Vaikka nimenomaisesti seksityöntekijöiden motiiveihin keskittyvää laajaa tutkimusta ei ole tehty, monissa toimijoiden haastatteluihin perustuvissa teksteissä kysymystä sivutaan. McKeganeyn ja Barnardin (1996, 24-26) Isossa-Britanniassa haastattelemat seksityöntekijät kertoivat lähes poikkeuksetta aloittaneensa rahan takia, mutta syy rahan tarpeeseen ja samalla seksityön luonne vaihtelivat. Toisille kyse oli heikkojen ehtojen ja palkkojen töitä korvaavasta ansiotyöstä, jotkut rahoittivat sillä huumeiden käyttöä ja joillekin seksityö oli keino satunnaisten menohuippujen hallintaan. Taloudellisten syiden ohella aloittamispäätöksen taustalla voi olla suostuttelua tai painostusta läheisten taholta (O'Neill 1996).

Kaupallisen seksin tutkimus on läpi historiansa ollut sidoksissa kysymykseen siitä, miten yhteiskunnan tulisi ilmiöön suhtautua. Seksityötutkimus nojaa osittain kolmannen aallon feminismiin, jonka kehitykselle on aikaisempien feministipolvien tavoin ollut luonteenomaista yhteys yhteiskunnallisiin liikkeisiin. Muun muassa International Congresses of Whores (1985 ja 1986), International Committee for Prostitute Rights (1985), World Whores Summit (1989), National Conference of Pros- titutes in Brazil (1987) ja World Charter for Prostitutes' Rights (1985) määrittelivät uutta poliittista (ja samalla tutkimuksellista) toimijuutta seksin ja työn välimaastoon. (Bell 1994, 99.) Yhteisinä vaatimuksina on ollut seksityön dekriminalisointi, sen tunnustaminen lailliseksi työksi ja prostituoitujen hyväksyminen työtä tekeviksi naisiksi. Ammatinvalinnan vapaus, terveys ja turvallisuus ovat olleet keskeisiä teemoja. (Cabezas 1998, 81-82.)

Tähän tutkimukseen on kerätty aineistoa henkilöiltä, jotka ottavat tai ovat jossain elämänsä vaiheessa ottaneet välitöntä taloudellista korvausta vastineena suorittamistaan seksuaalisista teoista. Erotuksena mille tahansa lahjoja ja seksiä sisältävälle suhteelle on näissä akteissa ainakin myyjän ymmärryksen mukaan ollut kyseessä selkeä vaihtosuhde.[19] Kun se on asiayhteyden vuoksi välttämätöntä, kutsun heitä prostituoiduiksi, esimerkiksi erottaessani prostituutiota muista seksityön muodoista.[20] Ensisijaisesti kirjoitan kuitenkin seksityöstä ja seksityöntekijöistä (sex work/workers). (Vrt. Quillemant & Caixeta 2004, 19-20.)

Prostituution korvaaminen seksityöllä on paitsi käytännöllinen ja aineistolähtöinen myös eettinen valinta. Aikaisemman tutkimuksen mukaan kaupallisen seksin piirissä esiintyvä hyväksikäyttö muistuttaa oleellisesti muihin harmaan sektorin alemman statuksen töihin liittyviä ongelmia. Siten myös niiden ratkaisupyrkimyksissä tulisi turvautua yhtäläisiin keinoihin. Jotta seksin myyjät voivat vaatia itselleen työntekijöiden oikeuksia, he tarvitsevat työn statuksen. (Bindman 1997; Gall 1006, 161-163.)

Tutkimukseni aineisto on kerätty Suomessa työskenteleviltä tai työskennelleiltä prostituoiduilta. He kuuluvat pääosin seksityöntekijöiden keskiluokkaan, millä on aikaisemmassa tutkimuskirjallisuudessa viitattu asemaan kaupallisen seksin sisäisessä hierarkiassa (Murphy & Venkatesh 2006). Vaikka Suomestakin löytyy lähes kaikkia seksityön muotoja, keskiluokka on täällä poikkeuksellisen hallitsevassa asemassa; globaalissa perspektiivissä lähes koko suomalainen prostituutioilmiö näyttäytyy keskiluokkaisena. Seksiä myydään itsenäisesti internetin välityksellä, sillä ansaitaan hyvin, seksityöntekijät ovat asiakkaisiinsa nähden hyvässä neuvotteluasemassa ja liittävät toimintaansa ammatillisia arvoja usein silloinkin, kun kyse on hyvin satunnaisesta sivutulosta. On viitteitä siitä, että ainakin länsimaissa keskiluokkaisen seksityön osuus on kasvussa. Toisaalta, samalla tavoin kuin itsenäinen työläisaristokratia on teollistumisesta saakka toiminut työläisten vastarinnan ja omaehtoisen järjestäytymisen moottorina (Geary 1981, 52-54), myös seksityössä emansipaation oraat näkyvät ainakin teoriassa kaikkein selvimmin sen etuoikeutetussa osassa. Siten kohtuullisen turvatussa asemassa työskentelevien tutkiminen voi antaa vastauksen myös siihen, millä ehdoilla ja missä kontekstissa seksityö voi olla mielekäs valinta.

