2007-12-24

"Me olemme, Jumala paratkoon, Impivaarasta"
Työtä ja sen välttelemistä Finlandian rajalla

Mikko Jakonen

Äidin kuolema antaa Aapolle ja Simeonille syyn kirota hurjaa elämää, jonka he näkevät vievän koko poikaremmin perikatoon. Tämän välttämiseksi "aika on panna kaikki halut ja himot järjen ikeen alle ja etunenässä tehdä se, joka tuo hyötyä, vaan ei sitä joka makeammalle maistuu." Tavoitteena on saattaa Jukola jälleen kukoistavaan kuntoon, eli paiskoa töitä oikein olan takaa. Työhön ei kuulu taaskaan iloa tai nautintoa, vaan pelkää välineellistä hyödyn, "hyvinvoinnin" ja turvallisuuden tavoittelua. Tätä samaa virttä Aapo korostaa myös Impivaaran vapauteen muuton kynnyksellä: "Kohta meillä on tekeillä tuima toimi ja työ." Juhanin viisaasta ehdotuksesta Jukolan kunnostustyöhön päätetään ryhtyä, ei heti, vaan vasta "ensi maanantaina".

Ikävän työskentelyn siirtyessä veljekset päätyvät kuitenkin tekemään jonkinlaisen yhteiskuntasopimuksen ja valitsemaan itselleen "esimiehen ja isännän", joksi "luonnollisesti" valitaan Juhani. Juhani tahtoo heti käyttää ruoskaa uusiin "koiriinsa", mutta veljekset Lauri etunenässä vastustavat alistumista orjiksi tai talonhoitajiksi ja päätyvät jonkinlaiseen demokratiaan. Myös Impivaarassa Juhani tarjoaa despoottisia palveluksia veljeksille tarjoamalla kapinoiville veljille vankilaa "vuoren komerossa" - johon muut veljekset eivät sittenkään suostu. Vanhimpana Juhani edustaakin kaikkein "luonnontilaisimpia" voimia, despoottista tahoa, joka toimii Aapon mielestä "pedollisesti". Juhani tunnustaakin eläimellisen tilanteensa ja kyvyttömyytensä rauhalliseen yhteisöelämään toteamalla, että "minä en milloinkaan käsitä mikä on oikein ja väärin."

Demokraattisen kädenväännön - jossa veljeskunta ja "suku" pyrkii muuttumaan kansaksi - tuloksena päädytään myös ottamaan Laurin esittämä metsään muutto vakavana projektina. Lauri inhoaa "järkevää" ja tylsää työtä ja haluaa jättää "maailman pauhun". Jukolassa talon kunnostusta suunniteltaessa Juhani laatii veljeksille pitkän ja kuivahkon työjärjestyksen, jolla on määrä palauttaa talon menetetty kunnian tila. Mutta Lauri pistää vastaan viimeiseen saakka, ja ehdottaa Jukolan myymistä tai vuokraamista. Hän ehdottaa siirtymistä Impivaaraan, eroon "kiukkuisista ihmisistä". Jouluna Impivaarassa Juhani kehuukin, ennen kuin toivottaa koko maailman palavan ja ennen kuin Impivaaran ensimmäinen talo lopulta palaa, että "Täällä elämme kuin huhdassa vaan, omalla kannallamme ilman kuurtamista ja kaartamista kiukkuisista ihmisistä. [...] Kiitoksia, Lauri, keinostas, jonka meille keksit, päästäksemme maailman markkinoilta. Täällä on vapaus ja rauha."

Mutta neitseellinen metsäelämä saa vielä hetkeksi väistyä Aapon esittämältä vaihtoehdolta: talollisen elämä vaimolla lisättynä voisi olla sekin varsin helppoa. Elämän välttämättömyyksien taakka on veljeksille liian raskas kantaa itse, mutta jos nainen huolehtisi talosta sillä tavoin kuin Aapo naisen työskentelyä kuvaa, olisi elämä veljeksille varsin helppoa ja lokoisaa. Se olisi tavoiteltu despootin tila kylässä ja yhteisössä, päämäärä johon pitkäkatseinen Aapo veljeslaumaa ohjaa. Veljeskunta muuttuukin Impivaaran eksoduksen ja kiirastulen jälkeen jonkinlaiseksi sotakoneeksi, joka ottaa uskomattomilla voimillaan haltuun kerran taakse jätetyn Toukolan kylän yhteisön.

Mies on Kiven kuvauksessa perimmiltään työtä vieroksuva olento, joka tavoittelee sankaruutta tavalla tai toisella, joko metsämiehenä, kirjanoppineena tai jahtivoutina. Nainen puolestaan on kuin syntynyt työhön ja raatamiseen: nainen liikkuu kotitöissä kiertävällä liikkeellä "hyörii ja pyörii", hän "kääntyy ja keikkuu", kulkee "pyrynä". Nainen tekee kaikki talon työt, eikä miehen tarvitse sen kummempaa kuin tulla herrana ja sankarina valmiiksi katettuun pöytään. Ja jos vaimolla on jotain valitettavaa asemastaan, toteaa vanhentunut sankari Lauri hänelle seuraavasti: "oleppas jo vaiti, siunaan itseäs ja nuku Herran nimeen hyvän sään aikana; muista: hyvän sään aikana". Kuten Juhani toteaa: "Vaimo, sanoit sinä, on tarpeellinen kappale huoneenhallituksessa."

Mutta vaikka veljeksille riittää vaimoja sankaruuden ja talonisännyyden tuoman maineen jälkeen, ei veljesten nuoruudessa, niukkojen resurssien Toukolassa, ole kuin yksi tyttö, josta ainoastaan Lauri ei ole kiinnostunut. Hän on saman Männistön muorin jälkeläinen, jolta veljekset jo varastivat munat. Siksi elämä Jukolassa neitsyttyöläisen ja Eeron säädyttömän ehdotuksen kera - jonka mukaan Venla voisi tulla kaikkien vaimoksi - vaihtuu Impivaaraksi, jossa elämä on neitseellistä sankaruuden hankkimista ilman tuskallista työtä ja taistelua, joka syntyisi kaikkien tavoitellessa samaa palkintoa. Tämä vapaus, metsästäminen, talon rakentaminen sekä muu työ ja toimi ei ole veljeksille ahdistavaa: "Ja siitä saattoi taas saaliin nylkeminen veljeksille työtä ja tointa, mutta olipa heille kuitenkin tämä toimi vallan hauskaa."

Tärkeintä nuorille sankariveljeksille, jotka tekevät historiaa, jotta heistäkin kerrottaisiin tarinoita, on elää ilman sellaista tosiasiallisesti hyödytöntä työtä ja vaivaa, joista ei kerry mainetta ja kunniaa - keinolla millä hyvänsä. Aleksis Kiven kansalliseepos Seitsemän veljestä on suuri kertomus työstä kieltäytymisen iloista.

Viiteet:

[1] Myös Aleksis Kiven oma isä, joka kuoli pojan ollessa vielä lapsi, oli toiminut merimiehenä. Kiven elämästä tarkemmin katso Veijo Meri: Aleksis Stenvallin elämä.
[2]Katso Esa Sironen, teoksessa Kotkavirta (toim.): Luonnon luonto.
[3] Löysäläisen esikuva voisi Leinolla puolestaan hyvinkin olla hulluuden ja alkoholismin rajoille häilyvä Kivi, jonka Leino oman kertomuksensa mukaan tapasi Helsingissä katso Veijo Meri: Aleksis Stenvallin elämä.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.