2007-01-08

Perustulosta ja työkyvyn yhteiskunnasta

Mikko Jakonen

Perustulo: Kohti yhteiskunnan uutta perustaa?

Mihin perustaviin ongelmiin perustulo voisi siis vastata?

1) Pelkkä vaatimus perustulosta perusoikeutena tuo esille tämän kapitalistisen perusristiriidan, jossa markkinat ja prekaarista työstä hyötyjät pyrkivät ulkoistamaan lisäarvon tuotannon kustannukset yhteiskunnalle. Tämä tarkoittaa lisäarvon tuotannon kustannusten ja riskien ulkoistamista "yhteiskuntayksilön" harteille ja tätä kautta suoritettavaa yhteiskunnallisen ja yhteisen tilan haltuunottoa. Perustulo tulee ymmärtää perusoikeutena, sillä yhteiskunnassamme ei lähdetä liikkeelle nollatasolta, vaan jokainen työsuoritus edellyttää jo yhteiskunnallista rikkautta, joka pitää tunnustaa kaikkien yhdessä tuottamaksi ja jatkuvasti yhteisellä toiminnalla ylläpidetyksi.

2) Perustulo paljastaisi "pimeän työn" ja pakottaisi siirtymään pois siirtotyövoiman riistosta ja työn arvon laskusta, joka uhkaa tuottaa työtätekevien köyhien luokan ja niin sanotun työkyvyn yhteiskunnan (workfare society). Työkyvyn yhteiskunnassa ihminen ostaa työpalkkiollaan "jokapäiväisen leipänsä" ja anelee ja rukoilee myös seuraavan päivän leipäpalasta - ts. "työmahdollisuutta" "työnantajalta". Työkyvyn yhteiskunta on prekaarin työn yhteiskunnan yhteiskuntapoliittinen ilmaisu.

3) Riittävän suurena perustulo mahdollistaisi työstä kieltäytymisen, joka edesauttaa kaikkein heikkopalkkaisimpien alojen kriisiä ja edesauttaa näin matalapalkka-alojen vähenemistä. Näiden töiden sijaan perustulo avaa teitä kohti yhteishyödyllisiä töitä, jotka suuntautuvat keskinäiseen avunantoon, ekologisiin ratkaisuihin ja ympäristölle haitallisen kulutuksen vähentämiseen. Se mahdollistaa yhteiskunnassa vallitsevan todellisen naisten tekemän työn aliarvostuksen esiintuomisen, sekä edistäisi naisten riippumattomuutta patriarkaalisesta pakkovallasta.

4) Se tuo "ajan", oman ajan, vapaa-ajan ja joutilaisuuden hyveet takaisin yhteiskuntaan ja mahdollistaa ihmisten omaehtoiset ja autonomiset projektit. Se voi mahdollistaa myös suoran ja riippumattoman demokratian, ja näin koko eurooppalaisen yhteiskunnan muutoksen. Se edesauttaisi suoran demokratian voimistumista edustuksellisen demokratian menettäessä suurten puolueiden ylivaltaan pakottavan etuintressin. Näin perustulo tarkoittaisi liikettä kohti demokraattisempaa ja monipuolisempaa yhteiskuntaa, ja kenties kohti poliittisempaa yhteiskuntaa hallinnollisen "asemasota" -yhteiskunnan sijasta.

Näin ollen perustulo mahdollistaisi siirtymän erityisesti "yhteiskuntasopimuksen" ja "sukupuolisopimuksen" tuolle puolelle. Se mahdollistaisi aidon ja perustavanlaatuisen murtuman modernissa poliittisessa konstituutiossa. Perustulo on vallankumouksellinen hanke, joka kurkottaa ja näkee välittömien, välttämättömien ja pelkkiin "empiirisiin faktoihin" tai "taloudellisiin realiteetteihin" tuijottavan yhteiskunnallisen ja poliittisen ajattelun tuolle puolen. Se etsii uutta perustaa postmodernille eurooppalaiselle yhteiskunnalle.

Viitteet:

