2007-01-21

Poliittisesta teologiasta taloudelliseen teologiaan

Giorgio Agamben

Kääntänyt: Jussi Vähämäki

S: Mutta jos jätetään Hegel ja palataan historiaan taloudellisena mysteerinä, niin mitä pidät erityisen mielenkiintoisena tässä käsitteessä?

A: Yhtäältä sitä, että tämän talouden mysteerin kautta ja sen pohjalta ilmaantuvat kristillisen historiankäsityksen ensimmäiset idut. Toisaalta sitä, että niin jumalallinen elämä kuin maailman jumalallinen hallinta ja historian kulku, sikäli kuin se paljastaa tämän jumalallisen suunnitelman maailmasta, ovat taloutta eivätkä politiikkaa. Kuten aiemmin sanoin, tämä merkitsee, että kristillisestä teologiasta juontuu taloudellinen teologia eikä poliittinen teologia. Poliittinen teologia voi tulla ymmärrettäväksi vain pidättämällä taloudellinen teologia: tästä schmittiläinen kat-ekhonin doktriini, joka on tätä maailmaa hallitsevan taloudellisen suunnitelman pidättämistä, sen viivyttämistä. Schmittin mukaan poliittinen teologia voi perustua vain talouden lykkäämiselle ja viivyttämiselle.

S: Näin lähestymme uutta, modernia talouden käsitettä, jolle Weber löytää jossain mielessä teologisen juuren kuuluisassa teoksessaan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki. Mutta ennen kuin päädytään juuri päättyneelle vuosisadalle, kysyisin sinulta, oletko käsitellyt etiikan, talouden ja teologian suhdetta Spinozalla ja erityisesti Teologis-poliittisessa traktaatissa.

A: Siihen en ole vielä käynyt käsiksi. Se, mistä sen sijaan olen kyllin varma, on, että taloudellinen paradigma, joka jatkaa elämäänsä maanalaisena läpi koko keskiajan, ilmaantuu uudelleen 1600-luvulla Leibnizin keskusteluissa teodikeasta ja 1700-luvulla eläintalouden syntyessä. Encyclopédiessa on kaksi eri hakusanaa, economie politique ja economie animale. Ne ovat kaksi asiaa, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, koska économie animale viittaa lääketieteeseen ja luonnontieteeseen, kun taas economie politique lähenee meidän käsitystämme poliittisesta taloustieteestä. Uskon voivani todistaa, että eläintalous on peräisin teologisen talouden paradigmasta. Ja jos ajatellaan, että 1700-luvulla samat kirjoittajat (kuten Quesnay ja muut fysiokraatit), jotka löytyvät poliittisen taloustieteen juurilta, kirjoittavat myös tutkimuksia eläintaloudesta, voitaisiin, vaikkakin varoen, esittää oletus modernin talouden teologisesta genealogiasta.

S: Voitaisiinko schmittiläisellä fraseologialla sanoa, että moderni talous on teologisen talouden sekularisaatiota?

A: En usko, että se olisi eksaktia. Se, mitä minä ehdotan, on pikemminkin teologisen talouden historian rekonstruktio ja sen poliittisen talouden syntymään virranneiden juonteiden ja jälkien yksilöinti. Adam Smithin "näkymätön käsi" on ilman muuta yksi näistä jäljistä.

S: Tässä vaiheessa, kun juuri mainitsit Smithin "näkymättömän käden", ja seuraamalla kaitselmuksesta antamaasi tulkintaa, minulle tulee mieleen analogia (Schmittin ounastelema ja Benjaminin toistama) poikkeustilan ja teologisen "ihmeen" käsitteen välillä. Eikö ole olemassa suhde tämän ihmeeseen viittaamisen, poikkeustilan ja teologis-taloudellisen paradigman kesken, suhde, joka näyttää läpäisevän teologian, talouden, politiikan ja oikeuden?

A: En Tietysti. Yksi poikkeustilaa koskevan tutkimukseni tuloksia oli nimenomaan ajatus länsimaiden juridis-poliittisen järjestyksen kaksinaisesta rakenteesta, joka näyttää perustuvan samanaikaisesti normatiiviselle sekä ahtaassa merkityksessä juridiselle elementille, sekä elementille, joka on päinvastoin anonyymi ja ulkojuridinen. Teologinen talous, siinä määrin kuin se on olennaisesti "ohjaava" eikä normatiivinen paradigma, sijoittuu epäilemättä poikkeustilan puolelle.

S: Edessämme on hahmottumassa tulkinnallinen kehikko, joka antaisi mahdollisuuden lukea ikään kuin jo kirjoitettua tekstiä, tarkoitan aktuaalista tilannetta, globalisaatiota, jossa oikeus ei pohjimmiltaan koskaan ole ollut normatiivista, kun taas oikonominen hallinta on ollut sellaista.

A: Se, mitä mielestäni taloudellisen teologian tutkimuksen kautta voidaan nähdä, on, että kulttuurimme historia, länsimaisen politiikan historia, on poliittisen pradigman, ahtaasti ymmärtäen, ja taloudellisen paradigman risteytymien ja vastakohtaisuuksien historiaa. Talous on "ohjaava" puoli eikä normatiivinen, niin sekä jumalallisessa elämässä että historiallisessa todellisuudessa. Schmittiä kerraten ("le roi règne, mais il ne gouvernement pas") ensimmäistä paradigmaa voitaisiin kutsua règne, valtakunta, ja toista gouvernement, hallitus (ohjaus). Tästä näkökulmasta länsimaiden poliittisen järjestelmän historia näyttäytyy kahden paradigman toistuvina risteytyminä ja erottautumisina. Selvästi Foucault tutki nimenomaan jälkimmäistä, sitä, mitä hän kutsui le gouvernement des hommes. Minä haluaisin tutkia ennen kaikkea niiden risteytymiä, vaikka onkin selvää, että nykyään jälkimmäinen näistä paradigmoista on hallitseva.

