Kohti poliittisen taloustieteen uudistamista
Vanhat käsitteet ja teoreettinen innovaatio

Evolutionistinen lähestymistapa tekniikan muutokseen

Nelsonin ja Winterin kirja An Evolutionary Theory of Economic Change vuodelta 1982 on taloustieteellisen evolutionismin perusteos. Evoluution (asteittainen muutos) käsite ymmärretään tässä Darwinin biologisen evoluutioteorian hengessä. Toimijoiden käytöstä luonnehtivat perityt elementit - rutiinit - mutta myös mutaation elementit, kuten search (etsiminen), jotka ovat evoluution perusta. Evolutionismi haluaa saada selkoa yksilöllisestä päätöksenteosta lähtemällä liikkeelle toimijoiden asemien monimuotoisuudesta. Se painottaa henkisiä mekanismeja, joiden avulla yksilöt muodostavat maailmasta representaatioita, joihin kiteytyvät heidän ainutkertaiset tilanteensa (kognitivistinen oletus), ja sitä tosiasiaa, että yksilöllinen käyttäytyminen ja jopa heidän tavoitteensa muodostuvat ajassa oppimisen ja vuorovaikutuksen kautta (menetelmällisen rationaalisuuden hypoteesi).

Schumpeterilainen sukuhaara säilytetään oletuksessa innovaation (tuotteen, prosessin, markkinoiden ja organisaation) roolista sosiaalisen ja taloudellisen muutoksen moottorina. Mutta perustoimijana ei ole enää Schumpeterille rakas innovatiivinen yrittäjä; innovaation ja tuotantoon liittyvien taitojen kasautumisen paikka on yritys tai firma. Tämä innovaatio on aikaisempien innovaatioiden tuote, mutta se valikoi perinnöstä vain osan. Tästä näkökulmasta se etenee tuhoavana luomisena, jos käännetään Schumpeterin termi ympäri.

Innovaatioprosessi on oppimisprosessi, mitä suurimmassa määrin peruuttamaton kognitiivinen prosessi, mikä johtaa ajattelemaan, että ratkaisut, joihin päädytään, eivät välttämättä ole teoreettisesti tehokkaimpia, koska ne ovat riippuvaisia aiemmissa vaiheissa hylätyistä mahdollisuuksista. Evolutionismin ytimessä oleva oppimisen prosessi käsitetään kyberneettisen logiikan mukaisesti: sisäiset määreet voimistuvat kulkunsa myötä ja alkuperäisen heterogeenisyyden eriytyminen on kasvavaa.

Oppimisprosessi tuottaa uutta kodifioitua, artikuloitavissa olevaa, hiljaista tai vielä välitettävissä olevaa sekä siirrettävissä olevaa ja ei-siirrettävää tietoa rakentumistapojensa mukaan. Se on interaktiivinen prosessi, joka kehittyy aluksi yrityksessä, mutta myös yrityksen ja sen ympäristön, sen markkinoiden, sen teknisen systeemin, johon se kuuluu ja sen verkostojen välillä. Yrityksen ympäristö on tärkeä sen innovaatiokyvyn kannalta. Jopa kuluttajat osallistuvat oppimisprosessiin, koska imitaatio-levitys -prosessi on luova prosessi. Teknologian suorituskyky tulee riippuvaiseksi enemmän innovoivien käyttötapojen kasvavista tuotoista kuin käyttöönoton kasvavista tuotoista, kuten klassisessa käsityksessä markkinoiden laajentamiseen perustuvasta menestyksestä.

Evolutionismi tarjoaa siis hyvin rikkaan analyysin välittömästi luovasta ja laajalti yhteiskunnallistuneesta tuotannosta, mutta väittää edelleen, että suuryritys on sen kehityksen ainoa mahdollinen paikka. Se arvioi, että ainoastaan suuryritys tekee sisäisestä tilastaan niin koherentin, että se kykenee kiteyttämään tehokkaasti interaktiivisten oppimisten kokonaisuuden. Mutta merkittävä osa näin tuotetusta tiedosta on silloin hiljaista tietoa, jota ei voi siirtää; nämä tiedot ja taidot tekevät kustakin yrityksestä erityisen, mutta ne häviävät yhteiskunnassa tapahtuvassa laajemmassa vuorovaikutuksessa. Taloudellisen ympäristön heterogeenisyyden teoria on siis teoria yritysten välisistä eroista, joiden perustana ovat käyttäytymissäännöiksi ja organisaatioksi sisäistetyt rutiinit.

Vain sellaiset yritykset selviävät, jotka ovat onnistuneet sisäistämään välttämättömät rutiinit niin, että ne voivat vastata kilpailuympäristön jatkuvan muutoksen asettamiin haasteisiin. Loppujen lopuksi heterogeenisyys liittyy rutiinien monimuotoisuuteen ja niiden sisäistämistapaan kunkin yrityksen omassa historiassa. Mutta lopulta tämä monimuotoisuus alistetaan valinnalle, selviytymistaistelun eikä yhteistyön hypoteesille. Innovoiminen ei ole nautintoa vaan vastarintaa ahdistukselle maailmassa, jossa niukkuus ja puute - voitaisiin jopa sanoa varallisuuden puute - vaikuttavat säilyvän perusoletuksina.

Innovoimisen pakosta luomiseen nautintona

Voimme nyt palata alkuperäisen kysymykseemme: Missä määrin nämä uudet teoriat merkitsevät ratkaisevaa innovaatiota taloustieteessä? Ne muodostavat tärkeän innovaation sikäli kuin ne päätyvät asettamaan innovaation ja yhteistyön muutoksen ja kasvun ytimeen. Ne muodostavat murtuman myös siksi, että ne hyväksyvät varallisuuden ei-materiaalisuuden (aineettomuuden) ja erityisesti sen tuottamisen ei-markkinaperäiset lähteet, jotka sisältyvät ulkoisvaikutuksen käsitteeseen. Ne ennakoivat meille mahdollisuutta paeta vähenevien tuottojen ja myös resurssien niukkuuden kirousta. In fine, eikö niukkuus ole pikemminkin poliittinen ja institutionaalinen konstruktio kuin luonnontila?

Teknisen muutoksen evolutionistisen lähestymistavan myötä yksittäisen toimijan kuvitelma korvautuu yhteistyön voimien läpäisemään universumiin uponneiden toimijoiden moneudella ja heterogeenisyydellä, jota hallitsevat epävarmuus ja mahdollisten teiden moneus. Mutta eikö uusien teorioiden meille antama näkymä maailmasta ole yhä sokea yhteiskunnallisesti kasautuneelle varallisuudelle ja sille mielihyvälle, jota kukin saa sen kasvattamisesta? Eikö se ole sokea varsinkin uusien tieto- ja kommunikaatioteknologioiden mahdolliseksi tekemän yhteistyön monimuotoisuudelle ja spontaanisuudelle? Eikö taas kerran olekin kyse siitä, että tuomitaan riski, joka sisältyy vapaaseen yhteistoimintaan, vaihtoon ilman kasautumista ja varsinkin saalistuslogiikan rikkomiseen? Eivätkö evoluution lait selitä paremminkin tuhoamista tai katoamista kuin luomista?

Multitudes No.2, Toukokuu 2000.