2007-02-27
Roomalaiskatolisessa kuvataiteessa punaisella värillä on mielenkiintoinen kaksoismerkitys. Miehen vaatteissa se symboloi valtaa ja kuninkaallista verta, mutta naisen päällä sillä viitataan syntiin. Punainen on huoran väri. Raamatun tunnetuin langennut nainen, Maria Magdalena, kuvataan usein punatukkaisena ja pukeutuneena punaiseen.
Teologit ovat väitelleet vuosituhansia, oliko Maria Magdalena prostituoitu vai ei. On epätodennäköistä, että asiasta saataisiin koskaan varmuutta. Oleellista on kuitenkin, että kirkon traditiossa hän symboloi naisen pelottavaa seksuaalista aktiivisuutta ja kantoi sen tunnuksena punaista. Miten vallan tunnuksesta naisen kantamana tulee lankeemuksen symboli, ja miksi lankeemus kuvataan nimenomaan huoruutena? Miten seksi, valta ja sukupuoli tulevat kietoutuneeksi niin tiukasti toisiinsa, että vielä meidänkin päivinämme (erityisesti naisten) normista poikkeava seksikäyttäytyminen on käypä peruste yhteiskunnasta sulkemiselle?
Tyydyttävän vastauksen löytäminen edellyttää prostituution tarkastelemista naisten kapinana. Väitän, että prostituutioon liittyvä häpeäleima johtuu juuri naisen seksuaalisen aktiivisuuden poliittisesta vaarallisuudesta - tai pikemminkin siitä uhasta, jonka naisen seksuaalinen aktiivisuus luo yhteiskunnan tuotantosuhteille.
Kristillisessä perinteessä Maria Magdalena nousi keskeiseksi vasta keskiajan loppupuolelta lähtien. Langennut ja Jeesuksen jalkojen juuressa syntejään katuva Magdalena symboloi jotakin olennaista aikana, jolloin uusi aurinkokeskeinen maailmankuva, uskonpuhdistus ja renessanssi alkoivat ravisuttaa katolisen kirkon taloudellista ja ideologista valta-asemaa.
Noille tienoin osuvat myös Euroopan historian legendaariset noitavainot ja niihin liittyvä myytti noitasapatista. Myytin mukaan noidat lensivät öisin Kyöpelinvuorelle paholaisen luokse pitoihin. Taikavoimia saadakseen noidan oli annettava Paholaiselle sielunsa. Kauppa vahvistettiin yhdynnällä Paholaisen kanssa.
Kirkon piirissä kirjoitettu noidanmetsästäjien oppikirja kertoo, miten noitia on kahdenlaisia, nuoria ja vanhoja. Nuoret noidat viettelevät lemmenjuomillaan demoneita ja varomattomia ihmismiehiä öisiin orgioihin kanssaan. Vanhempien noitien tehtävänä on kaitsea ja opastaa nuorempiaan, sekä taikakeinoissa että lemmentaidoissa. Noitien ominaisuutena siis oli eroottinen taikavoima ja rajaton seksuaalinen halukkuus, joiden avulla he saivat valtaansa puolustuskyvyttömät miehet. Seksin, vallan ja vaaran yhteys on myytissä ilmeinen.
Tosiasiassa suurin osa noitavainojen uhreista tuomittiin muilla perusteilla kuin syytettynä noitasapattiin osallistumisesta. Paljon tavallisempaa oli, että naapuria epäiltiin vahingonteosta taikakeinoin, viljan lakoon loitsumisesta tai katsomisesta pahalla silmällä. Oleellista kuitenkin on, että auktoriteettiasemassa oleva paavi julisti uskovansa noitasapattiin. Myytti sai keskeisen paikan kirkon sisäisessä hallinnossa ja suhtautumisessa naisiin.
Maalaustaiteessa noidat tunnisti lähes yhtä usein punaisesta tukasta kuin luudastaan. Samoihin aikoihin uskonnollisessa kuvastossa lähes eteerisen Jeesuksen äidin vastakohdaksi nousi punapukuinen ja lihallinen Magdalena. Raamatun naiskuva jakautui kahtia. Syntyivät Madonna ja huora, hyveellinen ja paheellinen nainen. Kunnialliseen naiskuvaan ei mahdu eroottista tekoa tai edes halua, kun taas kunniattomuuden tunnukseksi riittää lähes mikä tahansa viittaus Erokseen.
Pitkälle 1900-luvulle saakka huoruus ei edellyttänyt vaihtosuhdetta. Kuka tahansa avioliiton ulkopuolista seksiä harrastanut nainen oli kunniaton, ja ajoittain ei ollut sopivaa nauttia seksistä edes vihityn puolisonsa kanssa. Kun nainen rikkoi seksuaalimoraalia, oli yhdentekevää, tekikö hän sen taloudellisesta vai jostakin muusta syystä. Toisaalta rahan ja seksin yhteys ei aina marginalisoinut, usein se oli täysin legitiimi perusta avioliitolle.
