2007-07-31

When the World is not Enough...
Megafonin Helsingin toimituksen poliittinen dokumentti talonvaltauksista ja kaupunkitilaa koskevista konflikteista

Megafoni-Helsinki

Autonomia ja politiikan tasot

Vapaan yhteistyön ja sen kapitalistisen haltuunoton välinen konflikti on jotakin, mitä mikään kyttien mielivalta ei kykene tukahduttamaan, sillä pääoman hyödyntämä kaupunkien lumovoima on riippuvaista tämän yhteistyön vapaudesta.

Tämä ristiriita ilmaisee radikaalia eroa kahden logiikan ja kahden arvojen järjestyksen välillä. Siis vanha teesi välittömien jokapäiväisten kapinoiden autonomiasta. Ja jälleen kerran on muistettava, että tätä autonomiaa on varjeltava kenties ennen kaikkea juuri hyväntahtoisilta nuorisopoliitikoilta.

Se, että neuvotellaan kaupungin kanssa, ei kuitenkaan sinänsä uhkaa autonomiaa niin kauan kuin neuvotteluissa pidetään tiukasti kiinni omista vaatimuksista. Autonomiassa ei ole kyse anarkistisesta "puhtaudesta" tai "valtasuhteiden ulkopuolelle asettumisesta" vaan tarpeiden liiallisuudesta, ylettömyydestä suhteessa kapitalistiseen logiikkaan. Pahinta valtaajien kannalta olisi kuitenkin suhtautua neuvotteluihin muutamien yksilöiden toimintana, joita voidaan käydä "olennaisemman toiminnan" sivussa, sillä juuri tässä tapauksessa neuvottelijat saavat rajattomat valtuudet. Vaatimuksista on pystyttävä pitämään kiinni kollektiivina ja neuvotteluja on valvottava, koska ne ovat yksi monista kaupunkitilaa koskevan politiikan harjoittamisen tasoista.

Ensi vuonna on jälleen kunnallisvaalit, ja jos vaihtoehtojen tarpeesta vaahtoavat Vihreät tai uusi vasemmisto haluavat löytää yhteyden yhteiskunnallisiin liikkeisiin ja niiden kamppailuissa rakentuviin todellisiin vaihtoehtoihin, niiden on opittava ymmärtämään metropolin hallintaa koskevia taisteluita. Jos puolueet haluavat löytää todellisia vaihtoehtoja, niiden on alettava kuunnella liikkeitä, ja talonvaltaajat ovat kiistämättä yksi viime vuosien keskeisimpiä liikkeitä myös Suomessa. Puolueiden olisi - ilmaisen joukkoliikenteen ja ilmaisten palveluiden lisäksi - otettava vaaliteemaksi mm. tyhjillään olevien tilojen valtaamisen salliminen. Ensimmäisessä vaiheessa kaupunki voisi päättää, että sen omistavat tyhjät tilat saa vapaasti yhteiseen käyttöön.

Konfliktien laajentaminen

Yhteiskunnallisesti kaikkein olennaisinta olisi pyrkiä valtausten laajentamiseen ja leviämiseen, niiden muuttumiseen yleiseksi käytännöksi, jonka avulla ihmiset voivat ottaa haltuun jokapäiväisen elämänsä tiloja metropoleissa.

Niin vallattujen tilojen hallinnointia kuin poliisin toimintaa olisikin analysoitava tästä näkökulmasta. On ymmärrettävä, että poliisi on poliittinen toimija, joka pyrkii lain ja järjestyksen turvaamiseen, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa valtausten lopettamista. Itse asiassa poliisi ja viranomaiset eivät edes haluaisi häätää valtaajia yksittäisistä taloista, minkä he ovat jopa suoraan sanoneet. Poliisi ja viranomaiset pyrkivät eristämään valtaajat pieneksi sulkeutuneeksi ryhmäksi. He nimenomaan haluaisivat antaa valtaajille talon, jossa he sen jälkeen istuisivat rauhassa eivätkä aiheuttaisi enempää häiriötä.