Erityisesti luvussa viisi kirjoitan myös huorista (whores). Sana assosioituu ensisijaisesti paheelliseen, halveksittuun ja seksuaalinormeja rikkoneeseen naiseen. Seksityöntekijöiden omassa puheessa huora voi kuitenkin viitata ammattiylpeyteen, emansipaatioon ja välinpitämättömyyteen yhteiskunnan naisten seksuaalisuudelle asettamia normeja kohtaan (Murphy & Venka- tesh 2006, 130).

Viitteet:

1. Haastatelluista pääkaupunkiseudun pro-tukipisteen asiakkaista 85 % oli tehnyt seksityötä viisi vuotta tai vähemmän. (Asiakaskartoitus 2000, 7.)

2. Tässä kohtaa en käy keskustelua siitä, oliko Maria Magdalena todellisuudessa prostituoitu vaiko ei (Koivunen 1994, 275-276). Oleellista on, että erityisesti 1600-luvulta lähtien katolinen kirkko nosti hänet synnin ja lihallisuuden symboliksi, ja samaan aikaan hänestä tuli suosittu hahmo kirkollisessa kuvataiteessa.

3. Kansanterveys oli myös Suomessa prostituoituihin kohdistuvan kontrollin konteksti. Yhdessä irtolaislain kanssa se oikeutti suurimman osan 1800- ja 1900-lukuja prostituoituina tunnettujen naisten sukupuolitautitestit, sulkemisen sukupuolitauti- ja mielisairaaloihin, vangitsemiset, sijoittamiset hoitokoteihin. 1800-luvulla prostituoidut eivät myöskään saaneet kasvattaa omia tai muiden lapsia (Häkkinen 1995, 183). Myöskin "ilotyttöjen oikeusturva oli vähäinen. Kun Alli Huttulainen uskalsi mennä poliisilaitokselle 2.11.1932 ilmoittamaan, että hänet oli raiskattu, hänet otettiin kiinni irtolaisena, toimitettiin sukupuolitautitarkastukseen ja annettiin köyhäinhoitohallituksen varoitus."(Häkkinen 1995, 178.)

4. Nämä tutkimukset ovat olleet usein käytännöllisesti suuntautuneita ja sidoksissa erilaisiin valistusprojekteihin. Esimerkkejä tällaisista hankkeista löytyy mm. Research for Sex Workers -lehden (http://www.nswp. org/r4sw/index.html) kaikista numeroista.

5. Ajan kielessä promiskuiteetti tarkoittanee seksuaalista holtittomuutta ja valikoimattomuutta seksikumppaneiden suhteen.

6. Välien kiristymistä kuvaa kiistakumppanien keskinäinen syyttely. Radikaalifeministien mielestä "liberaalifeministit" toimivat parittajien ja pornoteollisuuden "yhteistoimintanaisina" (Jeffreys 1990, 262), kun taas seksiradikaalit syyttivät radikaalifeministejä liittoutumisesta paavin kanssa (Rubin 1989, 302). Keskustelu jatkuu edelleen: Yhdysvaltalaiset professorit Chesler ja Hughes (2004) vaativat Helsingin Sanomissa feminististä liikettä hylkäämään liberaalivasemmiston ja liittoutumaan "konservatiivisten ja uskontopohjaisten" ryhmien kanssa taistelussa prostituutiota vastaan. He arvostelevat feministien penseää suhtautumista uskontoon: "He ovat liian usein pitäneet organisoitua uskontoa vain patriarkaalisuuden vaarallisena muotona, kun se voi olla myös lain ja etiikan järjestelmä, joka hyödyttää naisia." Kirjoittajien mielestä feministien ongelmana on, että "heidän keskuudessaan on erilaisia näkemyksiä siitä, mitä prostituutio on: onko se yksi työn muoto, joka tulisi laillistaa, vai ihmisoikeuksien loukkaus, joka tulisi poistaa." Kirjoittajien oma kanta on, että "prostituutio on kansainvälinen ihmisoikeuksien kriisi, ja feministien tulisi kohdata se moraalisella selkeydellä. Meidän tulee nähdä, että prostituutio on luonnostaan haitallista. Meidän on aktiivisesti vastustettava naiskaupan harjoittajia, sutenöörejä ja miehiä, jotka asioivat bordelleissa."

