2007-01-29

Tavu "mu" kommunismissa

Wu Ming

Kääntänyt: Timo Keiner

Jokunen kuukausi sitten vastaanotimme pyynnön osallistua otsikolla Make Everything New: A Project on Communism* varustetun taiteellis-teoreettisen kirjan kirjoittamiseen. Tarkalleen ottaen meitä pyydettiin kirjoittamaan luku vanhentuneesta sanasta "Kommunismi". Me otimme ehdotuksen kirjaimellisesti ja alistimme termin sen tavuineen ja kirjaimineen perusteelliseen tarkasteluun. Me kuuntelimme sen ääntä. Sen pohjalta, mitä etymologiasta tiedämme, loimme synteesin sanan uskoaksemme perimmäisistä alkutekijöistä tuottaaksemme äärimmäisen tarkan ja piinkovan esseen. Kuljimme aina vuoteen 2500 eKr. saakka ja löysimme K-sanan ytimestä tavun, joka on itse asiassa akkadin kielen vettä tarkoittava sana.

Haluatte siis meidän lähettävän teille kirjoituksen kommunismista. Ette jostain itseään kommunisteiksi kutsuvasta ryhmästä. Ette jostain lukemattomista "kommunismin" suuntauksista. Ette Laosin tai Pohjois-Korean kaltaisista operettikansallisvaltioista. Ei, tarkoitatte Kommunismin käsitteen ydintä. Haluatte meidän kaivautuvan sen juuriin saakka. Kiitos niin kommareiden kuin antikommareidenkin Kommunismi vaikuttaisi olevan nykyään mitä epäsuosituin, epäajankohtaisin ja masentavin aihe. On siis jälleen aika ottaa se käsittelyyn.

Sana Kommunismus/Communismus on alkuperältään (sekä saksassa että myöhäislatinassa) uudissana, jota käytettiin satunnaisesti loukkaavassa mielessä myöhäiskeskiajalta varhaiselle uudelle ajalle, Eurooppaa ravistelleiden uskonsotien keskellä ja niiden päätyttyä. Niin aikalaisviholliset kuin myöhäisemmätkin väittelijät kutsuivat hutteriittien, hussilaisten ja taboriittien kaltaisten radikaalisuuntausten opetuksia termillä communisticae. Mutta sitten sana katosi noustakseen suunnattoman kohun saattelemana esiin jälleen 1800-luvulla. Kaikki nuo 1500-luvun kerettiläissuuntaukset kannattivat omaisuuden jakamista ja yhteisöllistä elämäntapaa osan vaatiessa jopa aateliston ja papiston omaisuuden pakkolunastusta. Koko Keski-Euroopan laajuisesti kapinointia lietsoneiden Saksan talonpoikaissotien (1524-1525) aikana saarnaaja Thomas Müntzerin yksi taisteluhuudoista oli Omnia sunt communia - kaikki on yhteistä. Lienee sanomattakin selvää, että juuret jakamisen korostamiselle löytyvät syvältä kristinuskon historiasta ja opinkappaleista: "Erant illis omnia communia"; "--- kaikki oli heille yhteistä." (Ap. t. 4:32). Augustinuksen noin vuonna 400 kirjoittamassa säännöstössä sanottiin: "Et non dicatis aliquid proprium, sed sint vobis omnia communia."; "Äläkä sano mitään omaksesi vaan olkoon kaikki teidän yhteistä".

Commūnis. Katsotaanpa tarkemmin tätä latinan adjektiivia. Commūnis tarkoittaa yhteistä, yleistä, jaettua. Mūnĭa tarkoittaa velvollisuuksia, julkisia toimia, veromaksuja tai mitä tahansa kansalaisvelvollisuuksia järjestäytynyttä yhteisöä kohtaan. Näin ollen cum mūnis merkitsee velvollisuudesta, sitoumuksesta tai maksun mukaan, ts. sääntömääräistä osallistumisvelvollisuutta yhteisölliseen elämään. Erikoista kyllä, commūnis-sanan vastakohta on immūnis, joka puolestaan tarkoittaa velvollisuudettomuutta, vapautta sitoumuksista tai verovapautta[1].

