Kohtaamisten organisointi ja tapahtumien luominen

Uusi taistelusykli: tapahtuma ja kohtaaminen

MH: Tässä kohtaa voi olla avuksi sijoittaa organisoinnin haasteet viimeaikaisen, nyt päättyneen taistelusyklin kontekstiin. Nähdäkseni olemme eläneet läpi äärimmäisen tuottavan ja innovatiivisen taistelusyklin, joka jatkui 1990-luvun puolivälistä noin vuoteen 2003, syklin, joka suuntautui globalisaatiota koskeviin kysymyksiin, erityisesti Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, ja sen voima oli nimenomaan sen organisaatiota ja agendoja koskevassa moninaisuudessa. Toisin sanoen, ei ollut välttämätöntä että liikkeet yhdistyvät yksittäisen johdon alle tai edes tukevat yhteistä agendaa. Pikemminkin voima oli ryhmien verkostoissa, jotka organisoituivat autonomisesti ja toimivat yhteistyössä. Mutta koko tuon periodin ajan jokainen liikkeissä toiminut huomasi ainakin kaksi rajoitusta. Yksi rajoitus oli pääasiassa maantieteellinen, ja se oli se, että liikkeet Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa suuntautuivat globaaleihin kysymyksiin, mutta eivät koskaan, lukuisista yrityksistä huolimatta, onnistuneet kunnolla ulottumaan globaalin pohjoisen ulkopuolelle. Toinen rajoitus oli se, että organisaatiot keskittyivät protestoinnin ympärille ja suuntautuivat summit-hoppingiin, ja näin ollen liikkeiden institutionalisaatiota ei tapahtunut. Tuo liike sai eräänlaisen pakotetun lopun, kun eteen tuli terrorismin vastainen sota ja tarve taistella toista Bushin hallitusta vastaan, mutta nämä liikkeet - sodanvastainen liike, Bushin vastainen liike vuosina 2003 ja 2004 - vaikka ne olivat tietenkin tarpeellisia, ne hävittivät aiemmalle ajanjaksolle ominaisen organisoinnin moninaisuuden, koska ne näyttivät vaativan yhtä keskitettyä agendaa ja yhtenäistä organisointitekniikkaa. Ja osittain tämän seurauksena kaikki innostus ja innovaatio hävisivät liikkeistä. Tänään olemme kolmannen taistelusyklin alussa, joka voi tietyssä mielessä jatkaa siitä, mihin globalisaatio-protestiliikkeet jäivät, mutta ehkä nyt kykenemme ottamaan sen rajoitukset paremmin huomioon. Viime kesän tapahtumat Saksan G8-huippukokouksessa Rostockissa olivat hyvä alku. Ehkä republikaanien ja demokraattien kansalliskokousten (RNC ja DNC) vastatapahtumat voivat jatkaa tätä.

EK: Ehkä yksi pointti, mistä haluamme aloittaa tämän keskustelun uuteen taistelusykliin siirtymisestä on se, mihin me viittasimme edellä protestoinnin ja organisaation tarpeellisena yhteispelinä tai keskinäisenä uudistumisena. Meidän näkökulmastamme tämä tarjoaisi uudelle taistelusyklille keinon ylittää tietty umpikuja, joka on muodostunut vaihtoehtoisen globalisaation liikkeissä - umpikuja, jonka elementteinä ovat yhtäältä sellaiset organisaatiomallit, jotka korostavat tehokkuutta mutta eivät salli eroja, ja toisaalta kohtaamisten satunnaisuus, joka ei mahdollista uusien kollektiivisten toimintamuotojen kehittymistä ja konsistenssia.

El Kilombossa me katsomme että tämän umpikujan ylittäminen merkitsee pysyvien kohtaamispaikkojen luomista, paikkojen, joissa minkään yksittäisen subjektin (siirtolainen, opiskelija, tehdastyöläinen) ei uskota olevan muutoksen pääasiallinen toimija vaan joissa pikemminkin subjektiivisten positioiden väliset kohtaamiset mahdollistavat uusien kollektiivisten toimintamuotojen luomisen. Toisin sanoen, tämä organisaatiomuoto ei ainoastaan kykene takaamaan perustarpeita, vaan myös tuottamaan itseään uutena kollektiivisena subjektina (yhteisönä). Kontrastina kansalaisjärjestöjen viljelemälle tyhjälle ruohonjuuritaso-retoriikalle, meidän on pidettävä mielessä, että yhteisö ei koskaan edellä tätä itsensä konstituoinnin prosessia ja että yhteisön luominen ei koskaan ole yksinkertaisesti prosessi, jossa tunnistetaan ihmiset sellaisina kuin ne ovat, vaan pikemminkin siinä toimitaan kollektiivisesti sen mukaan, mikä on se miksi me haluamme tulla. Näin ollen meidän on otettava tämä kyky takaisin itsellemme, luodaksemme ja ylläpitääksemme yhteisöä, harjoittaaksemme valtaa kollektiivisesti, toteuttaaksemme autonomian ja itsemääräämisen projekteja. Me tarvitsemme organisationaalista konsistenssia ja rakennetta käsitelläksemme reaalielämän ongelmia, ja meidän on oltava avoimia uusille haluille, jotta voimme siirtyä poliitikkojen politiikan ja halvaannuttavan spektaakkelin toiselle puolen. Jos esimerkiksi katsomme Latinalaisen Amerikan liikkeitä, on selvää, että ainoastaan ne, jotka ovat kyenneet tekemään tämän harppauksen eteenpäin, jota sinä kutsut "institutionalisaatioksi", ovat pysyneet energisinä ja tehokkaina, ja ne ovat monin tavoin välttäneet ne karikot, joilla on ollut taipumus aiheuttaa ongelmia meille täällä pohjoisessa.