7. Alice Echols on nimennyt suuntauksen kulttuurifeminismiksi ja tällä nimellä se usein tunnetaan. Perinteisempi radikaalifeminismi näki naisen alistamisen juontavan ydinperhenormiin, kun taas kulttuurifeministeillä sen keskiössä on pornoteollisuus: "Kulttuurifeministien käsitystä seksuaalisuuden dominoteoriasta kuvaa lause 'pornografia on teoria, raiskaus käytäntö'" (Echols 1989, 58). Kulttuurifeminismi on laajalti levinnyt kirjallisuuteen, mutta koska radikaalifeministit itse vierastavat termiä (Lienert 1996), en käytä sitä tässä yhteydessä. Kaupalliseen seksiin liittyvän keskustelun ryhmäkuntia on määritelty myös muilla tavoin, esim. Pendleton 1997, 81.

8. Pornografian vastaisten radikaalifeministien suhde oikeistoon on 272 kuitenkin monimutkainen. Ainakin osittain se perustuu kokemuksiin vasemmistolaisten (mies-)intellektuellien pornomyönteisyydestä 1960- ja 1970-luvuilla. (Dworkin & Wilson 1982, 28.)

9. Eli siis "naisiin identifioituva nainen, joka ei pane miesten kanssa. [...] Naiselle jokainen penetraatio on hyökkäys, joka heikentää hänen voimiaan ja jäytää itseluottamustaan. Miehelle se taas on vallan ja herruuden akti, ei vain suhteessa johonkin tiettyyn naiseen, vaan naisiin yleensä. Niinpä jokainen penetraatioon suostuva nainen tukee sortajaa ja ylläpitää miesten luokkaherruutta." (Leeds Revolutionary Feminist Group 1981.)

10. Raja ei kuitenkaan ole tässäkään selkeä ja esimerkiksi Kathleen Barry on luokiteltu vaihtelevasti kumpaankin suuntaukseen. Vaihtoehtoisesta ryhmittelystä ks. Sloan & Wahab 2000, 463.

11. Varhaisemmassa kirjoituksessaan Barry (1984, ensipainos 1979, 279) vielä toteaa, että "yksilönvapauden nimessä meidän ei pidä sekaantua niiden naisten asioihin, jotka vapaaehtoisesti solmivat avioliiton ja ovat yhtä vapaita sen purkamaan. Samoin meidän ei tule häiritä naisia, jotka vapaaehtoisesti ryhtyvät prostituutioon, olivat he sitten itsensä työllistäviä puhelintyttöjä tai afrikkalaisia eliittiprostituoituja, kunhan he vain ovat vapaita halutessaan jättämään työnsä. [...] Feministien naisille vaatiman vapauden on koskettava kaikkia siitä riippu- matta, olemmeko me heidän kanssaan samaa mieltä." Myöhemmin hän kuitenkin irtisanoutui tästä näkemyksestä (Barry 1995, 17).

12. Näin siis ainakin angloamerikkalaisella alueella, jota Zatz ilmeisesti kommentoi. Asetelma on monimutkaisempi niissä Keski- ja Etelä-Euroopan katolisissa maissa, joissa prostituutiolla on (monien kon- servatiivisten johtajien tukema) laillinen status ja sosiaalinen asema, vaikka prostituoidut samalla ovat stigmatisoitu ja kontrolloitu ryhmä.

13. Sloan & Wahabi (2000, 469) kutsuvat kumouksellisen seksiradikalismin ajattelua nimellä Radical Sexual Pluralist Theory.

14. Jätän libertaristisen seksiradikalismin tässä vähälle huomiolle, sillä vaikka suuntausta vastaan argumentoitiin pornosodissa ankarasti niin radikaalifeministien kuin kumouksellisten seksiradikaalien taholta, en löytänyt akateemisesta keskustelusta yhtään puheenvuoroa, joka olisi luettavissa tähän kategoriaan. Myöskään kriitikot eivät mainitse esimerkkitekstejä tai jos mainitsevat, sanaa käytetään synonyyminä kaikille seksiradikaaleille. Libertaristinen ajattelu on kuitenkin kaikille tuttu populaarista valtajulkisuuden keskusteluista. Sen varhaiseksi klassikoksi voitaisiin nimetä vaikkapa Helen Gurley Brownin Sex and the Single Girl, joka 1960-luvulla suositteli sinkkunaisille emotionaalisesti sitoutumatonta polyamorista seksiä.