Osa valtaajista tuntuisi olevan tyytyväisiä tähän: antakaa meille edes yksi "vapaa" tila, jossa voimme anarkistisesti vaalia omaa moraalista puhtauttamme. Tämä on poliittisesti paljon suurempi uhka kuin mikään yksityiskohta, jonka poliisit voivat vakoilemalla urkkia selville. Jos valtaajat sulkevat itsensä sisälle taloon niin että konfliktit pysähtyvät siihen, ei poliisin tarvitse tehdä mitään. He eristävät itse itsensä poliisin puolesta. Sieltä käsin he voivat sitten järjestää pari vuosittaista mellakkaharjoitusta Jouha-joukoille. Rauha maassa ja kaikki hyvin.

Poliisin ja muiden viranomaisten toiminnassa ei myöskään ole kyse pelkästään puhtaasta voimankäytöstä. Poliisi käyttää moninaisia paljon hienovaraisempia menetelmiä, jotka perustuvat psykologiseen analyysiin, moderneihin skenaariomenetelmiin ja julkisen mielipiteen muokkaamiseen. Poliisi pyrkii siis vaikuttamaan ennen kaikkea valtaajien mielentiloihin ja hajottamaan lakia ja järjestystä uhkaavat autonomiset yhteisöt. On esimerkiksi mahdollista, että Telakkakadulla poliisi viivytti häätöä tahallaan väsyttääkseen ihmisiä ja estääkseen näin uudet valtaukset. Massiivisen häätöoperaation tarkoituksena taas oli ilmiselvästi pelotella ihmisiä ja näyttää, "miten käy", jos valtaustoimintaa vielä jatketaan.

Näitä negatiivisia mielentiloja vastaan olisi kyettävä taistelemaan päättäväisesti. Tässä mielekkään toiminnan järjestäminen ja vapaan, avoimen yhteisöllisyyden suojeleminen ovat olennaisessa asemassa. Katajanokan valtauksen yhteydessä koettiin monia hyvin kauniita hetkiä, loistavia bileitä, kohtaamisia naapuruston kanssa, alati uusia suunnitelmia. Juuri nämä ovat myös sellasia asioita, jotka innostavat muita ihmisiä valtaamaan tiloja eli edistävät valtausten leviämistä. Telakkakadulla taas päädyttiin, tietenkin poliisin väkivallan ja kieroilun lannistamina, usein sitomaan liikaa voimia turvallisuuteen ja barrikointiin, mikä vaikeutti tilan käyttöä ja ihmisten hengailua tilassa. Ihmisiä houkuttelevien tapahtumien järjestämiseen ei jäänyt tarpeeksi voimavaroja. Jatkuva odotus ja turvallisuuden ylikorostaminen tuottivat uupumusta, vainoharhaisuutta ja muita yhteisöä hajottavia tuntemuksia. Jos tämä on ollut poliisin tarkoituksena, se on onnistunut siinä ainakin osittain.

Ennen kaikkea olisi muistettava, että turvallisuuden kohottaminen korkeimmaksi arvoksi on aina vaarallista. Turvallisuuteen vetoamalla voidaan koska tahansa keskeyttää yhteinen päätöksenteon prosessi, koska turvallisuudessa on kyse yhteisön olemassaolosta itsestään. Turvallisuuspuheen avulla tilan käyttöön liittyvät kysymykset voidaan muuttaa teknisiksi kysymyksiksi, jotka jätetään turvallisuusasiantuntijoiden ratkaistaviksi. Näin yhteisön sisälle syntyy hierarkioita, joiden purkaminen on vaikeaa.

Turvallisuus on aina esimerkiksi valtion pakkovallan oikeutuksen perustana, koska valtion täytyy puolustaa rajojaan ja pysyä ikuisesti samana vaikka hammastaan purren. Sen lait ja poliisivoimat edustavat jähmettynyttä, luutunutta valtaa, jonka tarkoitus on vain pysyä olemassa ja suojella kapitalistiluokan omaisuutta. Autonominen, vapaa yhteisö sen sijaan ei voi keskittyä omien rajojensa tai rajatun olemassaolonsa puolustamiseen. Sen täytyy säilyä aina avoimena ja keskeneräisenä, jotta se mahdollistaa vaihtelun, liikkeen ja erilaisille hetkille altistumisen. Kommunismi on jatkuvaa liikettä, jossa yhteisö ja sen oikeudet rakennetaan jatkuvasti uudelleen.