MH: Pidän tavasta, jolla käytätte kohtaamisen (encounter) käsitettä, ja minusta vaikuttaa siltä, että puhutte oikeastaan kahdesta kohtaamisen teoriasta. On yksi näkemys kohtaamisesta, joka toimii tapahtumassa; toisin sanoen, protestiliikkeessä on uusia yhteyksiä, joita luodaan ja jotka avautuvat kohti tulevaisuutta ja kohti erilaisia organisoinnin muotoja. Kutsutaan tätä tapahtuma-kohtaamiseksi. Sitten on toisenlainen kohtaamisen laji, josta puhutte. Siinä on kyse jatkuvuudesta sekä siitä, mitä ajattelen instituutioiden rakentamisena. Eli tämä on kohtaaminen, joka on toistettavissa, ja tällainen kohtaaminen tekee selväksi kuinka teidän näkemyksenne yhteisöstä eroaa perinteisestä yhteisö-käsityksestä. Olette oikeassa pitäessänne yhteisön ajatusta pelottavana, ja tämä näkemys kohtaamisesta mahdollistaa eron tekemisen näihin orgaanisiin, kiinteisiin, identitaarisiin ja jopa familiaalisiin käsityksiin, ja se antaa mahdollisuuden tuoda yhteisö takaisin yhteiseen. Se mistä tässä toisessa kohtaamisen lajissa on kyse, on eräänlainen yhteisen instituutio, eräällä tavalla yhteisten voimiemme kehittäminen, jonka löydämme toistuvassa kanssakäymisessä toistemme kanssa.

EK: Tähän jälkimmäiseen kohtaamisen tapaan siirtyminen vaikuttaa olevan erityisen vaikea tehtävä tänään, koska Imperiumissa politiikka on irrotettu tietystä tilallisen vallan muodosta - kansallisvaltiosta - ja näin ollen pyrkimyksenämme on määritellä uudet parametrit politiikan ja organisaation käytännöille. Me tarvitsemme uuden kartan vallan alueellisten ja tilallisten ulottuvuuksien ymmärtämiseksi, kartografian, jonka avulla voimme nähdä, kuinka imperiumi (Imperiumi) toimii tilallisesti äärimmäisen voimakkaana riiston muotona. Kamppailu yhteistyön metropolitaanisten muotojen tuottajien siirtämiseksi on kirjaimellisesti kamppailu heidän siirtämiseksi globaalien kaupunkien periferiaan, jättäen jälkeen heidän kollektiivisten toimintamuotojensa ja käytäntöjensä jäännökset muiden iloksi. Ollaksemme konkreettisia tämän suhteen: uskomme että tämä on juuri se mistä gentrifikaatiokysymyksessä ja nykyisessä ulosmittauskriisissä (foreclosure crisis) on varsinaisesti kyse. Yhdysvalloissa tämä on ottanut muodokseen historian suurimman omaisuuden siirron värillisiltä perheiltä pankeille, meklareille ja investointifirmoille: 164-213 miljardia viimeisten kahdeksan vuoden aikana. Tämä maantieteellinen muutos on tehnyt vaikeaksi muistaa, että kaikki poliittinen käytäntö edellyttää tilallistamista, ja siten vaatii kamppailua maa-alueesta.

Kun tämä on sanottu, meidän on ymmärrettävä, että vaikka kamppailu maa-alueesta on tarpeen, se ei koskaan riitä. Taistelun päämäärä ei ole yksinkertaisesti maa-alueen hallinta, vaan pikemminkin tilan tehokas käyttö tarvittavana kanavana kollektiivisten toimintatapojen tuottamiselle, mikä mahdollistaa kokonaisen sarjan uusia yhteiskunnallisia suhteita. (Ehkä maa-alueen sijaan olisi osuvampaa käyttää sanaa "elinympäristö".) Näin ollen, todellisuudessa ei ole sellaista asiaa kuin taistelu gentrifikaatiota vastaan, voi olla vain maa-alueen puolustaminen ja organisointi taktisena siirtona taistelussa Imperiumin hävittämiseksi.

MH: Eli, toisaalta me puhuimme tapahtuman tärkeydestä, protestitapahtuman tärkeydestä, silloin kun teemme uusia yhteyksiä ja laajennamme verkostojamme - laajentuva kehitys - ja nyt, toisaalta korostatte tarvetta luoda kestäviä instituutioita, kuten El Kilombo, eräänlaisen vahvistavan kehityksen kautta.

