2008-03-27

Luomme kaupunginosamme uudelleen, ajattelemme prekaaristi
Estrellan kaupunginosaryhmän itsenäinen tutkimusprojekti

Colectivo Estrella

Kääntänyt: Eetu Viren

Teemme tutkimusta: aina globaalista sodasta...

Tutkimuksemme käynnistyi maaliskuussa 2003, poikkeuksellisen kiihkeällä hetkellä, jolloin sodanvastaisen liikehdinnän laajuus oli valtavaa. Tämä liikehdintä räjäytti työsuunnitelmamme tuhansiksi sirpaleiksi ja sai meidät pohtimaan perusteellisesti niitä lukuisia konkreettisia muotoja, joilla niin sanottu jatkuva globaali sota vaikuttaa meidän elämäämme ja miten se konkreettisesti tiivistyy meidän taisteluissamme paremman tulotason puolesta.

Sota on poikkeuksellinen analyysin kehys. Nyt useita kuukausia myöhemmin, kun olemme uppoutuneet toiseen itsenäiseen noita tapahtumia koskevaan tutkimusprosessiin, yhteinen analyysi avaa meille toisen oven. Sodanvastainen liikehdintä särkyi, koska olimme kyvyttömiä analysoimaan syvällisesti sitä, minkälaisia suhteita tuon makaaberin tapahtumasarjan ja jokapäiväisen elämämme välille muodostui. Pamfleteissamme, keskusteluissamme, kaikessa mitä teimme, yritimme kehitellä tiettyä johtoajatusta: "Irakin vastainen sota on yksi uusi rintama sodassa, jota finanssikapitalismi käy meitä vastaan." Mutta mitä nuo muut rintamat ovat? Miten ne määrittyvät? Missä ne ovat?

Sotaa koskeva tutkimus paljasti meille toisen raa'an tosiseikan: tätä prosessia ympärillämme hallitsee edelleen analyysi, joka keskittyy anti-imperialismiin, humanitaariseen reagointiin ja antiamerikkalaisuuteen. Ei jälkeäkään niistä muista puhetavoista, joita olemme yrittäneet nostaa esiin. Taistelun pyörre, hetken kiihtyminen, euforian päivät ja katujen haltuunotto eivät kuitenkaan auttaneet meitä työstämään ja muotoilemaan uudelleen erilaista analyysiä tästä suuresta tapahtumasta, joka merkitsi myös globaaliliikkeen katoamista kartalta Madridissa.

Nyt aika antaa meille tämän näkökulman, avaa meille mahdollisuuden pohtia elämäämme sodan aikana, kehottaa meitä ajattelemaan yhtä kaikkein ankarimmista rintamista, joille olemme joutuneet: toimeentulon rintamaa, työn juoksuhautaa, hengissä selviytymisen globaalia akselia, sen materiaalisia ja immateriaalisia vakuutuksia.

....itsenäiseen tutkimusprojektiin

Useiden päivien ajan olemme muodollisissa ja epämuodollisissa tapaamisissa laatineet karttaa työtilanteistamme, jakaneet toiveitamme ja tilanteita joissa olemme, tapoja joilla ne koemme, todellisuuksia, joihin kuulumme. Olemme keskiluokan poikia ja tyttäriä ja yleisesti ottaen mahdollisuutemme löytää työtä ovat äärettömiä: meillä on työpaikka ulottuvillamme aina kun haluamme. Voimme todeta, että meidän tapauksessamme "täystyöllisyys" on selvä tosiasia: meillä ei ole lainkaan pulaa pizzalähetin, puhelinhaastattelijan eikä halpisravintolaketjun tarjoilijan töistä. Itse asiassa teemme noita töitä, mutta vain säästääksemme rahaa ja jatkaaksemme eteenpäin, sillä elämämme ei pyöri työn ympärillä. Olemme eksistentiaalisesti ja elämäkerrallisesti välinpitämättömiä työtä kohtaan.

Toinen tekijä, joka meitä (ryhmänä) määrittelee, on halu tehdä tiettyjä kompromisseja vaativia asioita, jotka ovat juurtuneet syvään olemisessamme riippumatta siitä, saammeko niistä rahaa. Vaikka toisaalta: jos haluamme tehdä niistä elämänprojektejamme, jos haluamme omistaa niille todellisen oman aikamme, palkan saaminen niistä käy välttämättömäksi. Haaveilemme siis työstä, joka antaisi meille itsenäisyyttä, joka antaisi mahdollisuuden kehittää kykyämme luoda (yleisesti ottaen) jotain erilaista, joka edistäisi mielikuvitusta ja yhteistyötä ja juurtuisi meihin. Elämää koskevat odotuksemme ovat samaan aikaan todellinen periaatteiden julistus.

Mutta mitä tämä periaatejulistus sisältää? Ensimmäiseksi aiomme kehittää niitä sitoumuksia, joita meillä jokaisella jo on: suhteemme yliopistoon tai läpäisemäämme viralliseen koulutukseen antoi meille tiettyjä näköaloja. Koulutuksen lisäksi tärkeitä olivat sen kautta löytämämme aktivistipiirit sekä keskustelut, joita olemme käyneet tämän muodollisen ja epämuodollisen koulutuksen aikana, sitä ennen ja sen jälkeen. Näitä näköaloja olivat konkreettisesti esimerkiksi halu omistautua vapaiden ohjelmistojen kehittämiselle, teatterille, historialle, koulutukselle, audiovisuaaliselle viestinnälle, kriittiselle psykologialle... Meillä on tämä kokemus, mutta tiedämme myös, mikä on todellisuus.

Ensimmäinen vitutuksen aihe: Tiedämme, että toiveemme eivät täyty kovinkaan todennäköisesti, että olemme apurahojen diktatuurin, prekaarien tutkimusprojektien ja erilaisten projektimme jatkuvuuden takaavien vaihtoehtoisten tulomuotojen puutteen armoilla.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.