Tilojen autonomiaa voi siis todella suojella vain levittämällä ja laajentamalla niitä. Häädöt tulevat mahdottomiksi ainoastaan, jos valtauksiin tulee mukaan tarpeeksi erilaisia ihmisiä ja ne leviävät tarpeeksi laajalle.

Totta kai tiloja on myös oltava valmiita puolustamaan. On kuitenkin otettava huomioon, että tiloja voivat viime kädessä puolustaa vain ihmiset, eivät barrikadit. Tärkeää on, että aloite pysyy valtaajien käsissä eikä sitä jätetä poliisille vain odottamalla häätöä tilan sisällä. Nimenomaan passiivinen odotus lisää tilanteen väsyttävyyttä. Aloitteen pitämiseksi omissa käsissä voidaan taistelut siirtää sinne, missä ne tuottavat häiriötä tilan omistajille tai poliisille jo ennen häädön tapahtumista.

Autonomisen tuotannon ylläpitäminen ja vapaan kanssakäymisen piirien laajentaminen ovat kaikkein olennaisimpia asioita, sillä ilman niitä ei ole mitään, minkä puolesta taistella. Ilman autonomista tuotantoa ei myöskään ole mitään todellista yhteiskunnallista konfliktia. Eikä kaikkien bileissä esiintyvien bändien tai kaikkien katsottujen elokuvien edes tarvitse olla sisällöltään millään erityisellä tavalla "poliittisia". Ne ovat välittömästi poliittisia siksi, että niiden tuottamisen logiikka on perustavanlaatuisessa ristiriidassa pääoman arvonlisäyksen logiikan kanssa. Siis yksinkertaisesti siksi, että ihmiset järjestävät bileitä ja leffailtoja itse sen sijaan, että "menisivät töihin" järjestämään niitä.

Valtausten ei missään tapauksessa pitäisi loppua yhden sosiaalikeskuksen perustamiseen, vaan niiden pitäisi laajeta massamittaiseksi laittomuudeksi. Pitäisi syntyä uusia ryhmiä, jotka ryhtyvät tekemään valtauksia omasta aloitteestaan, nykyisistä valtaajista riippumatta. Turussa ja Tampereella onkin tämän kesän aikana syntynyt Helsingin valtaajista riippumattomia valtauksia. Vasta yleistettynä valtausten laittomuus voi tuottaa todellisia, kiihtyviä yhteiskunnallisia konflikteja. Eikä pelkästään kyttiä, vaan kaikkia kusipäitä vastaan. Ja pahimpia kusipäitä ovat riistäjät ja kapitalistit: ne jotka käyttävät hyväkseen ihmisten halua ja tarvetta elää keskellä metropolin kuhinaa. Siis kiinteistökeinottelijat, vuokranantajat, korkoja kiskovat pankkiirit ja niin edelleen.

"Kansa löytää perustuslain kaduilta"

Varmuuden vuoksi vielä kerran: talonvaltauksissa ei siis ole kyse uuden nuorisotalon tarpeesta, vaan kaupunkitilan yksityisomistuksen lakkauttamisesta. Jälleen kerran kollektiivinen laittomuus muuttuu uudeksi laillisuudeksi, uuden perustuslain luomiseksi ja kahden laillisuuskäsityksen väliseksi konfliktiksi. Siis lupa tappaa vanha järjestys.

Sen vuoksi vanhoja puolueita ja niiden toimintaa vanhan laillisuuden sisällä ei välttämättä tarvita, sillä tilat otetaan joka tapauksessa. Kehotus laillistaa valtaukset ei ole pyyntö puolueille, vaan vihje siltä varalta, että ne haluavat säilyä hengissä uudessa globaalissa ja metropolitaanisessa kontekstissa. Metropolin tilassa taisteleva autonominen subjekti voi toki vain elää ja antaa toisten kuolla. Se on uudenlainen Bond-tyttö, jota eivät kiinnosta sen enempää martineja litkivien lipevien uhkapelureiden liehittelyt kuin kierosilmäisten roistojen runsaskätisimmätkään tarjoukset. Se on itse yhtä aikaa suunnattoman älykäs kollektiivinen rikollinen ja uutta järjestystä rakentava ja suojeleva salainen agentti.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.