2008-05-14

Itä-Euroopan romanit ja vapaan liikkumisen pelisäännöt
Eli mitä voimme oppia EU-kansalaisuudesta Astrid Thorsilta

Jukka Könönen

Köyhyyttä ja moralismia

Köyhyys on romaneille todellinen ongelma: UNICEF:n mukaan yli puolet Itä-Euroopan romaneista elää alle sadalla eurolla kuukaudessa. [5] Romaniassa on Euroopan suurin romanivähemmistö, lähes kaksi miljoonaa ihmistä. EU:n laajentuminen ei ole parantanut romanien asemaa juurikaan. Päinvastoin vaikuttaa siltä, että Itä-Euroopan maiden - ja EU:n - kiinnostus romanien elinolojen parantamiseksi on vähentynyt entisestään itälaajentumisen myötä. Paitsi että EU-jäsenyys edellytti Itä-Euroopan mailta siirtolaiskontrollien luomista, "romaniongelmaa" yritettiin ratkaista eristämällä romanit leireihinsä ja rajoittamalla heidän liikkumistaan. Itä-Euroopan romaneja käännytettiin myös joukoittain EU-maista vuosituhannen vaihteessa samaan aikaan kun itälaajentumisesta neuvoteltiin. [6]

Romanit eivät ole kuitenkaan jääneet odottamaan olojen parantumista vaan aktiivisesti lähteneet etsimään parempaa elämää, mihin on vastattu luomalla uusia kontrolleja. Näin tapahtui myös vuosituhannen alussa, kun rasismia ja vainoa paenneet ja turvapaikkaa länsimaista hakeneet Itä-Euroopan romanit leimattiin "järjestelmän väärinkäyttäjiksi". Myös Suomi kantoi kortensa kekoon käännyttämällä nopeutetussa menettelyssä satoja Slovakiasta tulleita romaneja jättäen käsittelemättä heidän hakemuksensa yksilöllisesti siitä huolimatta, että romaneja oli esimerkiksi pakkosteriloitu heidän tietämättään Slovakiassa. [7] Samalla, kun EU:n tasolla hurskaasti peräänkuulutetaan syrjinnän vastaista työtä, romanit huomaavat samojen EU-maiden aina löytävän uusia poikkeuksia olemassa oleviin sopimuksiin heidän kohdallaan - oli sitten kyse turvapaikkajärjestelmästä tai vapaan liikkuvuuden oikeudesta.

Romanit kohtaavat edelleen vakavaa syrjintää koulutuksessa: viimeisin esimerkki on Slovakia, joka ei ole lupauksista huolimatta uudistanut rasistista koulutuspolitiikkaansa. [8] ERRC:n (European Roma Rights Center) mukaan useat romanilapset eivät voi rekisteröityä kouluun henkilöllisyystodistusten puuttuessa; heidät sijoitetaan usein erillisiin luokkiin tai kouluihin, joissain tapauksissa vammaisten lasten joukkoon; ja normaaleissa kouluissa heitä uhkaa fyysinen väkivalta ja nöyryyttäminen. [9] Tämä ei tietenkään ole estänyt viranomaisia ja toimittajia moralisoimasta koulunsa kesken jättäneiden romanilasten kohtaloa. Esimerkiksi HS julkaisi koskettavan kertomuksen siitä, kuinka Helsingissä kerjännyt 15-vuotias poika erotettiin poissaolojen takia koulusta (HS 22.02.08). Tosin poika oli jo neljä vuotta vanhempi kuin luokkatoverinsa ja lintsannut toistuvasti vuosia koulusta.

Ottaen huomioon pitkät perinteet romaneiden syrjinnässä koulutuksessa, ei liene yllätys, että useat romanit ovat edelleen luku- ja kirjoitustaidottomia. Tämä luonnollisesti rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan saada töitä. Lisäksi romaneihin kohdistuva rasismi ja syrjintä työnhaussa on edelleen yleistä Romaniassa ERRC:n mukaan - työvoimapulasta huolimatta. Romanien mahdollisuudet työmarkkinoilla ovat varsin rajalliset myös Euroopassa, jossa he kilpailevat samoista töistä paperittomien siirtolaisten kanssa esimerkiksi Espanjan tomaattiviljelmillä.

Viranomaisten ikivanha patenttiratkaisu romanien integroitumiseksi yhteiskuntaan on ollut pakottaminen töihin. Myös huhtikuun alussa järjestetyssä viranomaisfoorumissa Helsingin kaupunki väläytti suunnittelevansa romanialaisten työntekomahdollisuuksien kartoittamista ja kerjäläisten työllistämistä "vaihtoehtona kerjäämiselle ja rikollisuudelle" (YLE 03.04.08). Kuitenkin kerjääminen ja rikollisuus ovat nimenomaan olleet romaneille vaihtoehtoja paskaduuneille, joissa he kaiken lisäksi joutuvat kaupan päälle sietämään rasistisia loukkauksia. Kerjääminen voi olla myös kannattavampaa kuin paskaduunit - mikä kertoo kuitenkin enemmän siirtolaisille maksettavista palkoista kuin kerjäämisen tuottoisuudesta.

