Kohti seksuaalieron skitsogenesistä

Eron mikropolitiikka

Lyhyesti summaten: spinozalaisella etiikalla ei ole mitään tekemistä moraalin, hyvän ja pahan, mielen ja ruumiin, oikean ja väärän kanssa. Etiikassa on kyse ainoastaan suhteiden pragmatiikasta - yksimielisyyksistä ja erimielisyyksistä ruumis-mielien kanssa, mikä johtaa yhteisten käsitteiden luomiseen[39]. Tämä on toiminnan yhteinen taso, jolla on ainoastaan kollektiivisia individuaatioita eikä yksilöllisiä valintoja tai määrityksiä. Esimerkiksi jokainen erimielisyys on affektiivinen erimielisyys, joka johtaa suhteiden kaikkien osapuolien vähentyneeseen voimaan toimia. Tämä etiikka sisältää kolme pragmaattisen suhteen tasoa. Ensimmäinen taso osoittaa, että suhteessa jokaisella pisteellä on vastapisteensä: sade ja kasvi, hämähäkki ja kärpänen. Toisin sanoen mikään termi ei ole erotettavissa sen suhteista. Toinen taso selittää kuinka kaikki suhteet ovat yhteydessä olosuhteisiin: joskus jopa myrkky voi toimia ruokana. Kolmannella tasolla suhteiden etiikka johtaa kysymykseen kuinka suhteet sommittelevat sosiaalisuuksia ja yhteisöjä? Kuinka yksi kollektiivinen olento ottaa toisen kollektiivisen olennon maailmaansa säilyttämällä ja kunnioittamalla sen omia suhteita maailman kanssa?[40]

Jokainen näistä tasoista auttaa tavoittamaan suhteiden singularisuudet. Singulaarisuus sisältää monia kerroksia, jotka tukkivat ja avaavat, kiinteyttävät ja nesteyttävät koosteita - toimien samanaikaisena kaappauksena ja modifikaationa. Johtopäätöksenä on, ettei ole olemassa yksinkertaista etukäteisratkaisua, jolloin helposti ajattelemme, ettei tässä ole mitään uutta, sama vanha tarina: ylimääräytynyt kapitalismi, ideologia, diskurssi, merkitsijä. Toisaalta on aina olemassa inhimillisen vastarinnan ja vapautuksen äärimmäinen positio. Naiseuden mikropolitiikan kriittisen metodin tärkeys on affirmatiivisessa interventiossa, joka kytkeytyy skitsogeneettiseen muutokseen. Tällaisen muutoksen metodi perustuu ajatukseen todellisuudesta jatkuvan rakennustyön alaisena eikä todellisuuden reflektioon tai representaatioon. Eli ei tulisi keskittyä ainoastaan suhteen yhden osasen analyysiin, jonka mukaan naiseus joko kaapataan tai vapautetaan kapitalismin semanttisessa verkostossa. Naiseuden mikropolitiikka keskittyy irrottamaan potentiaaleja suhteiden keskiöistä. Se kiinnittää huomion siihen, miten kaappaukset ja määritykset pitävät sisällään seksin ja reproduktion koosteiden eriytymisiä ja modifikaatioita luonto-kulttuuri-jatkumolla. Tässä eron ontologian tulee pysyä tarkkana sen suhteen, miten naiseuden sekoitetut koosteet vaihtuvat tendenssien, kynnyksien ja bifurkaatioiden mukaan. Naiseuden ja biodigitaalisen kapitalismin affektiivinen suhde ei ainoastaan uudelleen olemuksellista naiseutta naiseen eli biologiseen seksuaalisuuteen tai kulttuuriseen sukupuoleen - tai mihinkään ennalta määritettyyn informaation yksikköön. Tämä suhde ei juonnu ennalta määräytyneistä olemuksista tai merkitsijöistä vaan pitää ennemminkin sisällään eriytyviä, moninaistuvia naiseuksia ilman että eristäisi niitä muista, orastavista naiseuksista sekoitettujen koosteiden mikrodynamiikassa. Seksuaalieron skitsogeneesi osoittaa kohti eriytymisen mikropolitiikkaa, joka ei redusoidu identiteetin ja representaation politiikkaan - jo annettujen positioiden makropolitiikkaan. Tämä mikropolitiikka ei perustu jo annetun politiikkaan vaan suhteiden ekologiaan luonto-kulttuuri-jatkumolla, yrittäen saada kiinni muutoksen sekoitetusta dynamiikasta.