Aina e-pillereiden tuloon saakka naisen seksuaalisuuden kontrollointi toimi takeena siitä, että yksityisomaisuus siirtyi isältä hänen biologiselle pojalleen. Naisen tärkein yhteiskunnallinen tehtävä oli lasten synnyttäminen ja perheen varjelu, joita kumpaakin hänen seksuaalinen aktiivisuutensa uhkasi.
Huorastigmalla perusteltiin se, että yhteiskuntajärjestyksen vaarantavasta seksuaalikäyttäytymisestä seurasi rangaistus. Suuremmista rikkeistä saatettiin tuomita kuolemaan, vähäisempi kunnian tahraantuminen johti lieviin sosiaalisiin sanktioihin. Stigman merkitys ei kuitenkaan ole sen rikollisiin kohdistamissa toimenpiteissä, vaan siinä kurinpidollisessa pelotteessa, jolla enemmistö saadaan pidettyä ruodussa - tai ainakin salaamaan hairahduksensa. Hyveellinen nainen elää jatkuvasti huoraksi leimautumisen uhan alla ja joutuu todistamaan siveytensä yhä uudestaan.
Pitkän kristillisen historian kuluessa yhteiskunta jakautui sukupuolimoraaliltaan kolmeen luokkaan, miehiin heidän alapuolelleen sijoittuviin naisiin ja naisten alapuolelle jääviin epä-naisiin, joita kutsuttiin huoriksi. Huorat olivat kaikkea sitä, mitä Neitsyt Maria ei ollut: he harrastivat seksiä, eivät olleet kotilieteen sidottuja ja toisinaan jopa hallinnoivat omaa talouttaan. Punainen vakiintui prostituoitujen väriksi muuallakin kuin maalaustaiteessa: vielä 1950-luvulla Suomessakin katunaiset käyttivät ammattinsa tunnuksena punaista, ja edelleen on tapana puhua punaisten lyhtyjen alueista.
Kristillinen patriarkaatti perustui miesten vahvempaan oikeuteen suhteessa liikkuvuuteen, seksiin ja taloudellisiin resursseihin. Siinä missä koti katsottiin naisen vastuualueeksi, julkinen tila ja matkustamista vaativat työt kuuluivat miehille. Miehiltä ei yleensä vaadittu esiaviollista pidättäytymistä seksistä tai aviollista uskollisuutta, ja halun osoittaminen ja toteuttaminen oli heille naisia sallitumpaa. Ennen kaikkea miehet hallitsivat ja hallitsevat taloutta, edelleen suomalaisenkin naisen palkkaeuro on 80 senttiä.
Miksi sitten osa naisista oli valmis altistamaan itsensä stigmalle ja jo sukupuolen perusteella heikon asemansa huononemiselle? Vaikka seksuaalisesti aktiiviset naiset uhkasivat järjestystä ennen kaikkea symbolisella tasolla, huoruus toi myös etuoikeuksia, jotka muuten kuuluivat vain miehille. Tavallisesti naisilla oli oikeus liikkumisen, seksin ja rahankäytön vapauteen vain miehen kautta ja luvalla. Oli kuitenkin yksi naisten ryhmä, jotka marginalisoitumisen hinnalla saattoivat ostaa suoran pääsyn näihin kolmeen resurssiin. Joinakin aikoina huoruus oli ainoa väylä naiselle itsenäiseen elämään ja toisaalta naisen itsellisyys tulkittiin helposti huoruudeksi.
Nimitykset katunainen ja julkinen nainen kertovat, että prostituoidut miellettiin osaksi muuten vain miehille kuuluvaa julkista tilaa. Prostituoidut muodostivat naisten kaikkein liikkuvimman segmentin, he matkustivat ja matkustavat edelleen pitkiä matkoja esimerkiksi armeijoiden mukana tai tehdäkseen seksityötä läheistensä tietämättä.
Toiseksi, prostituoiduilla on ollut myös aivan erityinen suhde seksiin. Siinä missä kunnialliselta naiselta on edellytetty epäseksuaalisuutta, osa prostituution vetovoimaa on ollut sen illuusiossa kyltymättömästi seksiä haluavista naisista. Seksityöntekijät eivät myy vain seksiä: he myyvät kokemusta halutuksi tulemisesta. Heillä on myös voinut olla sellaista erityistietoa, joka ennen internettiä oli rajoitetusti saatavilla.
Kolmanneksi, seksistä saatavat tulot ovat lähes kaikkina aikoina olleet suuremmat kuin mihin naisilla on ollut mahdollisuus kunniallisemmissa töissä. Vaikka prostituutio liitetään rappioon ja köyhyyteen verrattuna muihin ansaitsemiskeinoihin, se on usein ainoa tai paras taloudellinen selviytymiskeino naiselle, erityisesti silloin, kun hän on puolison kuoleman tai työkyvyttömyyden vuoksi joutunut yksin vastaamaan perheen toimeentulosta.
