Joulukinkun ekologiaa

Sikatalous on aina ollut lähellä sydäntämme. Ja Tanska on maa, jossa sikoja riittää, jopa vientiin. Tanskalaisen sian röhkinä kuuluu nykyään kauas, aina Argentiinaan asti. Harmaasuolattu kinkku hakkaa köyhiä myös toisella puolella maapalloa.

Tanskan sikatuotanto tarvitsee suunnattoman määrän soijaa possujen ravinnoksi ja soija tuotetaan Argentiinassa. Soija on Argentiinan taloudessa tärkeä vientituote, siksi muut maataloustuotteet ja paikalliset elintarvikkeet saavat väistyä soijan tieltä. Muita tuotteita voidaan tuoda, soijaa viedään. Soijan viennin kasvaessa Argentiina onkin muuttunut yhä riippuvaisemmaksi elintarvikkeiden tuonnista. Paikallinen tuotanto vähenee kuten myös paikallisten ihmisten autonomia ja elämänvarmuus elintarvikkeiden tuotannossa. Eikä pelkästään paikallisten tuottajien riippuvaisuus globaaleista sikamarkkinoista ja soijan hinnasta, yksipuolisella soijanviljelyllä on myös tuhoisat vaikutukset itse maahan: teollinen soijanviljely käyttää tuhlaillen vettä ja imee ravinteet maasta.

Samaan aikaan kun Argentiinassa soijanviljelyn ala kasvoi 14 miljoonaa hehtaaria, maanviljelijöiden määrä laski 150 000, kun maanomistajat vuokrasivat tai myivät omaisuuttaan yrityksille, jotka tuottavat soijaa teollisesti. Argentiinassa 38,5 % väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. FAO:n mukaan se on yksi niistä maista, jotka kärsivät ravitsemuskriisistä.

Soijan viljely on saanut aikaan myös terveysongelmia. Tehokas tuotanto vaatii tuholaismyrkkyjä, joiden jäämätä säilyvät pitkään ravinnossa ja vaikuttavat erityisesti lapsiin. Argentiinalaiset tutkijat ovatkin suositelleet, ettei alle viisivuotiaille lapsille syötettäisi soijapitoisia elintarvikkeita.

Tanskalaiset siat syövät soijaa, mutta harmaasuolatun kinkun vaikutukset eivät jää pelkästään maahan, jonka ojiin, lampiin ja järviin kasautuu jotain mätää. Teollinen, vientiin suuntautunut maatalous ei ehkä ole paras mahdollinen keino kehittää maailman elintarviketuotantoa.

Toisaalta, jouluna siat syödään.

---

Joulukinkun anatomiaa: