2008-05-25

Toukokuu 68, voittoisa rihkama ja välttämätön utopia

Serge Quadruppani

Kääntänyt: Antti Paakkari

Kategorioita vastaan

Tapahtuman palauttaminen "nuorison kapinaan" - vaikka sitten maailmanlaajuiseen - tarkoittaa, että sulkeudutaan sosiologian sisään, tuohon yhteiskunnallisen rauhoittamisen tieteeseen, jonka kategoriat juuri kyseinen liike hakkasi tohjoksi. Ne, jotka ovat eläneet noiden vuosien kuohunnan, voivat tämän todistaa: piti odottaa viisi tai kuusi vuotta toukokuun jälkeen, että tapaamisissa ja keskusteluissa otettiin esiin puhekumppanin ikä. Itse toukokuussa "nuorison kapinasta" puhuivat vain ne, jotka eivät tajunneet mitään. Mitä tulee erotteluun "opiskelijoiden" ja "työläisten" välillä, vaikka se kadulla enimmäkseen ylitettiin (mukaan luettuna boheemit opiskelijat ja muut vapaaehtoiset työttömät, jotka situationistit mystifioivat "politisoituneiden mustien puseroiden" nimikkeen alla), tiedämme että ay-liike käytti sitä pitääkseen sen voimassa tuotantopaikoilla. Suuri uutuus, jota ei ole vielä kunnolla analysoitu, on se, että liitot joulukuussa 1995 ottivat käyttöön taktiikan, jossa annetaan yhteyksien syntyä rauhassa, jotta niitä voidaan kontrolloida paremmin.

Oli miten oli, kaikki jotka ovat osallistuneet viime vuosien moninaisiin yhteiskunnallisiin liikkeisiin (sanotaan vaikka anti-CIP -taisteluista alkaen) [Contrat d'Insertion Professionnelle -työsopimuksen vastaiset taistelut 1993-1994, suom. huom.], tietävät hyvin että parhaat hetket - niin kaduilla kuin kokouksissakin - ovat niitä, joissa ei ole enää "nuoria", ei "vanhoja", ei "opiskelijoita", ei "työläisiä", ei "ranskalaisia", ei "ulkomaalaisia". He tietävät myös, että ne jotka palauttavat nämä kategoriat keskusteluun puolustaakseen omaa taistelun haltuunottoaan (opiskelijapoliitikot, tilannetta tajuamattomat ryhmät) , ovat liikkeen ensimmäisiä vihollisia.

Nauretaan vallalle päin naamaa

Mitä hän sitten on ollutkaan tai mitä hänestä on tullut, on aivan totta, että kuva Cohn-Benditin nauravista kasvoista mellakkapoliisin edessä heijastaa yhtä 68:n vahvimmista puolista, yhtä sen todellisista keksinnöistä: kaikki perinpohjaiset yhteiskunnalliset kumoukset alkavat silmänräpäyksellisellä irtisanoutumisella vapaaehtoisesta alistumisesta, joka on välttämätöntä herruuden säilyttämiselle. Myöhemmin, kun herrat tuntevat itsensä uhatuiksi, voi koittaa aseiden hetki: silti heidän valtansa sortumiseen ei kuitenkaan tarvita kuin ensimmäinen naurun purkaus. Näin oli vuonna 1970, kun oppilaat nauroivat rehtorilleen vallatussa lukiossa, tai 1997 kun kerjäläiset joivat shampanjaa sosiaalityön ylijohtajan nenän alla vallatussa toimistossa. Kun johtajien kasvot menevät, mukana menee yksi järjestyksen keskeisimmistä voimista: jokapäiväinen pelko, joka ylläpitää kilpailua ja yleistä epävarmuutta. Ken kerran on tuntenut tuon vapauden tuulen hyväilyn, muistaa sen ikuisesti: kun se äkkiä nousee, on se merkki siitä että vakavat asiat vihdoinkin alkavat.

Älykkyys ja sen vastakohta

Puolueiden esikuntien ulkopuolella, kuin radikaalin Clausewitzin aivoissa, voi kenties syntyä uusi yhteiskunnallinen älykkyys, kun pohditaan spontaanisti ja hapuilevasti kumousstrategiaa, joka välttäisi vanhat polut. Vaikka toukokuussa jouduttiin turvautumaan väkivaltaan, se osasi rajoittaa itseään suhteessa tarpeelliseen ja mahdolliseen välttäen näin sen umpikujan, johon suuri osa Italian yhteiskunnallisesta liikkeestä hieman myöhemmin juuttui - että hallusinaatio P38:sta antaisi luvan eristäytyä muusta yhteiskunnasta, jotta se voitaisiin helpommin pelastaa sorrolta. Näin siitä tuli työttömien liike, joka hienoimpina hetkinään pystyi toteuttamaan massiivisia supermarkettien pakkolunastuksia ilman mitään vahinkoa pakkolunastajille. Sillä toukokuun liike osasi käyttää menneiden taisteluiden elävää muistia yhtä aikaa symbolisilla ja todellisilla barrikadeilla, jotka synnyttävät uudelleen vapauden tilat, vaikkeivät olekaan näille välttämättömiä: sortuneesta barrikadista tulee huomenna paikka, jossa luodaan uusia tiloja kohtaamiselle. Sillä työttömien liike osasi (lähes aina) työntää hienostuneesti etäämmälle sallitun laittomuuden rajoja, kääntää voitokseen myötätunnon, johon se haluttiin tukahduttaa, ja leikkiä (toisinaan) sillä medioiden merkittävällä ristiriidalla, että ne puhuivat konsensuksen uhkaajista vain vahvistaakseen konsensusta entisestään.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.