S: Talous on siis globaalistuneessa kontekstissa se, joka hallitsee, ei oikonomia?

A: Sanoisin, että emme kykene ymmärtämään talouden nykyistä ylivaltaa muuten kuin yhteydessä teologisen oikonomian ohjausparadigman ylivaltaan.

S: Tällä tavoin talous näyttäisi siis todelliset kasvonsa: poliittinen naamio riisutaan ja esiin astuu teologinen, oikonominen ohjaus. Voisimmeko määritellä tämän prosessin schmittiläisin termein de-sekularisaatioksi: taloudesta teologiaan? Toisaalta termi olisi sama, eikä talous tekisi muuta kuin ottaisi oikeuden ja politiikan paikat, koska pohjimmiltaan se on aina ollut niiden paikoilla.

A: Sanokaamme, että nykyisellä talouden ylivallalla oli jo oikonomiassa paradigmansa. On totta, että valtakunta ja hallinto ovat menneisyydessä aina sekoittuneet ja että historia ei ole muuta kuin niiden risteytymistä. Kuitenkin teologisesta näkökulmasta alusta lähtien vallalla oli hallinnan paradigma, jumalallisen elämän ekonomia.

Filosofisin termein, tätä vastaa ontologisen paradigman (olevan jumalainen substanssi) ja täysin pragmaattisen paradigman vastakohtaisuus. Ontologian valta on kätkenyt muutoin merkittävän ja kenties jopa tärkeämmän oikonomis-pragmaattisen paradigman alleen. Nykyään tilanne on kääntynyt ympäri, mutta molemmat elementit ovat järjestelmän toimimisen kannalta välttämättömiä.

S: Pysytään filosofisissa termeissä ja erityisesti filosofian alkuperissä. Näkyykö tämä dikotomia Platonin ja Aristoteleen välillä?

A: On vaikea sanoa tarkasti, kummassakin on kumpaakin. Mutta sanoisin, että Aristoteles antaa lännelle ensimmäisen filosofian, ontologian, opin olevasta; Platonilla sen sijaan on etusijalla ethos, siis se, mikä on olevan tuolla puolen, pragmaattis-poliittinen elementti.

S: Palataan hetkeksi aristoteliseenoikonomiaan. Minusta vaikutti siltä, että lyhyessä puheenvuorossasi äskeisessä Benjamin-konferenssissa yritit kapitalismin olemuksen tulkintaa, kapitalismin, joka, lähtien liikkeelle Aristoteleen Politiikassa hahmotelluista orjan ja palvelijan oikonomisista käsitteistä, olisi päätynyt nykyään eräänlaiseksi samaisen taloudellisen teologian "immanentisaatioksi".

A: Sanoa, että pyrin rekonstruoimaan kapitalismin olemuksen, on ilman muuta liioittelua. Varmasti ajatus immanentista järjestyksestä on olennainen ja se löytyy myös antiikin taloudesta Aristoteleesta Ksenofoniin. On tunnettua, että kreikkalainen talous ei ole tuotannon taloutta, vaan talon, asioiden järjestyksessä pitämistä. Krematistiikka, voiton ansaitseminen, kuului antiikin talouden ulkopuolelle. Luulen kuitenkin, että tämä ajatus järjestyksestä, jota olemme tottuneet pitämään toissijaisena modernissa taloudessa, muodostaa päinvastoin olennaisen edellytyksen sille ja sitoo toisiinsa antiikin ekonomian ja modernin talouden. Teologinen paradigma edustaa eräänlaista välielementtiä niiden kesken.

S: Lopettaaksemme ja muistellaksemme Gentilen kehotusta "Silete theologi in munere alieno!", mistä teologian piti ja pitää puhua ja millä alueella?

A: Ehdottaisin jokaiselle, joka haluaa ymmärtää sitä, mitä nykyään tapahtuu, olemaan heittämättä teologiaa menemään.

Asia, joka minua on hämmästyttänyt, kun aloin työskennellä oikonomian käsitteen parissa on, että ajattelin löytäväni teologian kirjastoista joukoittain teoksia talouden käsitteestä, mutta päinvastoin, niitä ei juurikaan ole. On käytävä läpi joukoittain teoksia löytääkseen analysoitavia kohtia. On uskomatonta, mutta käsitteestä ei ole yhtäkään todella kattavaa työtä. Kuten jo Poikkeustilassa, Alberico Gentilen kehotusta parafraseeraten, provosoin juristeja käymään käsiksi omasta näkökulmastaan poikkeustilan juridiseen instituutioon, kutsuisin nyt teologeja tekemään samoin, käymään teologeina käsiksi tähän ongelmaan, jonka torjunnalla on ollut kammottavia seurauksia sekä teologiassa että politiikassa.

Viitteet:

[1] Olen kääntänyt oikonomian "talon pidoksi". Suom. huom.

[2] "Gestionale", joka nykyään tarkoittaa organisointia, hallinnollisten ja tuotannollisten toimien järjestämistä kokonaisuudeksi; termiä käytetään myös merkitsemään "hallintoneuvostoa". Käännän termin ohjaamiseksi tai ohjaukseksi yhtäältä kreikan kielen kybernesis-termiä (lat. gubernare) seuraten, toisaalta koska siinä kaikuu aika vahvasti "ohjastaminen", käsillä järjesteleminen, elehtiminen, kokoaminen jne. Suom. huom.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.