Yksi feministiteologian keskeisistä virtauksista on Maria Magdalenan maineen puhdistaminen. Argumentin mukaan hänen voidaan osoittaa olleen yksi opetuslapsista ja ehkä Jeesukselle heistä rakkain. Siksi Magdalena ei voinut olla entinen prostituoitu. Samaan aikaan kun feministiteologian tavoitteena on naisten oikeus toimia kodin ulkopuolella tasa-arvoisina yhteiskunnan jäseninä, läheskään kaikki eivät ole valmiita luopumaan kahtia jaetusta naiskuvasta. Naisliike heiluttelee huolettomasti sisartensa yllä samaa leimakirvestä, jolla naisten kontrolli on oikeutettu läpi vuosisatojen. Näin prostituoidut jäävät edelleen jonnekin langenneen syntisen ja passiivisen uhrin stereotypioiden taakse.
Ainakaan pohjoismaisessa kulttuurissa ei huorastigma kuitenkaan kosketa enää kaikkia seksuaalisesti aktiivisia naisia. Meidän kielessämme prostituoitu on kaventunut tarkoittamaan henkilöä, joka harjoittaa seksiä vaihtosuhteessa. Tämä käy ymmärrettäväksi, kun tarkastellaan laajempaa muutosta seksuaalimoraalissa. Lähetyssaarnaaja-asennossa aviollisessa heterosuhteessa harjoitetun seksin sijaan on nyt kaiken yläpuolelle nostettu romanttiseen parisuhteeseen sidottu, naisen orgasmia palvova seksi.
Seksin normit eivät synny satunnaisesti, vaan ovat tiukasti sidoksissa muun yhteiskunnan ja erityisesti naisen aseman muuttumiseen. 2000-luvun Suomessa myös keskiluokkaisen naisen oletetaan käyvän töissä kodin ulkopuolella ja siten perheyhteyttä vaalivasta kodin hengettärestä on tullut työelämän taloudellisesti tuottava toimija. Samaan aikaan suvun merkitys on heikentynyt, kun julkinen sosiaaliturva- ja hoivajärjestelmä on ottanut vastuulleen monia perinteisesti naisten kodin piirissä kantamia velvoitteita. Huoli naisen seksuaalisuudestakin on siten vähemmän sidoksissa sukuun ja perheeseen ja enemmän hänen asemaansa työvoimaresurssina.
Ainakin nyky-Suomessa prostituutiota on mahdotonta tarkastella erillään työelämän muutoksista, sillä seksityöntekijät itse tekevät valintojaan suhteessa työelämän tarjoamiin mahdollisuuksiin. Tosiasia on, että Suomessa nuorille naisille tarjolla olevien töiden työehdot ovat huonontuneet olennaisesti viimeisen viidentoista vuoden aikana. Samalla monet opiskeluun ja äitiyteen liittyvät tulonsiirrot ovat heikentyneet. Nuoret - ja erityisesti nuoret naiset - ovat toistaiseksi nielleet sen, että yhteiskunnalliset resurssit suunnataan vanheneviin suuriin ikäluokkiin.
Vaikka seksiteollisuutta ja siihen sisältyviä riiston ja emansipaation elementtejä muokkaavat tietenkin monet muutkin tekijät, kuvaamaani taustaa vasten prostituutiota voidaan tarkastella nuorten naisten pakona "paskaduuneista". Matalapalkkaisille pätkätyöläisille on koko ajan vaikeampi perustella, miksi heidän pitäisi tuottaa voittoa muiden palveluksessa kahdeksan tuntia päivässä. Jos ihmiset eivät koe työtään yhteiskunnallisesti merkittäväksi eikä se tarjoa turvaa, kehittymismahdollisuuksia tai edes kunnon palkkaa, he alkavat kyseenalaistaa kansalaisuskontoamme; mikä tahansa työ ei ole hyvää ja hyväksi. Huomattavasti paremman tulotason saavuttaa vastaanottamalla päivittäin yhden puolen tunnin asiakkaan.
Työelämän näkökulma myös selittää sen, miksi seksityö on edelleen niin vahvasti stigmatisoitu. Mihin me joutuisimme, jos nuoret naiset massoittain vaihtaisivat hampurilaisen paistamisen prostituutioon? Silloinhan prekariaatin työehtoja pitäisi parantaa.
Ihmisten seksikäyttäytymistä normitetaan kaikissa tunnetuissa yhteisöissä. Seksuaalimoraali on sidoksissa ihmisten yhteiskunnalliseen asemaan ja keskinäiseen työnjakoon. Näin muutokset seksuaalimoraalissa yleensä heijastelevat laajempaa yhteiskunnallista murrosta. Vai onko joku kuullut joskus vallankumouksesta, jonka yhteydessä Erokselle asetettuja normeja ei olisi muokattu uudestaan?
Kuitenkin, seksuaalimoraali ei vain heijasta, vaan myös tuottaa ja uusintaa yhteiskunnallista järjestystä. Muutama seksiradikaali toimii vain järjestyksen säilyttämiselle tarpeellisena varoittavana esimerkkinä. Sen sijaan yleisempi normin kyseenalaistaminen voi järisyttää vallan perustaa. Yksityinen on poliittista ja siten vallan mielenkiinto makuuhuoneisiin luonnollista.
Punainen on herruuden ja huoruuden väri. Se on myös kamppailun väri, sillä niin kauan kuin herruus rakentuu seksuaalisuuden kontrolloinnille, kapina lähtee libidosta.