Poliisi pamputtaa - etenkin Romaniassa

Koska kaikilla romaneilla ei ole omia lapsia mukanaan eikä heitä kaikkia siten voida "avustaa" takaisin kotimaahansa huostaanotolla uhkailemalla, sosiaalityöntekijöiden auttamisen rinnalle tarvitaan myös suvereeneja poliisitoimenpiteitä. Poliisilla ja sosiaalityöntekijällä ei kuitenkaan autettavien (romanien) näkökulmasta ole oikeastaan mitään eroa. Suomessa poliisin hellimä slogan "poliisi on ystävä" kiteyttää osuvasti suvereenin auttajan olemuksen. Romanit ovatkin saaneet osansa tästä poliisin ystävyydestä.

Siinä missä Italiassa on laitettu puskutraktorit tuhoamaan romanien leirejä, Tampereella laitettiin puistojen pusikot sileäksi. Joukko romaneja oli majoittunut puistoon ja poliisin häädöstä huolimatta palannut useaan otteeseen kotipesäänsä. Loppujen lopuksi tiheä pusikko raivattiin matalaksi ja suojapaikka tuhottiin syyskuussa 2007. Helmikuussa 2008 Helsingin poliisi kävi tyhjentämässä romanien leirin Itäkeskukseen vievän sillan alta. Poliisien tarkoitusperät olivat liikuttavat: syynä ei ollut romanien ahdistelu, vaan ne vaaratilanteet, joita oli syntynyt romanien kulkiessa leiriinsä valtatien yli. Epäselväksi jäi, olivatko poliisit enemmän huolissaan romanien hengestä vai mahdollisista kolareista syntyvistä omaisuusvahingoista. (HS 22.02.08)

Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Viranomaiset ovat neuvokkuudessaan suunnitelleet hankkivansa kesäksi Helsinkiä uhkaavia kerjäläislaumoja varten paikalle romanialaisen poliisin ja sosiaalityöntekijän (HS 15.03.08). Heidän tehtävänä on Suomessa "pitää yhteyttä" kerjäläisiin. Romaneilla onkin syytä luottaa paikallisiin viranomaisiin, sillä ERRC:n mukaan romanit kohtaavat yleisesti ahdistelua ja väkivaltaa poliisin taholta. Poliisi on järjestänyt erityisesti romaneihin kohdistuvia ratsioita. Romaneja pahoinpidellään ja jopa kidutetaan poliisiputkissa sekä heitä vastaan käytetään tarpeettomasti aseita, mikä on johtanut jopa romanien kuolemaan. [10]

Lisäksi viranomaiset ovat päättäneet aloittaa Romaniassa tiedotuskampanjan Suomen oloista. Kampanjan viesti on selvä: täältä ei heru sosiaaliapua ja lapset otetaan huostaan (HS 4.4.2008). Eli älkää suotta välittäkö oikeuksistanne tai kurjista olosuhteistanne vaan pysykää kotonanne, sillä me emme ainakaan välitä teidän oikeuksistanne tai ongelmistanne. Käytännössä "tiedotuskampanjan" ja poliisin tehtävät liittyvät läheisesti toisiinsa: älkää tulko tänne, tai jos tulette, täällä teitä odottaa romanialainen poliisi, joka kyllä keksii tarvittavat keinot vakuuttaa teidät "omasta parhaastanne". Tai kuten erityissuunnittelija Johanna Seppälä Helsingin hallintokeskuksen turvallisuus- ja valmiusosastolta asian hienovaraisemmin muotoili: "Hän pyrkisi vaikuttamaan niin, etteivät nämä tulisi, vaan pysyisivät asuinseudullaan". (HS 16.03.08)

Poliisin korostuneessa roolissa maahanmuuttopolitiikan likaisen työn tekijänä ei tosin ole mitään uutta. Hannah Arendt varoitti jo 50 vuotta sitten seurauksista, joita on odotettavissa pakolaisongelman hoitamisen siirtämisestä poliisille. "Mitä selvempi todiste [valtioiden] kyvyttömyydestä kohdella valtiottomia ihmisiä oikeushenkilöinä ja mitä suurempi mielivaltaisten sääntöjen laajennus poliisiasetuksella, sitä vaikeampaa valtioiden on vastustaa kiusausta riistää kaikilta kansalaisilta laillinen status ja hallita heitä kaikkivaltaisen poliisin avulla." [11] Poliisi onkin jo siirtynyt siirtolaisten vainoamisesta EU-kansalaisten ahdisteluun.

