2003-02-08

Exoduksen poliittinen teoria

Markus Termonen

Yhteisen älyn rikkaus

Kenties "pakeneminen" sanana tuo mieleen sen epätoivon hetken, jona rotat jättävät uppoavan laivan? Exodus ei merkitse pakenemista tässä mielessä, käpälämäkeen luikkimista vihollisen tulituksen keskellä viime hetkellä mukaan otettu ase kourassa, vaan pikemminkin pakenemista suurien rikkauksien kera. Nämä rikkaudet eivät ole ainoastaan materiaalisia, vaan ne koskettavat yhteisöllisiä kykyjä, tiedon runsautta, yhteistyötä, kollektiivista mielikuvitusta sekä kaikkia näistä asioista kumpuavia lukuisia mahdollisuuksia.

Virnon mukaan siinä missä Marx saattoi vielä kirjoittaa "virtuooseista", joiden soittama sävelmä ei jättänyt pysyvää jälkeä ja joiden aktiviteettia oli pidettävä palkkatyönä joka kuitenkaan ei ollut "tuottavaa", postfordistisessa työn organisaatiossa aktiviteetista ilman lopputuotetta tulee yleisen palkkatyön prototyyppi eikä erityis- tai ongelmatapaus. Näin virtuoosimaisuus, joka ennen määritti työstä erillistä toimintaa (kuten politiikkaa), määrittää nyt työn hallitsevaa muotoa. Paradoksaalisesti politiikassa taas "mahdollisen" alue näyttää hyvin rajalliselta, ja poliitikot ovat pelkästään valmistettavia ja kaupattavia tuotteita, siis ts. politiikasta on tullut työtä.

Aivan kuten virtuoosimaisten soittajien konsertissa, työ ja tuotanto edellyttävät yhteistyön sovittamista ja toisten läsnäoloa sekä työn välineenä että sen kohteena. Yleinen äly elävän työn ominaisuutena on kuin sävelmä, joka luo yhteisen siteen moninaisuuden jäsenten välille. Kiinteän pääoman on mahdotonta koskaan täysin haltuunottaa tätä sidettä, sillä se on erottamaton elävien ihmisten vuorovaikutuksesta. Juuri yhteydessä tämän vuorovaikutuksen kaikkiin potentiaaleihin pako tapahtuu ja juuri tästä vuorovaikutuksesta on kehitettävä moninaisuuden neuvostoja, jotka rakentavat perustavanlaatuisista resursseista (tieto, suhteet jne.) tasavaltaisia käytäntöjä. Tätä ei voi suorittaa minkään "yleisohjelman" tai sellaisenaan uusinnettavien mallien mukaisesti, vaan kukoistavien esimerkkien ja tutkimuksen kautta.

Virno väittää, että poliittisen toiminnan avain koostuu ensinnäkin työn ulkopuolisen älyn julkisuuden kehittämisestä. "Työn ulkopuolisuutta" hän korostaa sen vuoksi, että poliittisen toiminnan ominaisuuksia omaksuneessa postfordistisessa tuotannollisessa muutoksessa ei sinänsä ole mitään vapauttavaa, sillä palkkatyösuhteen sisäisesti virtuoosimainen suhde "toisten läsnäoloon" kääntyy henkilökohtaiseksi riippuvaisuudeksi, ja aktiviteetti, josta ei voida irrottaa sen lopputulosta, supistuu erittäin nykyaikaiseksi orjuuden muodoksi. Kun tuote on erottamaton tuottamisen aktiviteetista, tuottajan itseys tulee kyseenalaiseksi, mutta ennen kaikkea kyseenalaiseksi tulee suhde tuottajan itseyden sekä tuota suhdetta määräävän itseyden välillä. Näin käy kun pannaan töihin se mikä on yhteistä älyssä ja kielessä ilman että tätä yhteisyyttä muunnetaan julkiseksi alueeksi.

Toiseksi yleinen äly voi olla autonominen julkinen alue ainoastaan jos se välttää oman potentiaalinsa siirtämisen hallinnon absoluuttiseksi voimaksi. Hallinto on nimittäin erilaisten byrokraattisten koneistojensa kasvun myötä korvannut parlamentaarisen järjestelmän valtion sydämenä. Hallinto edustaa yhteisen älyn autoritaarista konkretisoitumista, tiedon ja komennon fuusiota. Tässä ei ole kyse valtion rationalisoimisesta vaan älyn valtiollistamisesta, jota harjoitetaan moninaisuuden hallitsemisen muotojen kehittämiseksi.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.