2008-05-23

Manifesti alistumattomille opiskelijoille

Toimitus

2. Yliopistoa ei ole olemassa

Opiskelijoiden lisäksi myöskään oppilaitoksia, kuten yliopistoja, ei enää oikeastaan ole olemassa. Yliopisto eriytyneenä, autonomisena instituutiona, jolla on legitiimin tiedon yhteiskunnallinen monopoli, on menneisyyden haamu, jota on turha yrittää herättää henkiin. Erilaisten humanisti-intellektuellien nostalgisesta ylistyksestä huolimatta "sivistysyliopisto" on ollut lähinnä etuoikeutetun akateemisen eliitin sisäänpäin kääntynyt ja rakenteeltaan varsin hierarkinen leikkikenttä. Sekä sen sisäiset hierarkiat että ovet muuhun yhteiskuntaan ovat murtuneet ennen kaikkea viimeisten vuosikymmenten opiskelijakapinoiden tuloksena.

Yliopistosta on tullut yksi tiedon tuottamisen paikka muiden joukossa. Sen rajat muuhun yhteiskuntaan ovat hälvenneet. Yliopisto toimii metropolin tilassa osana tietoa ja sosiaalisia suhteita tuottavia verkostoja. Yhteistyöstä yritysten, muiden valtion laitosten sekä erilaisten itsenäisten tutkimus- ja koulutusinstituutioiden kanssa on tullut keskeinen osa sen toimintaa. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että opiskelijoiden omaksumasta ja hyödyntämästä tiedosta ja kokemuksesta vain pieni osa saadaan yliopiston seinien sisällä: "oman kiinnostuksen", itsenäisten opintopiirien, kesätöiden ja työharjoittelujen merkitys on vähintään yhtä suuri kuin varsinaisten opintosuoritusten.

Samalla "yhteiskunnallinen palvelutehtävä", eli yritysten kanssa tehtävä yhteistyö, alkaa vaikuttaa yliopistolaitosten sisäiseen organisaatioon. Uusi huippuyliopistoprojekti on yksi esimerkki tästä.

Yliopistolaitoksen muutoksessa, kuten myös työn muutoksessa, on sekä positiivisia että negatiivisia puolia. Sekä uusia vapauden ulottuvuuksia että uusia kontrolleja. Nykyinen yritysyliopisto on monella tapaa vähemmän hierarkinen kuin vanha "sivistysyliopisto": ainakaan enää ei tarvitse mennä mekko tai puku päällä luennoille pokkuroimaan vanhoja äijiä, jotka levittävät nationalistisia tai muuten vain konservatiivia arvoja. Samalla hierarkiat muuttuvat joustavammiksi, monimutkaisemmiksi ja kaikkialle ulottuviksi.

Uudet kontrollit perustuvat jatkuvien erottelujen tuottamiseen yliopiston sisällä. Enää vaikeinta ei välttämättä olekaan päästä yliopistoon tai päästä jatko-opiskelijaksi, vaan varsinainen valikointi alkaa vasta myöhemmässä vaiheessa. Eri asemien välille rakennetaan moninaisia jatkuvia hierarkioita: on kilpailtava erilaisiin maisteriohjelmiin pääsystä, apurahoista, tutkijakoulupaikoista, viroista ja niin edelleen.

Opiskelijaa, tutkijaa tai yliopistoa ei siis erillisinä hahmoina enää ole olemassa. Opiskelijan elämään liittyvät kysymykset ovat kenen tahansa suurkaupungissa elävän prekaarin tiedon tuottajan elämään liittyviä kysymyksiä. Akateeminen työ ei enää ole millään tavoin erityistä tai etuoikeutettua, vaan sitä luonnehtivat kaikki yleiset prekaarin työn piirteet. Asunnon löytämisen vaikeudet ja asumisen kalleus, joukkoliikenteen ja julkisten palveluiden heikennykset, perinteisen perhemuodon purkautuminen ja siihen liittyvä parisuhteiden ja asumismuotojen jatkuva muutos koskettavat yhtä lailla opiskelijaa, kotiäitiä ja pätkätyöläistä.

Opiskelijoiden tuottavan panoksen irrottaminen sen tekijöistä ja ulosmittaaminen yritysten voittojen kasvattamiseksi tapahtuu tekemällä kaikista elämän edellytyksistä vain markkinoiden kautta hankittavia. Ja markkinoilla ne, joiden työmarkkina-asema on häilyvä ja tulot epävarmoja, ovat aina altavastaajia.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.