2008-05-14
"Tehdään selväksi, millä pelisäännöillä tänne tullaan" - Astrid Thors
Uudet EU-kansalaiset Romaniasta ja Bulgariasta ovat käyttäneet aktiivisesti vapaan liikkuvuuden mahdollisuuksia paremman elämän etsimiseen. Kesällä 2007 Itä-Euroopan romanit löysivät tiensä myös Suomeen ja aiheuttivat vaikean dilemman innokkaille viranomaisille: miten päästä eroon romanikerjäläisistä, joilla on lain mukaan täysi oikeus olla maassa? Viranomaiset eivät ole jääneet suotta pohtimaan romanien oikeuksia etsiessään keinoja kerjäläisten poistamiseksi maasta. Rajojen poistamista uusien jäsenmaiden ja EU:n väliltä onkin seurannut uusien rajojen luominen: vanhat kontrollimuodot vaihtuvat nopeasti uusiin.
EU-kansalaisuuden rajoja testattiin Itä-Euroopan romanien kohdalla ensimmäisen kerran Italiassa syksyllä 2007. Tapahtumat saivat alkunsa, kun lokakuun 30. päivä keski-ikäinen opettaja, Giovanna Reggiani, ryöstettiin ja tapettiin Roomassa. Romanialainen romanimies Nicolae Mailat pidätettiin epäiltynä murhasta ja raiskauksesta. Mies tunnusti ainoastaan ryöstäneensä käsilaukun naiselta. Seurauksena oli protestiaalto romaneja vastaan, mikä ei ollut yllätys maassa, jossa romanien segregaatio ja sulkeminen ghettoihin on ollut vakiintunut käytäntö.
Seuraavana päivänä Italian hallitus hyväksyi hätäasetuksen, joka tekee mahdolliseksi toisen EU-maan kansalaisten karkottamisen "turvallisuuden kannalta elintärkeistä syistä". Näillä tarkoitetaan "käyttäytymistä, joka vaarantaa ihmisarvon, perustavien ihmisoikeuksien tai yleisen turvallisuuden ylläpitämisen." Karkotukset voidaan toimeenpanna käytännössä välittömästi, sillä päätöksistä ei voi valittaa. Karkotetuilla ei ole oikeutta palata Italiaan kolmeen vuoteen, ja laittomasta maahantulosta seuraa heille kolmen vuoden vankeustuomio. Sisäministeri Giuliano Amato perusteli hätäasetusta yrityksellä "estää ksenofobian kauheaa tiikeriä, rasistista petoa, murtautumasta häkistään". [1]
Väliaikainen asetus tuli voimaan 2. marraskuuta. Se on osa uutta "turvallisuuspakettia", joka sisältää DNA-rekisterin perustamisen, kasvattaa pormestarien ja poliisipäälliköiden valtuuksia, koventaa väkivaltaisten jalkapallofanien, rattijuoppojen, väärennettyjen tavaroiden myyjien ja valmistajien rangaistuksia, ja helpottaa mafian jäsenten omaisuuden takavarikoimista. Ensimmäiset karkotukset toteutettiin jo samana päivänä. Lisäksi Roomassa viranomaiset tuhosivat puskutraktoreilla romanien leirin, jossa epäilty romanimies oli asunut. Romanien leirejä tuhottiin myös mm. Bolognassa, Firenzessä ja Genovassa. [2]
Human Right Watchin mukaan Italian lakiehdotus kohdistui nimenomaan romanialaisiin. [3] Myös EU:n perusoikeussopimuksen mukaan joukkokarkotukset ovat kiellettyjä. Vastalauseiden vyöryn ja EU:n komission kielteisen kannan seurauksena Italian parlamentti jätti lain vahvistamatta. Massakarkotuksia Italiasta ei ole muutenkaan luvassa. Asian ymmärtämiseksi ei tarvitse kuin esimerkiksi käydä missä tahansa rakennustyömaalla: romanialaiset ovat välttämätöntä työvoimaa monilla matalapalkka-aloilla. Tästä kertoo myös se, että Italian asettama siirtymäaika romanialaisen työvoiman vapaalle liikkumiselle ei koskenut maatalousalaa, hotelli- ja matkailualaa, kodinhoitotyötä ja hoivapalveluja, rakennusalaa, konetekniikkaa eikä johtotehtäviä. [4]
Itä-Euroopan romaneja tuli Suomeen rajojen avauduttua jo kesällä 2007, jolloin poliisi varoitteli eri puolella Suomea "väkisin" ja "suurella joukolla" kauppaa tekevistä Romanian romaneista. Varsinaisesti keskustelu alkoi vasta loppuvuodesta 2007 Helsingin sanomien romanikerjäläisiin keskittyvän uutiskampanjoinnin seurauksena. Joitakin kymmeniä Romanian romaneita jäi talveksi kerjäämään pääkaupunkiseudulle pystyttäen telttansa Itä-Helsinkiin. Uutisissa on yhtäältä kauhisteltu romanien kurjia oloja sekä kerjääviä vanhuksia ja lapsia, toisaalta vihjailtu huijauksista, ihmiskaupasta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta.