[1] Marx 1978.
[2] Debord 2005.
[3] Katso tarkemmin Hernesniemi 2006. Hän kirjoittaa mm. seuraavasti: "Kulutuksen ensisijaisena tehtävänä ei ole enää tuotannon koneiston voitelu. Kulutusta itsessään on lähestyttävä erityisenä tuottavuuden muotona. Kulutus on aktiivista ihmissuhteiden ja sosiaalisuuden tuottamista, semioottista peliä, joka sovittaa yksilön yhteiskunnalliseen ruumiiseen. Samalla se on yhteisöllisyyden, tai ehkä vain sen merkkien, kuluttamista - tunteiden, välittämisen ja luottamuksen kuluttamista niiden merkkien muodossa. Tavarat ovat näiden merkkien kantajia. Kulutus tulee ymmärtää yhteiskunnallisen hierarkian uusintajana ja sosialisaation välineenä." (Hernesniemi 2006, 130.)
[4] Termonen 2006.
[5] Marazzi 2006.
[6] Félix Guattari määrittelee territorion seuraavasti: "Territorio kuvaa elettyä tilaa tai käsitettyä systeemiä, jossa subjekti tuntee olonsa ’kotoisaksi´". (Guattari 2006, 421.)
[7] Maurizio Lazzaraton mukaan "Kapitalismi on ympäristöjen luomista". Lazzarato 2006.
[8] Katso tarkemmin Virtanen 2006 s. 225 -250.
[9] Katso mielipidekirjoitus "Yrityksiltämme vaaditaan jatkuvaa uudistumista." HS 26.11.2006.
[10] Virno 2006 ja sosiologisemmin Mäenpää 2005.
[11] Ks. esim. Vähämäki 2003.
[12] Tästä Negri & Hardt 2001 & 2005.
[13] Jokinen 2005.
[14] Berardi 2006, Esipuhe.
[15] Ks. Vähämäki 1997.
[16] Laajasti, katso Virtanen 2006 s.125 ja 133-138. Félix Guattari määrittelee "a-singifioijan" seuraavasti:"Meidän täytyy tehdä ero merkitsevien semiologioiden - jotka artikuloivat merkitseviä ketjuja ja merkittyjä sisältöjä - ja a-signifioivien semiotiikkojen, jotka toimivat syntagmaattisista ketjuista käsin aiheuttamatta kielitieteellisessä mielessä mitään merkitsevää efektiä ja jotka ovat alttiita astumaan suoraan kontaktiin referenttiensä kanssa diagrammaattisen kanssakäymisen kontekstissa. Esimerkki a-signifioivasta semiotiikasta: musikaalinen kirjoittaminen, matemaattinen korpus, tietokone syntaksi, robotiikka jne." (Guattari 2006, 415.)
[17] Virno 2006.
[18] Työvoiman uusi hierarkia voidaan muodostaa myös hienojakoisemmaksi, ks. Jakonen, Peltokoski & Vähämäki 2006.
[19] Esimerkkeinä tällaisesta kehityskulusta mainittakoon esimerkiksi Helsingin rautatientorille rakennettu luistinrata tai Helsingin Sanomien suorittama kaupungin leikkipuistojen sponsorointi (ks. tästä tarkemmin Hazard 2006, 229-238.)
[20] Virno 2006.

Kirjallisuus:

Debord, Guy 2005: Spektaakkelin yhteiskunta. Suomentanut Tommi Uschanov. Summa. Helsinki.
Berardi, Franco "Bifo" 2006: Tietotyö ja prekaari mielentila. Suomentaneet Mikko Jakonen, Inkeri Koskinen, Jukka Peltokoski, Miika Saukkonen, Markus Termonen, Eetu Viren ja Jussi Vähämäki. Toimittaneet Mikko Jakonen, Jukka Peltokoski ja Akseli Virtanen. Tutkijaliitto. Helsinki.
Guattari, Félix 2006: The Anti-Oedipus Papers. Translated by Kélina Gotman. Semiotext(e). New York.
Hazard, Kaarina 2006: Kontallaan. Muistiinpanoja mediasta. Teos. Helsinki.
Hernesniemi, Janne 2006: Kulutus. Teoksessa Jakonen, Peltokoski & Virtanen 2006: Uuden työn sanakirja. Tutkijaliitto. Helsinki.
Jakonen, Peltokoski & Virtanen 2006: Uuden työn sanakirja. Tutkijaliitto. Helsinki.
Jakonen, Peltokoski ja Vähämäki 2006: Paskaduunit ja työkyvyn yhteiskunta. Verkkolehti Megafoni.
Hautamäki, Antti, Kosonen, Mikko, Ståhle, Pirjo & Välikangas, Liisa: Yrityksiltämme vaaditaan jatkuvaa uudistumista. Helsingin Sanomat 26.11.2006.
Jokinen, Eeva 2005: Aikuisten arki. Gaudeamus. Helsinki.
Lazzarato, Maurizio 2006: Kapitalismin vallankumoukset. Suomentaneet Leena Aholainen, Anna Helle, Mikko Jakonen, Juuso Paaso ja Jussi Vähämäki. Tutkijaliitto. Helsinki.
Marx, Karl 1978: Pääoma. Kustannusliike Progress. Moskova.
Marazzi, Christian 2006: Pääoma ja kieli. Suomentaneet Riitta Kyllönen ja Taina Rajanti. Tutkijaliitto. Helsinki.
Mäenpää, Pasi 2005: Narkissos kaupungissa. Tammi. Helsinki.
Negri, Antonio & Hardt, Michael 2001: Empire. Harward University Press. Harward.
Negri, Antonio & Hardt, Michael 2004: Multitudo. Penquin Press.
Termonen, Markus 2006: Metropoli. Teoksessa Jakonen, Peltokoski & Virtanen 2006: Uuden työn sanakirja. Tutkijaliitto. Helsinki.
Virno, Paolo 2006: Väen kielioppi. Suomentanut Inkeri Koskinen sekä Joel Kaitila ja Eetu Viren. Tutkijaliitto. Helsinki.
Virtanen, Akseli 2006: Biopoliittisen talouden kritiikki. Tutkijaliitto. Helsinki.
Vähämäki, Jussi 1997: Elämä teoriassa. Tutkimus toimettomasta tiedosta kommunikaatio yhteiskunnassa. Tutkijaliitto. Helsinki.
Vähämäki, Jussi 2003: Kuhnurien kerho. Vanhan työn paheista uuden hyveiksi. Tutkijaliitto. Helsinki.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.