Tämä on vasta alkua matkalla menneisyyteen sillä sanalla mūnĭa itsellään on hyvin pitkä historia. Sanan varhainen kantamuoto mai/mau/mu liittyy laskemiseen, punnitsemiseen ja asioiden mittaamiseen - oletettavasti oikeudenmukaista vaihtoa tai kanssaihmisten kesken jakamista silmällä pitäen, mikä on ajatuksena oikeudenmukaisesti järjestäytyneessä yhteisössä. Voimme löytää vastaavuuden lukuisista muinaisista kielistä. Veedisessä sanskriitissa, yli 400 vuotta vanhassa intialaisessa pyhässä kielessä, mâti merkitsee mittaamista. Latinassa samaa tarkoittaa mensio (vrt. ranskan mesure ja italian misura). Muinaiskirkkoslaavissa (joka kehitettiin 800-luvulla ja joka oli ensimmäinen kirjoitettu slaavilainen kieli) mena tarkoittaa vaihtamista tai vaihtokauppaa. Muinaisliettuassa (1400-luku) sanalla maínas on sama merkitys. Germaanisissa kielissä on erillinen, mutta saman suuntainen terminologinen kehitys: saksan adjektiivi gemeinas kuvaa täysin sanaa commūnis: ge-meinas = cum-mūnis[2]. Samasta sanasta juontuvat myös englannin sanat moon (kreikan mène, gootin[3] mēna; muinaisenglannin[4] mōna) ja month (kreikan; mèn, latinan mensis). Sieltä on peräisin myös englannin mieltä tarkoittava sana mind (latinan mens). Mieli on elin, joka laskee/mittaa/punnitsee antaen asioille arvon ja merkityksen. Merkitystä tarkoittavalla sanalla meaning on tietenkin sama juuri.

Huomattavaa on, että akkadin sana manû tarkoittaa sormilla laskemista[5]. Akkadi on muinainen seemiläinen kieli, jota puhuttiin (ja kirjoitettiin nuolenpääkirjoituksella) Mesopotamiassa 4500 vuotta sitten. Se oli aikansa "kansainvälisen" kaupan kieli. Runsaasti kaiverruksia ja kirjoituslaattoja on löytynyt ympäri Vähä-Aasiaa. Kaikkein arvossapidetyin ja kiistanalaisin italialainen lingvisti ja filologi, edesmennyt Giovanni Semerano (1913-2005) omisti koko elämänsä eurooppalaisten kielten alkuperän jäljittämiselle akkadiin ja yhteiseen seemiläiseen perustaan. Hän täytti melkein kaikki aukot kreikan ja latinan termien etymologiassa ja olemme ammentaneet paljon hänen töistään ja löydöksistään[6].

Jatkakaamme jälleen taaksepäin. Mitä tekemistä kantamuodolla mai/mau/mu on mittaamisen ja jakamisen kanssa? Akkadin vettä tarkoittava sana on , ugariitissa[7] mj ja arameassa[8] majjā. Vesi on arvokkainta mitä on. Janoinen vaihtaa siihen mitä vain. Vesi on jokaiselle yhteisön perusta, ensimmäinen asia, joka on jaettava tasan. Veden jakamisen välttämättömyys toimii ennakkoehtona kaikenlaiselle taloudelliselle ja sosiaaliselle sääntelylle.

Vajoamme yhä syvemmälle menneisyyteen spekuloidessamme inhimillisen kielen syntyä. Konsonantin M ja veden välillä on kiinteä yhtäläisyys. Äänne M muistuttaa karkean onomatopoeettisesti juomisen ääntä. Janoinen tuottaa ahnaasti juodessaan matalaa ääntä, joka voidaan pukea kirjalliseen asuun: "Oom... Oom... Oom... ". Italian vauvakielessä bumba tarkoittaa vettä.

Lopuksi voimme siis todeta, että sanaan Kom-mu-nis-mi sisältyvä tavu "mu" liittyy veteen, joka alkaa olla harvinainen luonnonvara. Jos sana elvytetään, ladataan ja uudistetaan, ei ajankohta voisi olla parempi.


* Grant Watson, Gerrie van Noord & Gavin Everall (ed.): Make Everything New - A Project On Communism. Book Works 2006. ISBN 1870699939.

Viitteet:

[1] Jos yhteisen vastakohta on immuuni, niin kommunismi on ideologiana vastustuskyvytön, jolloin on totta, että "kommunismi on mielisairaus", kuten amerikkalainen journalisti ja moraalinvartija George Putnam totesi napakasti 23.10.1966 pitäessään puhetta Unkarin kansannousun muistoksi.

