2006-09-14

Ruumiin valta - vallan ruumis

Valtaaja

Ruumin vallan historiaa

"Ihmisruumis astuu valtakoneistoon, joka tutkii sen läpikotaisin, hajottaa ja muovaa uudelleen."

Foucault selitti oman aikansa ilmiöitä menneisyydestä käsin. Ruumiin politiikan juurien etsimisen hän aloitti uuden ajan kynnykseltä, Descartesista ja mekanistisesta maailmankuvasta. Tutkimalla ja kuvaamalla vankilan, sairaalan, mielisairaalan tai kasarmin syntyä ja toimintaa on mahdollista ymmärtää modernille vallalle ominaiset piirteet.

Ruumis vallan kohteena löydettiin Foucault'n mukaan 1600-luvulla, jolloin alkoi myös "koneen kaltaisen" ihmisen historia. Tämä muutos tapahtui yhtälailla anatomis-metafyysisellä eli tieteiden tasolla sekä teknis-poliittisella eli konkreettisten ruumiinvalvontatekniikoiden tasolla. Foucault näkee näiden tasojen päämääränä olevan ymmärrettävän ja hyödyllisen ruumiin tuottamisen erilaisilla tekniikoilla, joiden oikeutus ja keinot tulevat tieteestä.

Koneen tavoin toimivan ihmisen suuri kirja kirjoitettiin samanaikaisesti sekä anatomis-metafyysisella tasolla, jonka ensimmäiset sivut oli kirjoittanut Rene Descartes seuraajanaan lääkärit ja filosofit että teknis-poliittisella pohjalla, jolle rakennettiin joukko sotilas-, koulu-, ja sairaalasääntöjä sekä empiirisiä harkittuja menetelmiä, jotka tähtäsivät ruumiin toimintojen valvomiseen ja korjaamiseen.

Ajatus tiedosta ruumiin hallitsijana on sijoitettavissa juuri uuden ajan rationalismin murrokseen ja Descartesin ajattelevan sielun ja koneellisen ruumiin vahvaan dualismiin. Ruumis ja sen mukana luonto tuli perustavasti eristetyksi ajattelevasta substanssista. Descartesin teorioissa on nähty länsimaalaisille tyypillisen erittelevän ja kaksinaisen ajattelutavan juuret. Yleisesti on ajateltu, että järjen tulee hallita sekä alistaa ruumis ja luonto, koska ne ovat ikään kuin vastakkaisia substansseja, joista vain toinen on ikuinen varman tiedon lähde.

Tämä rationaalinen kontrolli mahdollisti ihmiselle kyvyn objektivoida oma kehonsa, tunteensa sekä itsensä ulkopuolinen maailma sekä muodostaa niihin välineellinen, täydelliseen hallintaan pyrkivä suhde. Rationaalisuudesta syntyi myös itsessään arvo, jonka voidaan nähdä moraalisesti velvoittavan yksilöä. Prosessissa, jota voidaan kutsua yksilöitymisen ja sisäistymisen historiaksi sukupuolisuus määriteltiin osaksi "luontoa" - tiedostamattomaksi haluksi, jota tuli kontrolloida ja hallita, koska se saattoi uhata yhteiskuntaa. Viettien orjuus olisi kyseenalaistanut sen, minkä katsottiin erottavan ihmisen eläimestä, rationaalisen ajattelun ja itsekontrollin.

Uuden ajan alkua vedenjakajana auttaa hahmottamaan myös kehitys, jonka seurauksena luonnontieteellinen tutkimus alkoi omaksua uskonnon paikkaa totuuden määrittäjänä. Oikean ja hyvän kertoivat nyt pappien sijaan lääkärit. Tämä prosessi voidaan nähdä toteutuvan yhä nykyään terveyden ympärille muodostuneessa monimutkaisessa riittien ja dogmien verkostossa. Synnin sijaan alettiin määritellä sitä, mikä on luonnotonta ja luonnollista.