Uudet viestinnän ja uusintamisen teknologiat ovat tärkeitä koska ne helpottavat - moduloimalla immanentin valinnan kautta - viestintää (esimerkiksi mallintamalla semanttisia verkkoja hakukoneille ja älyviestintään) ja reproduktiota (esimerkiksi geneettisen suunnittelun, kantasolujen nanoteknologisen uusintamisen tai ihmiskloonauksen kautta) . Lisäksi ne tuottavat lisää moninaisuutta ja ennakoimattomuutta. Kapitalismi muuntelee kaikkia elämän koosteita ennen itse elämää - luontoa ennen luontoa ja ihmistä ennen ihmistä - kasvattamalla tekemisen ja ajattelun kykyjä, viestintää ja reproduktiota: tämä on kapitalismin kykyä uusintaa itseään. Toisin sanoin tämä biodigitaalinen muuntely kytkeytyy osaksi sekoitettujen koosteiden kykyjä muutokseen luonto-kulttuuri-jatkumolla. Eron mikropolitiikka ei siten rajoita itseään naiseuden representaatioon - kohdistumalla vain vallan semanttiseen tai merkitsevään tasoon - mutta kytkeytyy osaksi valtaa seuloa potentiaaleja - naiseuden koosteita. Se vastaa vielä affektiivisemmalla modulaatiolla kapitalistiseen elämän kaappaukseen, sen affektiiviseen valtaan moduloida molekulaarista elämää ja sen tapaan työstää elämää ennen elämää: eron mikropolitiikka on määräytymättömän muutoksen intensiivinen portaali, joka työstää koosteita alistamatta niiden mikrovariaatioita vallan jo antamille muodoille.

Mikrofeminiininen politiikka sisältää siten kaksinaisen paradoksin, joka liittyy Spinozan Etiikan sisältämään kahden affirmaation yhtenäiseloon: natura naturans ja natura naturata: affektiivinen valta luo ja on samaan aikaan luotu. Affektiivinen voima on olemassa potentiaalissa, silti se tulee työstää. Se on luonnollista ja silti tulossa kulttuuriseksi. Tämä olemisen ja tulemisen välinen jatkumo tekee kriittisen intervention naiseuden ja teknologian suhteisiin ja kääntää sen uusien suhteiden valmistamiseksi siinä määrin kuin se ei ohita ei-semioottisten koodausten ja a-signifioivan semiotiikan aktiivisuutta kehossa. Päättääksemme tämän intervention seksuaalieron uusista muodoista, jotka versovat informaatiotieteiden ja -teknologioiden jälkivanassa tämä artikkeli ehdottaa kriittistä sitoutumista mikrofeminiiniseen eriytymiseen, joka toimii symbioottisena tulemisena ja biodigitaalisena koosteena ylittäen transversaalisesti seksin ja reproduktion singulaariset asteikot luonto-kulttuuri-jatkumolla. Kohti seksuaalieron skitsogenesistä: kohti seksin ja reproduktion uusien muunnosten abstraktia rakentamista.

Alkuperäisteksti "For A Schizogenesis of Sexual Difference" julkaistiin lehdessä Identities. Journal for Politics, Gender and Culture, vol. III, No.1, Summer 2004, 67-93. Kiitos luvasta julkaista teksti myös suomen kielellä. Kiitokset myös Pasi Väliaholle, Olli-Jukka Jokisaarelle ja Eetu Virenille käännösvihjeistä.

Viitteet:

[1] Deleuze & Guattari 1987, 293.
[2] Plant, 1997 & 1998 & 2000, 265-275. Parisin tapa käyttää termi "seksi" (sex) on omalaatuinen. Englanninkielinen termi "sex" konnotoi ajatusta seksistä aktina ja toisaalta sex-gender-parin biologisena ulottuvuutena. Parisi kuitenkin haluaa eroon näin yksinkertaisista tavoista ja korostaa, että seksi ei liity paritteluun eikä se elimellisesti ole yksinomaan osa reproduktiota tai sosiaalista sukupuolta (gender). Seuraten biologi Lynn Margulista Parisi ajattelee seksin olevan prosessi, jossa organismit sekoittuvat geneettisesti - seksi on siten symbioottinen prosessi, joka ei redusoidu yhteen määrittelevään tasoon (joko geenideterminismiin tai sosiaaliseen rakentumiseen.) Ks. tästä Matthew Fullerin haastattelu Parisin kanssa Multitudes-lehdessä vuodelta 2004: . [Suom. huom.]