15. Raymond käyttää sanaa liberaali, mutta tulkitsen hänen tarkoittavan samaa kuin Chapkis libertaarillaan.

16. Pheterson ei tietääkseni ole koskaan toiminut itse seksityöntekijänä, mutta monista seksityöntekijöistä on tullut seksityötutkijoita, esimerkiksi Eva Pendletonista (Pendleton 1997, 80), Jill Naglesta (Nagle 1997, 2) ja Jo Doezemasta (Chapkis 1997, 8). Toisaalta jotkut tutkijat ovat tutkimuksensa yhteydessä päätyneet kokeilemaan seksityötä, esimerkiksi Wendy Chapkis (Chapkis 1997, 6) ja Christine Mattley (Mattley 1998, 149). Striptease-tanssijasta tutkijaksi ryhtynyt Tawnya Dudash (1997, 99) kertoo, että monet hänen haastattelemansa seksityöntekijät suostuivat tutkimukseen vain siksi, että tiesivät tutkijan seksityötaustan. He olivat pettyneitä tutkimusten ja median heistä antamaan kuvaan. Vähemmän stigmatisoivan stripteasen tutkimuksessa osallistuvasta havainnoinnista onkin tullut vakiintunut tutkimusmetodi (Frank 2007, 507-508).

17. "Prostituoida Tehdä prostituoiduksi. Myös häväistä." (Uusi sivistyssanakirja 1991.)

18. Seksityötutkimusta kokoava foorumi on Research for Sex Work. Research for Sex Work (http://www.nswp.org/r4sw/) on vuosittain ilmes- tyvä nettilehti seksityöntekijöille, terveysalan ihmisille, tutkijoille, kolmannen sektorin toimijoille ja muille, jotka joutuvat käsittelemään seksityöhön liittyviä kysymyksiä. Lehteä julkaisee Global Network of Sex Work Projects.

19. Sosiaalisen vaihdon teorian mukaan kaikkea sosiaalista toimintaa voidaan tarkastella vaihtosuhteena, jossa ihmiset tavoittelevat hyötyjä ja välttelevät kustannuksia. Tärkein ero taloudellisen ja muun vaihdon välillä on vastikkeiden sopiminen muodollisesti. (Laasanen 2006, 18.) Teoria esiintyy prostituutiosta käydyssä arkikeskustelussa esimerkiksi silloin, kun kaupallista seksiä normalisoidaan väitteellä, että mies joutuu aina maksamaan, muodossa tai toisessa. Oman työni kannalta sosiaalisen vaihdon teoria ei kuitenkaan ole relevantti, sillä seksityöntekijöillä itsellään ei näytä olevan vaikeuksia erottaa kaupallista ja privaattiseksiä toisistaan. Vaihtosuhteella viittaankin tässä tilanteeseen, jossa kaksi erillistä toimijaa kohtaa toisensa ja ryhtyvät ainakin jossain määrin yleisiä markkinaehtoja noudattaen sopimussuhteeseen. Kaupan edellytyksenä on, että vaihdettavilla asioilla on käyttöarvon (ne tyydyttävät joitakin inhimillisiä tarpeita) ohella myös vaihtoarvo (niillä on hinta). (Vrt. Kortteinen 1992, 329-330 & 342; työn vaihtosuhteesta myös Siltala 2004, 10-15.) Yleensä kaupan ehtona pidetään myös osapuolten vapaaehtoisuutta, mutta kuten tutkimuksessani myöhemmin perustelen, raja pakotetun ja vapaaehtoisen toiminnan välillä on häilyvä (vrt. Kevätsalo 2008, 23).

20. Oman tutkimukseni kannalta seksityön käsitteestä tekee hankalan se, että se voi tarkoittaa lähes mitä tahansa seksiin liittyvää ansiotoimintaa. Esimerkiksi Seksialan liitto Salli (2004) tarkoittaa seksityöllä "elinkeino- toimintaa ja työtä, jossa hyödyntäen elinkeinonharjoittajan tai työntekijän seksuaalista tietämystä, seksuaalista mielikuvitusta tai seksuaalisia taitoja valmistetaan, tuotetaan, tarjotaan tai myydään tuotteita tai palveluita, joilla on niiden käyttäjälle oleellista seksuaalista merkitystä." Tästä syystä joissakin tilanteissa on välttämätöntä tarkentaa seksityötä nimenomaan prostituutioon. Lisäksi käytän prostituutiota aina viitatessani lähteeseen, jossa sen käytöllä on erityistä merkitystä.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.