2008-06-23

Compound
Tila ja valta. Metropolin kumouksellinen geopolitiikka.

Kalle Seppä

3.

Politiikan perustaa on selitetty monella tavalla. Marxilaisessa paradigmassa poliittinen valta on kapitalistisen luokan ylärakenteellinen keino ylläpitää väkivalloin todellista valtaa, joka kumpuaa tuotantosuhteista. Politiikan perusta on siis tuotantosuhteissa ja tehtaassa, ja tämän vuoksi tila on aina toisarvoinen. Uusmarxilaisuudessa politiikan perusta on kulkenut pois tehtaista ja asustaa kaikkialla metropoleissa. Silti edelleen politiikan - ja tila-käsitteen perusta - on tuotantosuhteissa. Prekariaatti valtaa tiloja metropolien sydämessä, koska se haltuunottaa tuotantosuhteen kannalta ratkaisevia tuotannollisia solmukohtia. Taistelu tilasta on siis osa tuotannon sisällä toteutuvaa taistelua. Se on hieman sama asia kuin vuosien 1918-1919 tehdasvaltaukset. Tila on poliittinen sen vuoksi, että se on tuottava, eikä - kuten itse uskon - tuottava sen vuoksi, että se on poliittinen. Postmarxilaiset kirjoittajat - tietenkin - näkevät metropolitaanisen tilan valtaamisen tuotantosuhteita horjuttavana tekona. Usein metropolitaanisen alueen tuottavuuden korostaminen voi olla keino olla puhumatta tästä samasta metropolitaanisesta alueesta vihollisuuksien ja politiikan tilana. Väitän, että tilanjako määrittelee tuotantoa, eikä toisinpäin.

Grossraum-teoreetikko Carl Schmitt on sitä mieltä, että politiikan perusta on nomos. Nomos on tilallinen teko, joka perustaa politiikan ja oikeuden. Se on päätös, joka edeltää kaikkea. Se on päätös, joka ei voi olla legitiimi eikä demokraattinen, koska se tulee ennen oikeutta ja politiikkaa (ja tuotantoa). Nomos on ensimmäinen muuri, joka rajaa ensimmäisen laidunmaan, ja rakentaa ensimmäisen poliittisen tilan. Vasta nomoksen jälkeen tulee kaikki muu. Tilanjako ja hallinta siis perustavat kaiken. Republikaaninen uuskonservativismi ja globaalin demokraattisen puolueen demokratia tarkoittavat käytännössä - metropolin tasolla - "compoundien" rakentamista. Kauppakeskukset ovat globaaleja vartioituja vihreitä alueita. Aidatut hyväosaisten asuinalueet betoniesteiden kera ovat usein yhtä militarisoituja kuin Bagdadin vihreä alue. Compoundit tarjoavat turvaa ja palveluja kaikkialla meidän planeettamme tärkeimmissä paikoissa. Ne tarkoittavat myös luopumista tiettyjen alueiden pysyvästä kontrollista: Kontulasta Sadr Cityyn. Käytännössä on rakennettu muuri laidunmaan ympärille ilman demokraattista tai legitiimiä päätöstä. Se on ollut esipoliittinen teko, koska missään ei ole poliittisesti päätetty julkisen tilan yksityistämisestä. Tämä metropolin geopolitiikka on rajannut ja poissulkenut. Silti rajaava ja poissulkeva "compound" voi olla realistinen geopoliittinen malli myös kumouksellisille.

On kuitenkin palattava vielä Schmittin geopolitiikkaan. Ajatus muureista ja tilan rajaamisesta vaikuttaa tietenkin monien mielestä vastenmieliseltä. Fasistiselta. Mehän ollaan rajoja ja muureja vastaan. Kuitenkin ainoa tapa olla muureja vastaan - ja tässä oma näkemykseni poikkeaa melkoisesti monista muista esitetyistä ajatuksista - on rakentaa muuri - raja - joka suojelee sen sisällä asuvia yhteisöjä: siirtolaisista kumouksellisiin. Ideaalinen vapaa ja avoin tila on kaunis unelma. Piikkilangan ympäröimä bunkkeri, joka suojelee sen sisällä asuvia, on poliittista realismia. Kumouksellista geopolitiikkaa aikakaudella, jolla poliittinen vasemmisto katoaa. Aikakaudella, jolla sudet juoksevat vapaina kaduilla. Sosiaalikeskuksia ei pelkästään taiteen tuottamisen vapaina ja avoimina tiloina vaan bunkkerin kaltaisina "compoundeina", jotka suojelevat prekaarisia kansalaisia. Jotka suojelemalla luovat uutta poliittista järjestelmää, jossa suojeleminen on hobbesilaisella tavalla kansalaisuuden perusta.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.