[3] Ks. Esim. Flagan & Booth 2002. Ks. Myös Kirkup, Jones, Woodward & Hovenden 2000.
[4] Näitä teorioita käsitellään myös teoksissa Butler 1990 sekä Butler 1993. Suomeksi on ilmestynyt Butlerin Hankala sukupuoli. Suom. Tuija Pulkkinen ja Leena-Maija Rossi Gaudeamus, Helsinki, 2006.
[5] Tätä käsittelevästä kirjallisuudesta, ks. Balsamo 1996. Ks. myös Fausto-Sterling 1992; Hubbard 1990; Fox Keller 1985; Fox Keller 1992.
[6] Ks. Cavallaro 2000. Ks. myös Butler 1984. Butler 1987. Butler 1989. Vrt. Parisi 2000.
[7] Haraway 1985.
[8] Deleuze 1995, 177-182. Teksti on ilmestynyt suomeksi teoksessa Gilles Deleuze: Haastatteluja. Kääntänyt Helle, Anna & Helmisaari, Vappu & Porttikivi, Janne & Vähämäki, Jussi. Tutkijaliitto, Helsinki, 2005.
[9] Hardt & Negri 2000. Teos on ilmestynyt vuonna 2005 suomeksi nimellä Imperiumi. Kääntäjinä Arto Häilä et. al. WSOY, Helsinki.
[10] Haraway 1992, 36-43.
[11] Shannon 1948, 379-423, 623-656.
[12] Bateson 2002, 42-49.
[13] Guattari 1992, 13-27. Ks. myös Guattari 1985.
[14] Semioottiset a-signifikaatiot tulee ymmärtää pragmatiikan ajatuksen kautta. Ne ovat käytäntöjä, joissa on kyse tietyistä kysymyksistä kuten "millaisia kehoja informaatiotiede ja -teknologia tuottavat". A-signifikaatiot pitävät sisällään suostuttelun rytmejä, ohjeita, väitteitä ja performatiivisuutta, jotka ovat yhteydessä affekteihin ja tunteisiin.
[15] Ks. Genosko 2002, 21.
[16] Ks. Simondon 2001, 87-105.
[17] Ks. Spinoza 1992. Suomeksi Spinoza, Etiikka. Suom. Vesa Oittinen. Helsinki: Gaudeamus, 1994. Ks. myös Deleuze 1990. Suomentajan huomio: Parisi käyttää tässä paradoksaaliselta kuulostavaa ilmaisua intensiteetin laadullisista asteista, eli ikään kuin sekoittaen toisaalta intensiteetin (joka deleuzelaisessa kielenkäytössä ei ole asteista) ja ekstensiivisyyden (eli aktualisoidun intensiivisten voimien tuloksen). Intensiivisyys on Deleuzella puhdasta laadullista eroa tai voimaa, joka ei ole eriytynyt asteittaisiksi, mitattaviksi määreiksi. Esimerkiksi "valkoisuus" on intensiteetti, joka välttämättä muuttuu jos siihen lisätään (tai siitä poistetaan) jotakin. Kolme omenaa tai tuolia ovat taas määrällisiä luokituksia, jossa yhden omenan tai tuolin lisääminen ei muuta itse omenien tai tuolien intensiivistä laatua. Toisaalta myös Deleuze ja Guattari viittaavat asteiden intensiteettiin, esimerkiksi puhuessaan brownilaisesta liikkeestä. Siinä määrällisyys tulee ymmärtää intensiteettinä, intensiivisenä erona. Ks. Deleuze & Guattari 1987, 33.
[18] Ks. Simondon 1992.
[19] Ks. esimerkiksi Dawkins 1989.
[20] Ks. Margulis 1981.
[21] Ks. Saussure 1966.
[22] Deleuze & Guattari 1987, 39-74.
[23] Massumi 2002, 1-5.
