2008-06-25

Näkymätön aurinko

Kalle Seppä

Vielä vuosi sitten puheet globaalista elintarvikekriisistä olisivat kuulostaneet melko oudoilta, erityisesti, jos huoli olisi esitetty Euroopasta käsin. Globaalin elintarvikekriisin heijastukset suomalaisen keskiluokan arkielämään vuonna 2008 olisi ollut täysin epärelevantti poliittinen aihe.

Uskomattomia puheita

Huoli teollisuuden perusraaka-aineiden saatavuudesta ja niiden hinnan kaksin- tai kolmikertaistumisesta olisi kuulostanut vielä joitakin vuosia sitten linkolalaiselta ekokatastrofifantasialta. Samanlaiselta olisi varmaan kuulostanut huoli vaurastuvan kiinalaisen tai intialaisen keskiluokan kulutuksen vaikutuksista maailman talouteen ja kestävään kehitykseen.

Joitakin kuukausia sitten - kun oli jo ilmassa merkit yhdysvaltalaisesta pankkikriisistä - olisi kuulostanut uskomattomalta hypoteesi valtiollisesta väliintulosta taloudessa, pankkien pelastamisesta, elvytyspaketeista tai protektionistisen sääntelytalouden paluusta.

Jos vuosi sitten olisi sanottu, että G8-valtion ja Euroopan unionin jäsenmaan alueella tapahtuu pogromeja rom-kansaa vastaan, joiden yhteydessä poltetaan asuntovaunuja ja puukotetaan ihmisiä, ennustusta olisi pidetty melko dramatisoivana ja liottelevana.

Jos vuosi sitten olisi sanottu, että eräissä eurooppalaisissa metropoleissa tullaan perustamaan kansankomissaareja rom-kysymyksen lopullista ratkaisua varten, väittämää olisi pidetty yliampuvana.

Vielä muutama vuosi sitten puheet kerjäläisyyden ja rom-leirien leviämisestä Helsinkiin olisivat kuulostaneet lähinnä Blade Runner -scifi-painajaiselta.

Toukokuussa 2008 nämä ilmiöt on maanosamme todellisuutta.

Kolme ilmestyskirjan ratsastajaa, vai pelkästään yksi metateoria taloudellisesta liberalismista?

Näiden uskomattomien puheiden toteutuessa kolme valtavaa voimaa on lähtenyt vyörymään ja herättämään suunnatonta pelkoa yhteiskunnissamme: Kiinan taloudellinen ja poliittinen mahti, Islamin suuri kyky kerätä ympärilleen poliittista konsensusta ja siirtolaisten kyky liikkua vapaasti rajojen läpi. Pelko on äärimmäisen huono poliittinen neuvonantaja.

Edellä mainittujen voimien liikkeelle panema massa on niin suuri, että vaikka yksi siirtolainen sadasta olisi rikollinen, vaikutukset lännen yhteiskunnissa ovat valtavia. Näiden voimien liikkeelle panema massa on niin suuri, että vaikka yksi teollisuuden ala siirtyisi Kiinaan, sen heijastukset Euroopan työllisyyteen ovat valtavia. Näiden voimien liikkeelle panema massa on niin suuri, että vaikka vain murto-osa politisoituneista islamisteista olisi ääriradikaaleja, lopputulokset olisivat Euroopan kannalta tuhoisat. Määrä todellakin määrittelee laatua tässä ja nyt. Tämä on lähtökohta.

Näiden kaikkien liikkeelle lähtevien voimien suurin ongelma on lyhyt aikaväli, jolla ne ovat toteutuneet. Perinteisen työväenliikkeen historian vuosikymmenet tai vuosisadat tuntuvat arkaistisilta aikayksiköiltä. Historian kiihtyminen on käsittämätön. Ernst Junger oli tämän ymmärtänyt erittäin hyvin puhuessaan historian liikkeestä, joka toteutuu juuri kiihtyvyyden kautta. Vuosikymmenen aikana väestö-, finanssi- ja poliittinen globaalirakenne (unohtamatta poliittisen väkivallan rakennetta) ovat muuttuneet eksponentiaaliseen tahtiin. Väestön siirtymän laadullinen impakti muistuttaa jo Cortesin tai Pizzaron retkien vaikutuksia.

Nopeat muutokset - historian tiivistyminen ja kiihtyminen - ovat syntyneet kylmän sodan päättymisen jälkeen, kun markkinavoimien liberaalinen liikkeellelähtö synnytti kontrolloimattomia ekspansiivisia voimia. On tietenkin mahdollista pohtia ikuisesti munan ja kanan välistä suhdetta, eli oliko kuitenkin se kaiken käynnistävä voima puolalaisten telakkatyöläisten liike, itä-saksalaisen työväestön loputon Trabantien karuselli kohti länttä vai ikuinen globaalityöväestön toiseus. Totta on kuitenkin, että 1990-luvulla Sorosin kaltaiset pankkiirit ja texasilaiset öljypohatat pistivät liikkeelle valtavat sotaisat voimat, jotka ovat tuottaneet silmiemme edessä olevan nykyisen maailman.

Kaikki yhdell sivulla.

Tulostusversio.