Suomalaisten kansalaisjärjestöjen ollessa tapansa mukaan hiljaa viranomaiset ovat saanet kaikessa rauhassa käydä julkista keskustelua eli esittää arvailujaan ja mielipiteitään kerjäläisten asemasta ilman mitään sen tarkempia perusteluja. Ulkomaalaispoliisin tutkintayksikön johtajan Jaakko Heinilän mukaan "toiminta ei ole järjestäytynyttä rikollisuutta, mutta se on organisoitunutta. Eivät he itselleen kerjää, vaan sille, joka heidät kerjäämään asettaa." (HS 6.1.2008) Poliisiylitarkastaja Esko Ruokonen sisäasiainministeriöstä on ollut samoilla linjoilla: "Ja onhan tässä tullut viitteitä siitä, että tämä on organisoitua toimintaa. Jos joku pakottaa toisia olemaan polvillaan tuolla kylmällä kadulla tuntikausia, saatetaan lähestyä ihmiskauppaa." (HS 9.1.2008) Mitään todisteita siitä, kuka romanit on pakottanut kerjäämään, miten toiminta on organisoitua tai mitkä otaksutut kytkökset rikollisuuteen ovat, ei ole toistaiseksi esitetty. Ilmeisesti jälleen kerran Suomen poliisille "kansainvälinen" on väistämättä kytköksissä "organisoituun rikollisuuteen".
Perustava ongelma viranomaisille on kuitenkin alusta asti ollut selvä: miten poistaa maasta henkilöitä, joilla on täysi juridinen oikeus olla maassa? Aluksi esillä oli ajatus kerjäämisen kriminalisoinnista. Mikäli romanialaisten oleskelun voitaisiin katsoa rikkovan lakia, mahdollistaisi se heidän poistamisensa. Kuitenkin kerjäämisestä säädettävät rikkomukset olisivat olleet tähän tarkoitukseen liian pieniä, joten oli keksittävä jokin muu keino ongelman ratkaisemiseksi.
Onneksi aina voi vedota lapsiin. Kun juridisia perusteita käännyttämiselle ei löytynyt, mikä olisikaan ollut helpompaa kuin hurskaasti peräänkuuluttaa alaikäisten lasten oikeutta olla kadulla kerjäämisen sijaan koulussa tai leikkimässä. Kukaanhan ei vastusta lasten auttamista. Suomessa ratkaisuksi kiusalliseen ongelmaan löytyi siis osin lastensuojelu: uhkaamalla ottaa huostaan romaniäitien alaikäiset lapset voidaan heidät palauttaa takaisin kotimaahan. "Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisesti lasten turvallisuus on taattava", herkisteli Helsingin sosiaalipäivystyksen johtaja Olli Salin (HS 9.2.2008).
Virallisesti toimenpidettä kutsutaan "maasta avustamiseksi". Yksi romaniäiti lapsineen on jo "avustettu maasta", toisen äidin palauttaminen keskeytyi synnytykseen. Maahanmuuttoministeri Astrid Thors on puolustanut romaniäitien palauttamista kotimaahansa. "Mielestäni se on monestakin syystä toimenpide, jolla on lainsäädännöllinen pohja. Toinen vaihtoehto olisi jonkinlainen huostaanotto." Ratkaisuna Thors näkee tiedottamisen Romaniassa. "Tehdään selväksi, millä pelisäännöillä tänne tullaan. Me voisimme esimerkiksi puuttua siihen, mitä meidän oloistamme siellä väitetään." (STT 9.2.2008) Tämä on ilmeisesti jälleen kerran Thorsin peräänkuuluttamaa aktiivista ja inhimillistä maahanmuuttopolitiikkaa.
Sivu 1 .. Sivu 2 .. Sivu 3 .. Sivu 4