[24] Olemme huomioineet kuinka kyborgin ontologia on yhteydessä epistemologiaan, kybernetiikan uuteen semantiikkaan ja kapitalismin yhtenäiseen informaatiovirtapiiriin. Silti tämä yhteys nostaa esiin ongelman, sillä jos puollamme ontologiaa, mikä on synnytetty teknotieteellisestä epistemologiasta, riskeeraamme lipsahtaa täydelliseen relativismiin. Relativistinen epistemologia estää meiltä pääsyn sellaiseen ontologiaan, mitä ei ole jo annettu.
[25] Kuten Latour argumentoi: "Kuinka on mahdollista perustaa radikaali ero universaalin Luonnon ja suhteellisen kulttuurin välille? Sillä jo kulttuurin käsite on luomus, joka synnytettiin sulkeistamalla Luonto ulos. Kulttuurit - erilaiset tai universaalit - eivät ole olemassa sen enempää kuin Luontokaan. On olemassa vain luonto-kulttuureja, ja ainoastaan ne antavat meille pohjan vertailuille. Latour 1993, 104.
[26] Spinozan affektin käsitettä ei tule sekoittaa tunteen (emootion) käsitteeseen, joka on affektin tietty laatu. Emootio syntyy tietoisuudesta, että on affektoitunut. Affektia tulee ajatella pidättäytymisen, vaikutuksen ja henkeäsalpaavuuden termein: ajan ja paikan musta aukko, joka leviää juuri ennen kuin energiavirrat kanavoituvat kohti tietynlaisia tunteellisia vastineita. Ks. Spinozan (1992) Etiikka, III, määritelmä 3. Affektin ja tunteen erosta, ks. Massumi 1996.
[27] Stengers 1997.
[28] Stengers 1997, 134-135.
[29] Stengers esittää, että empiirinen metodi joka perustuu suoraan havainnointiin unohtaa potentiaalien kentän, todellisuuden täynnä potentiaaleja. Tämä kenttä merkitsee määräytymättömiä voimia (erona jo annettuihin mahdollisuuksiin tai määrityksiin) joista fakta on noussut (emerged) faktana. Fakta on siten aina faktoidi. Se ei seuraa toisesta faktasta (määräytyen) vaan nousee kokeellisesta kentästä kokeen kykynä toistaa itsensä lukemattomia kertoja- kunhan nämä toistot noudattavat tiettyä säännöllisyyttä ja rytmejä. Siten faktassa on aina kyse faktaksi tulemisesta. Toisin sanoin empiriinen todistusaineisto nousee suhteiden kokeellisesta tai potentiaalisesta kentästä. Se on lopputulema, tuollaisesta suhteiden kentästä johdettu efekti. Keskittymällä tällaiseen tulemisen prosessiin pääsemme kiinni materialismiin, mikä ei perustu ajatukseen ideoiden muovaamasta liikkumattomasta materiasta, tai materiasta joka reflektoi itsestään selviä faktoja, jotka näyttäytyisivät meille ainoastaan tulkinnan filtterin avulla. Nämä lähestymistavat siivilöivät materian liikkeestä, autonomiasta ja muutoksesta. Ks. Stengers 1997.
[30] Stengers nojaa A.N.Whiteheadin tapahtuman määritelmään puhuessaan tieteellisistä tapahtumista tavalla, joka ohittaa kuhnilaisen epistemologisten paradigmojen ajatuksen. Whiteadin mukaan tapahtuman synty (emergence) on yhteydessä tapahtuvien ja kuluvien kestojen havaitsemiseen. Tapahtumat ovat sitä, mistä olemme tietoisia havainnossa. Havainto indikoi objektien sisääntulon (ingression) tapahtumiin. Silti havainto ei ole puhtaasti psykologinen rakennelma, jota tarvitsemme ymmärtääksemme objekteja. Whiteheadille objektit ovat olemassa ennen aistielimiämme ja ennen aistimuksellista tunnistamista. Toisin sanoin objektien olemassaoloa ei selitä elimiemme olemassaolo eivätkä objektit ole redusoitavissa järjen rakennelmiksi. Tapahtumat eivät vaadi järjen ja aistien erottamista, vaan liikettä yhdestä havainnosta toiseen, intensiivistä yhteyttä sen välillä, mitä me havaitsemme ja mitä näemme. Tapahtumassa on kyse individuaation prosessista, joka kytkeytyy objektien havaintoon. Kyse on objektien potentiaalisen sisääntulon aktualisaatiosta. Tapahtuma esittelee keksintöjen ketjun, joka on luovuus: objektien ennakoimattomat vaikutukset aisteihin, jotka konstruoivat objekteja. Tässä mielessä voimme puhua tapahtuman ja sen havaitsemisen välisestä ei-lineaarisesta todellisuus-luupista, a-semioottisesta ja semioottisesta koodauksesta. Ks. Whitehead 1947.