[2] Gemeinwesen (yhteisö, yhteisöllinen, yhteisöllisyys) oli muuten yksi Karl Marxin lempisanoja samoin kuin yksi hänen varhaistuotantonsa avainkäsitteistä, esim. "Kriittisiä reunahuomautuksia 'preussilaisen' artikkeliin 'Preussin kuningas ja yhteiskunnallinen uudistus'" (1844):

"Mutta eivätkö kaikki kansannousut poikkeuksetta puhkea ihmisten ollessa auttamattoman eristyneitä yhteisöstä [Gemeinwesen]? Eikö jokainen kansannousu edellytä eristyneisyyttä? Olisiko vuoden 1789 vallankumous tapahtunut ilman Ranskan porvarien auttamatonta eristyneisyyttä yhteisöstä [Gemeinwesen]? Vallankumouksen oli määrä kumota juuri tämä eristyneisyys. Mutta se yhteisö [Gemeinwesen], josta työläinen on eristetty, on todellisuudeltaan ja laajuudeltaan vallan muuta kuin poliittinen yhteisö [Gemeinwesen]. Se yhteisö [Gemeinwesen], josta työläisen oma työ hänet erottaa, on elämä itse, fyysinen ja henkinen elämä, inhimillinen siveellisyys, inhimillinen toiminta, inhimillinen nautinto, inhimillinen olemus." (Marx, Karl & Engels Friedrich: Valitut teokset, 6 osaa. Osa 1. Moskova: Kustannusliike Edistys, 1978. Suom. Antero Tiusanen).

Mitä kyseisen käsitteen jatkokehittelyyn 1900-luvun kriittisen jälkimarxismin puitteissa tulee, katso ranskalaisajattelija Jacques Camatten tuotanto.

[3] Gootti oli germaanin kieli, jota puhui saman niminen heimo (100-400-luvuilla). Myöhemmin gootit jakautuivat ostrogootteihin ja visigootteihin. Gootit ottivat käytännössä haltuunsa kuolevan Rooman imperiumin Etelä-Euroopan osalta.

[4] Lingvistit tarkoittavat muinaisenglannilla (tai anglosaksilla) germaanista kieltä, jota puhuttiin Englannissa ennen vuoden 1066 normanni-invaasiota.

[5] Tämä on ainoa järkevä etymologinen selitys kättä tarkoittavalle latinan sanalle manus. Italiassa ja espanjassa mano; portugalissa mão; ranskassa main; katalaanissa .

[6] Semeranon tutkimustulokset on koottu hänen jättimäiseen teokseensa Le origini della cultura europea [Eurooppalaisen kulttuurin alkuperä], joka on julkaistu kahdessa osassa otsikoilla Rivelazioni della linguistica storica [Historiallisen lingvistiikan paljastukset] (Olschki, Florence 1984, ISBN 8822232542) ja Basi semitiche delle lingue indo-europee [Indoeurooppalaisten kielien seemiläinen perusta] (Olschki, Florence 1994, ISBN 8822242335). Seuraavalla vuosikymmenellä hän popularisoi teoriansa lyhyemmissä kirjoissa sekä julkaisi järisyttäviä tutkimuksia etruskien kielestä. Hänen viimeisiä teoksiaan ovat La favola dell'indoeuropeo [Indoeurooppalaisen kielen myytti] (B. Mondadori, Milan 2005, ISBN 8842492744) ja Il popolo che sconfisse la morte: Gli Etruschi e la loro lingua [Kansa, joka voitti kuoleman: etruskit ja heidän kielensä] (B. Mondadori, Milan 2006, ISBN 8842490709). Tietääksemme kirjoista ei ole englanninkielisiä käännöksiä.

[7] Ugariitti oli seemiläinen kieli, jota puhuttiin Syyriassa noin 1300-1100 eKr.

[8] Aramea on toinen, hyvin lähellä hepreaa oleva seemiläinen kieli. Se oli Jeesus Nasaretilaisen äidinkieli sekä kansan kieli, jota juutalaiset puhuivat Palestiinan ollessa osa Rooman imperiumia. Arameaa ja sen murteita puhutaan edelleen joissain osissa Lähi-itää (erityisesti Syyriassa). Jotkut Raamatun kirjoista oli alun perin kirjoitettu arameaksi (esim. Danielin kirja).

Tulostusversio.