Foucault'n mukaan konkreettiset ruumiinvalvontatekniikat viittasivat ennen kaikkea rationaalisen selityksen antamiseen ruumiin alistamisen ja käyttämisen sijaan. Ihmisuumiin tulisi olla ennen kaikkea hyödyllinen ja ymmärrettävä. Tiede- ja valtateknologiat alkoivat yksilöidä ihmisiä konkreettisina "tapauksina", joita ne määrittelivät ja ottivat muokattavikseen. Foucault argumentoi että seksuaalisuudesta tuotettiin tietynlainen diskurssi, jonka avulla ihmiset saattoivat omakohtaisesti alkaa tutkia, muovata ja artikuloida yksilöllisiä kokemuksiaan.

Pakkokeinoja oli Foucault'n mukaan 1700-luvulla yhä paljon käytössä, mutta ne olivat hienoisia liikkeiden eleiden ja asentojen valtaa kidutusrangaistusten väistyessä käytöstä. Koska valta ei enää identifioitunut hallitsijan ruumiiseen, tuli siitä olemukseltaan abstraktia ja sen toimeenpanovalta eritytettiin rangaistuksen säätäjistä.

Jotta ruumiin pikkutarkka havainnointi mahdollistuisi, aikaa ja tilaa alettiin kodifioida tarkasti. Kurinpito astui 1600-1700-luvulla kaikkialle, mutta se erosi kaikista totutuista hallitsemissuhteista (esim. vasallius, palvelussuhde tai orjuus). Uudenlaisen ruumiin kurin päämääräksi tuli yksilön oman itsensä hallinnan lisääminen.

Ruumiista tuli uuden ajan anatomis-metafyysisen murroksen myötä tutkimuksen kohde - luokittelun, leikkelyn, parantamisen - ja ennen kaikkea ymmärtämisen. Tästä alkoi Foucault'n mukaan myös normaaliuden historia, joka liittyy oleellisesti sallitun ja kielletyn väliseen rajanvetoon. Elämää alettiin "suojelemaan" rankaisemalla tämän normaaliuden rajan ylittäjiä. Tähän murroskohtaan sijoittuu biovallan ensiaskeleet.

Tämä kehitysprosessi oli suoraan yhteydessä valtaan, joka pyrki ruumiin voimistamiseen ja arvostamiseen. Itsetekniikat syntyivät 1700-luvulla, jolloin kehittyi myös sukupuoliteknologia; kasvatustieteen, lääketieteen ja taloustieteen avulla sukupuolesta tehtiin valtion asia, ja jokainen yksilö oli kutsuttava tarkkailuun. Tieteet ottivat kohteekseen jokaisen seksuaalisuuden osa-alueen ja ruumista alettiin selittää sekä analysoida. Kasvatustieteen kohde oli lapselle ominainen seksuaalisuus, lääketieteen kohteena oli naisen seksuaalifysiologia ja väestötieteen kohteena syntyvyyden säännöstely.

Foucault'n mukaan tutkimalla ja kuvaamalla vankilan, sairaalan, mielisairaalan tai kasarmin syntyä ja toimintaa olisi mahdollista ymmärtää modernille vallalle ominaiset piirteet. Hän näkee historian arvon juuri siinä, että se voi tarjota selityksen nykyisyyden ilmiöille, joita muuten voisi olla vaikea ymmärtää ja analysoida. Vallan historian Foucault käsittää kehityksenä, jonka tuloksena alistaja ei enää henkilöidy kehenkään (kuten kuninkaaseen) eikä prosessin osapuolia ole helppo erottaa.

Ihmisen tutkiminen yleistyi tiedemaailman laajetessa ja myöhemmin antropologian tutkimuskentällä ruumiista tuli keskeinen tutkimuskohde1800-luvulta. Sosiologit sen sijaan ovat keskittyneet tähän aiheeseen vasta Foucault'n työn seurauksena 1970-luvulta. Sosiaalinen ruumis alettiin modernissa tutkimuksessa nähdä valtasuhteiden tuotteena - vallan objektina. Tätä kehitystä seuratessa on mielenkiintoista nähdä, kuinka Foucaultin teorioita on alettu käyttää tiedemaailmassa ihmisen selittämiseen ja jäsentämiseen. Tällöin hänen omat tekstinsä ovat alkaneet toimia välineinä jäsentää sekä analysoida ihmistä ja täten tuottaa vallan diskurssia. Tällöin vallan kritiikinkin voidaan nähdä olevan suhteessa valtaan, eikä sen diskursseista irralliseksi, kuten Foucault itse asian ilmaisi.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.