[31] Stengers 1997 & Latour 1993.
[32] Massumi 2002, 20.
[33] Ibid.
[34] Ibid., 21.
[35] Vaikka kyborgi toi meille naiseuden käsitteen, joka liikkui pois orgaanisesta luonnosta, se silti jätti luonnon ja ruumiin essentialistisen metafysiikan käsiin keskittyessään koodien lingvistiseen tasoon, kiertäen materiaalisuuden ja kausaalisuuden kysymyksiä. Siten naiseus jäi kiinni merkitsevän semiotiikan dominanssiin.
[36] Ks. Gatens 1988. Grosz 1994. Grosz 2000.
[37] Affekteista ja persepteistä ks. Deleuze & Guattari 1994, 163-199. Teos on ilmestynyt suomeksi vuonna 1993 nimellä Mitä filosofia on? Käänt. Leevi Lehto. Gaudeamus, Helsinki.
[38] Ks. Parisi 2004a.
[39] Yhteisistä käsitteistä ks. Spinozan (1992) Etiikka, II, 29, schol.; II, propositiot 37-40; II, 11, 12, 19, 24, 25; II, määritelmä 4; III määritelmä 2, IV, määritelmä 30. Yhteisten käsitteiden dynamiikan selityksistä, ks. Deleuze 1988, 54-55, 103. Ks. myös Deleuze 1990, 145-154; 255-288.
[40] Deleuze (1988, 125) on tutkinut näitä eettisen suhteen tasoja.

Lähdeluettelo

Balsamo, A. (1996) Technologies of the Gendered Body: Reading Cyborg Women. Durham: Duke University Press.
Bateson, G. (2002) Mind and Nature. A Necessary Unity. Cresskill, New Jersey: Hampton Press.
Butler, J. (1990) Gender Trouble. Feminism and the Subversion of Identity. London: Routledge.
Butler, J. (1993) Bodies that Matter: On the Discursive Limits of Sex. London: Routledge.
Butler, O.E. (1984) Clay's Ark. London: VGSF.
Butler, O.E. (1987) Dawn. New York: Warner Books.
Butler, O.E. (1989) Imago. Xinogenesis III. London: Victor Gollancz LTD.
Cavallaro, D. (2000) Cyberpunk and Cyberculture. Science Fiction and the work of William Gibson. London: The Athlone Press.
Dawkins, R. (1989) The Selfish Gene. Oxford: Oxford University Press.
Deleuze, Gilles (1988) Spinoza: Practical Philosophy. Transl. Robert Hurley. San Francisco: City Lights Books.
Deleuze, Gilles (1990) Expressionism in Philosophy: Spinoza. Transl. Martin Joughin. New York: Zone Books.
Deleuze, G. (1995) "Postscript on the Society of Control." In: Negotiations. New York: Columbia University Press, 177-182.
Deleuze, Gilles & Guattari, Félix (1987) A Thousand Plateaus. Capitalism and Schizophrenia II. Transl. Brian Massumi. London: Athlone Press.
Deleuze, G. & Guattari, F. (1994) What is Philosophy? Transl. G.Burchell & H. Tomlinson. London: Verso.
Fausto-Sterling, A. (1992) Myths of Gender: Biological Theories about Women and Men. 2nd Edition. New York: Basic Books.
Flagan, M. & Booth, A. (eds. 2002) Reload. Rethinking Women and Cyberculture. Massachusetts and London: MIT Press.
Fox Keller, E. (1985) Reflections on Gender and Science. New Haven & London: Yale University Press.
Fox Keller, E. (1992) Essays on Language, Gender, and Science. London & New York: Routledge.
Genosko, G. (2002) Félix Guattari: An Aberrant Introduction. London and New York: Continuum Press.
Gatens, M. (1988) "Towards a Feminist Philosophy of the Body." Teoksessa: B. Caine; E.A.Grosz & M. de Lepervanche (eds.) Crossing Boundaries: Feminism and the Critique of Knowledges. Sydney: Allen & Unwin, 59-70.