EK: Kyllä, koska me puhumme kahdenlaisista tapahtumista - ensimmäisessä on kyse odottamattomista tapahtumista, ja sitten on kysymys pyrkimyksestä haltuunottaa keinot tapahtumien tuottamiseen/kiihdyttämiseen.

MH: Mutta toinen kohtaamisen laji, intensiivinen toistuva keskinäinen kanssakäyminen, en tiedä kutsuisinko sitä tapahtumaksi.

EK: Oletko sitä mieltä, ettei eron tuottaminen, joka luo yhteistä, ole tapahtuma?

MH: No, tapahtuuko se kerran vai tapahtuuko se päivittäin, jatkuvasti meidän vuorovaikutuksessamme toistemme kanssa? Mitä pidät El Kilombon "tapahtumana"? Vaikuttaa harhaanjohtavalta puhua tottumuksesta (habituation) tapahtumana.

EK: Tottumuksella emme tarkoita kuitenkaan toistoa. Eli kyllä, se on tottumusta, mutta se on kohtaamisen tottumusta - innovaation tottumusta.

MH: Eli yksi on tarkka jakolinja siitä, mikä tulee ennen ja jälkeen, ja sitten toinen identifioi tapahtuman luovuuteen ja niin tehdessään ei ole ajallisesti eristetty vaan on ajallista kestoa, jatkuva luomisen prosessi. Joten kysymys voisi olla, miksi kutsua sitä enää tapahtumaksi?

EK: Koska se korostaa siihen liittyvää innovaatiota - huolimatta siitä, että se tapahtuu päivittäin, se on uutta joka kerta. Kilombon tapahtuma on maa-alue josta tulee asutettu ja totunnainen. Mutta meidän pitäisi myös olla hyvin tarkkoja tässä kohtaa, emme ole puhumassa lokalismista tai sisäänpäin kääntymisestä, vaan kollektiivisen kehon ja maa-alueen luomisesta, joka antaa meille mahdollisuuden toimia toisten kanssa ja suhteessa toisiin. Se antaa meille keinot toimia ja vuorovaikuttaa tehokkaammin ja yhteistoiminnallisemmin, ei ainoastaan keskenämme ja omassa piirissämme vaan suhteessa toisiin yhteisöihin - avaten itse asiassa lisää taistelun pintoja, ei vähemmän. Tämä on se, miksi me tarvitsemme käytäntöjä, toimintamuotoja ja kollektiivisia tapoja asuttaa meidän maa-aluettamme, tapoja jotka pitävät sen avoinna yhä useammille yhteyksille.

MH: Ja se tuo meidät takaisin siihen, mikä voi olla hyödyllistä RNC ja DNC -aktioissa myöhemmin tänä kesänä - ei ainoastaan näyttääksemme, että olemme eri mieltä, vaan myös voidaksemme avata ja luoda lisää yhteyksiä muiden singulaarisuuksien kanssa. Tämä on ekstensiivistä työtä, joka täydentää maa-alueen asuttamista koskevaa intensiivistä työtä, kuten sanotte. Se, että pidämme yhdessä näitä kahta kohtaamisen lajia, näitä kahta tapahtuman lajia, voi olla yksi tapa ajatella kysymystä siitä, kuinka saada tämä uusi taistelusykli ylittämään edellisten syklien rajoitukset.

Viitteet:

[1] "Sickle cell anemia testing was another major health community service program offered by the Black Panther Party. Panthers were at the forefront of an educational and medical campaign to eradicate sickle cell anemia, a rare blood disease that primarily affects people of African descent. In a front-page article in The Black Panther, entitled "Black Genocide, Sickle Cell Anemia," the Party accused the United States government of refusing to conduct research to find a cure for sickle cell anemia. Five weeks after the publication of this article, the BPP announced that its medical clinics would begin free testing for sickle cell anemia and the sickle cell trait. The Jake Winters Medical Center conducted the Party's first sickle cell testing in May 1971, testing about 600 children in a three-day period. In Houston, Texas, the BPP trained Texas Southern University (TSU) students and community residents to perform testing for sickle cell anemia, hypertension, and diabetes. According to David Hilliard, Chief of Staff of the BPP, the Party "established nine free testing clinics, publicizing the problem so successfully that [President] Nixon mention[ed] sickle cell in that year's health message to Congress." Lähde: http://www.mindfully.org/Reform/BPP-Serving-The-People1998.htm

Artikkeli on julkaistu alunperin verkkojulkaisussa In the middle of a whirlwind:
http://www.journalofaestheticsandprotest.org/projects/whirlwind.htm

El Kilombo on kollektiivi, joka toimii Durhamissa, North Carolinassa, pyörittäen yhteisöllistä toimintatilaa ja radikaalia kirjakauppaa. www.elkilombo.org

Michael Hardt on kirjallisuusteoreetikko ja poliittinen filosofi, joka tunnetaan Toni Negrin kanssa kirjoittamistaan kirjoista Empire sekä Multitude. Hardt työskentelee Duke Universityssä, Durhamissa, North Carolinassa.