"Oikea" auttaminen

Suomessa käyty keskustelu romanikerjäläisistä voidaan tiivistää kahteen positioon. Joko kerjäläiset ovat osa kansainvälistä organisoitunutta rikollisuutta, jolloin he ovat uhka järjestykselle ja turvallisuudelle. Tai sitten kyse on säälittävistä uhreista, jotka vastoin parempaa tietämystään ovat ottaneet lapsensakin mukaan kerjäämään Euroopan toreille. Ensimmäistä näkemystä edustavat poliisit, jälkimmäistä sosiaaliviranomaiset. Nämä eri perspektiivit ovat vain näennäisesti erilaiset. Molemmille on mahdotonta nähdä kerjäläisinä toimijoina, jotka nimenomaan ajattelevat lastensa parasta ja yrittävät parantaa elämäänsä. Myös ratkaisu ongelmaan on sama: romanien käännyttäminen.

HS:n haastattelema romanikylän pormestari osaa kertoa syyn romanien lähdölle Eurooppaan: monet haluavat ostaa kunnollisen asunnon. Asunnot maksavat noin 3000-5000 euroa, kun taas Romaniassa romaniperheitten kokonaisansiot ovat vain 20-30 euroa kuussa. (HS 22.02.08) Monien tarkoitus on lähteä tekemään töitä, mutta kerjääminen on ainoa tarjolla oleva vaihtoehto. Näin kävi myös Romaniaan alkeelliseen oloihin "avustetulle" Mariana Moldovalle. Lastensa kanssa Helsingissä kerjännyt äiti kiteytti syyt kerjäämiseen: "Siellä oli ruokaa, täällä ei. Siellä lapset saivat limsaa ja banaaneja, täällä eivät". (HS 16.02.2008)

Tämä kommentti ja vähän muutakin on jäänyt tajuamatta HS:n toimituskunnalta, joka on ottanut tehtäväkseen luoda uhkakuvia kerjäläisille rahan antamisen vaarallisuudesta. Jos sattuu heittämään säälin puuskassa ylimääräisen euron kerjäläismummolle, kohta kaikki romanit ovat täällä kerjäämässä niin, ettei keskustassa edes pääse Stockmannilta Strindbergille turvaan juomaan teetään rauhassa. Tai vielä pahempaa, näistä huimista tuloista syntyy houkuttelevia mahdollisuuksia rikollisliigoille ja sitten vasta kusessa ollaankin. Tosin rikollisuus uhkaa meitä joka tapauksessa: jos nimittäin emme anna kolikoita, uhkana on taas pikkurikosten vyöry. Näin on jo käynyt Oslossa, kuten HS:n pääkirjoitus tietää meitä opettaa. (HS 22.03.08).

Puuhakkaat toimittajat kävivät myös itse päivittelemässä oloja Suomeen tulleiden romanikerjäläisten kotikylissä. Olemme oppineet, että siellä ei ole sähköä eikä infrastruktuuria ja että romaniperheet asuvat alkeellisissa pienissä kopeissa ilman toivoa töistä tai paremmasta tulevaisuudesta. Tosin edelleenkään emme tiedä, miksi näiden ihmisten auttaminen tarkoittaa heidän lähettämistään takaisin kurjiin oloihin. Selvää kuitenkin on, että viranomaisten mielestä kaikille parasta olisi, jos näiden ihmisten liikkuminen voitaisiin ylipäätään estää. Ovathan näet itsenäisyys ja vaivalla hankitut muutamat eurot vain hetken harhaa verrattuna niihin "mahdollisuuksiin", jotka EU-Romaniassa odottavat. Ja ne lapsetkin vielä... Muutamalla kerjäläisille annetulla eurolla kun voidaan vaikka ostaa banaaneja lapsille. Ehkä jopa limsaa. Ehkä jonain kauniina päivänä myös sen kelvollisen asunnon.

Suomalaisten onkin huojentavaa tietää, että viranomaisilla on vankka käsitys siitä, mikä ihmisille on heidän omaksi parhaakseen. Vaikka Romaniasta ei noin vain tulla Suomeen, kenenkään viranomaisen - tai toimittajan - mieleen ei ole vielä edes heikkona hetkenä juolahtanut, että kenties nämä ihmiset ovat kaikesta huolimatta arvioineet eri vaihtoehtoja, tehneet päätöksen lähteä kurjista olosuhteista ja tietävät parhaiten, mikä on heidän omaksi parhaakseen. Nähtävästi edes kansalaiset eivät viranomaisten mielestä tiedä, miten auttaa oikein. Jotta romaneille rahaa antaneille hyville ihmisille ei tule paha mieli, Helsingin kaupunki on luvannut avata avustustilin Romaniassa hamassa tulevaisuudessa suunnitteluja kehitysprojekteja varten (HS 19.03.08). Rahan antamista hallintobyrokratialle kutsutaan oikeanlaiseksi auttamiseksi.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.