Grosz, E. (1994) Volatile Bodies. Toward a Corporeal Feminism. Bloomington & Indianapolis: Indiana University Press.
Grosz, E. (2000) "Deleuze's Bergson: Duration, the Virtual and a Politics of the Future." Teoksessa: I. Buchanan & C. Colebrook. (toim.) Deleuze and Feminist Theory. Edinburgh: Edinburgh University Press, 214-234.
Guattari, F. (1985) "Pragmatic/Machinic: Discussion with Félix Guattari." Charles Stivale, (19 March 1985), netissä: .
Guattari, F. (1992) "Machinic Heterogenesis." Transl. James Creek. Teoksessa: V. Andermatt
Conley (ed), Rethinking Technologies. Minneapolis: Miami Theory Collective, 13-27.
Haraway, D. (1985) "A Manifesto for Cyborgs: Science, Technology, and Socialist Feminism in the 1980s." Socialist Review 80, 65-108.
Haraway, D. (1992) "When Mantm is on the Menu." Teoksessa: J. Crary & S. Kwinter (eds.): Incorporations. New York: Zone Books, 36-43.
Hardt, M. & Negri, T. (2000) Empire. Massachusetts: Harvard University Press.
Hubbard, R. (1990) The Politics of Women's Biology. New Brunswick and London: Rutgers University Press.
Kirkup, G.; Jones, L.; Woodward, K.; Hovenden, F. (eds., 2000) The Gendered Cyborg. A Reader. London & New York: Routledge & The Open University.
Latour, B. (1993) We Have Never Been Modern. Transl. C. Porter. Edinburgh: Pearson Education Ltd. Margulis, L. (1981) Symbiosis in Cell Evolution. San Francisco: W.H. Freeman.
Massumi, B. (1996) "The Autonomy of Affect." Teoksessa: P.Patton (ed.) Deleuze: A Critical Reader. London: Blackwell Publishers, 217-239.
Massumi, B. (2002) Parables for the Virtual. Movement, Affect, Sensation. Durham & London: Duke University Press.
Parisi, L. (2000) "Essence and Virtuality: the incorporeal desire of Lilith." Anglistica, Aion New Series, Interdisciplinary Journal. Vol. 4, 1/2000, 191-214.
Parisi, L. (2004a) Abstract Sex. Philosophy, Biotechnology and the Mutations of Desire. New York and London: Continuum Press.
Parisi, L. (2004b) "An Interview with Luciana Parisi by Matthew Fuller." Multitudes, 4.11.2004, online < http://multitudes.samizdat.net/article.php3?id_article=1720>.
Plant, S. (1997) Zeros and Ones. London: Fourth Estate.
Plant, S. (1998) "Coming Across the Future." Teoksessa Virtual Futures 1995. New York and London: Routledge.
Plant, S. (2000) "On the Matrix: Cyberfeminist Simulations." Teoksessa: Kirkup, G.; Jones, L.; Woodward, K.; Hovenden, F. (eds.) The Gendered Cybog. A Reader. London and New York: Routledge & The Open University.
Saussure, F. (1966) Course in General Linguistics. Transl. W. Baskin. New York: McGraw-Hill.
Shannon, C.E. (1948) A Mathematical Theory of Communication. The Bell System Technical Journal, vol. 27, July-October 1948, 379-423, 623-656.
Simondon, G. (1992) "The Genesis of the Individual." Teoksessa: J. Crary & S. Kwinter (eds.) Incorporations. New York: Zone Books, 296-319.
Simondon, G. (2001) L'Individuazione Psichica e Collectiva. Prefazione di Muriel Combes, postfazione di Paolo Virno. Roma: Derive e Approdi.
Spinoza, B. (1992) Ethics. Treatise on the Emendation of the Intellect and Selected Letters. Transl. S. Shirley & S. Feldman (ed.). Cambridge, Indianapolis: Hackett Publishing Company.
Stengers, I. (1997) Power and Invention: Situating Science. Transl. P.Bains. Minneapolis: University of Minnesota Press.
Whitehead, A.N. (1947) Process and Reality: An Essay in Cosmology. D.R.
Griffin & D.W.Sherburne (eds.). London: The Free Press.