2006-08-24

Prekariaatti, palkitsematon elämä

Jukka Peltokoski

Aivojen välinen yhteistyö

Mikä on yhteistä sosiaaliselle, kulttuuriselle ja inhimilliselle pääomalle? Kaikki viittaavat sellaisiin ihmiselämän ulottuvuuksiin, joiden pääomaksi muuttumisesta itse pääomapiirit eivät vielä jokin aika sitten uskaltaneet uneksiakaan. Ihmisyyden sinänsä muuttuminen taloudelliseksi arvoksi tulee mahdolliseksi tietokapitalismissa, joka syrjäyttää tehdaskoneen arvonmuodostuksen keskeisimmältä sijalta. Tilanne olisi verrattavissa imperialismin aikaiseen orjuuteen, jos orjia olisi pidetty täysinä ihmisinä. Orjakauppa oli kuitenkin omalla brutaalilla tavallaan nykykapitalismia inhimillisempää.

Tietokapitalismissa tuotannon keskiöön nousee aivojen välinen yhteistyö. Tiimityömallin yleistyminen sisäistää työntekijöiden kommunikaation osaksi työtapahtumaa moninkertaistaen yrityksen kyvyn aistia markkinatilanteita ja asiakkaiden tarpeita, kehittää ratkaisuja kriisitilanteisiin, uudistaa työnteon malleja, sitouttaa työntekijöitä yrityksen aineettomaan ulottuvuuteen sekä viime kädessä myös tuottaa uusia tuotekeksintöjä ja markkinastrategioita. Tietokone työkaluna alkaa yhdistää kaikkea työtä.

Yritysten kiinnostus "inhimillistä pääomaa" kohtaan kertoo siitä, että viime kädessä vain ihmiskone kykenee tiedontuotantoon. Siksi on sijoitettava ihmiseen, pantava tämä poikimaan tuottoa. Tämä ei kuitenkaan tapahdu pelkkänä jo aktualisoituneiden tekojen summana, vaan potentiana, kykynä uuteen, kykynä luovuuteen. Ansioluettelon pitää osoittaa ennen kaikkea kykyä itsensä ylittämiseen ja ennalta-arvaamattomiin yhdistelmiin.

Kun aivojen välinen yhteistyö muuttuu suoraksi ja ensisijaiseksi tuotannon tekijäksi, purkautuu mahdollisuus määritellä tuotannolle rajattu aika tai paikka. Työn tuottavuus perustuu yhteiskunnallisen tuotannon ulottuvuudelle, joka ei milloinkaan tyhjene siihen, mikä niin sanotusti materialisoituu työssä. Työ vain ottaa käyttöönsä joitain yhteiskunnallisesti jo tuotettuja kykyjä ja merkityksiä. Luovan luokan teoria tunnustaa tämän omalla tavallaan peräämällä yritysten huippuosaajille moniarvoista elinympäristöä kiintiöhomoineen ja muine vaihtelua tuovine lisukkeineen.

Tehdastyöläinen saattoi tehtaalle mennessään jättää aivonsa ja persoonallisuutensa narikkaan. Sai olla vaikka juoppo, kunhan hoiti hommansa. Tänään persoonallisuudesta on tullut työvoiman tärkein työväline. Persoonallisuus ei kuitenkaan kasva ja kehity umpiossa. Kun työhön sidotaan työntekijän koko persoonallisuus, tulee työllistetyksi kokonainen yhteiskunnallisten suhteiden verkosto. Keksinnöt, pienet tai suuret, eivät katso aikaa tai paikkaa, eivätkä ne persoonalliset yhteistoiminnan valmiudet, jotka tänään ovat tehokkaan työssä suoriutumisen ehtoja, kehity niinkään töissä tai edes töihin valmistavassa koulutuksessa, vaan yhteiskunnallisessa elämässä ylipäätään.

Aivojen välisen yhteistyön "työpaikka" on yhteiskunta. Neroutta ja luovuutta idealisoivat porvarilliset tarinat uusintavat mieluusti myyttiä aivokudoksesta tahkoamassa uusia ideoita ylevässä yksilöllisyydessään (usein myös väärinymmärrettynä ja yksinäisenä). Kyvyt, jotka ihmisessä yltävät uuden merkityksen tai arvon luomiseen, ovat kuitenkin yhteisöllisiä. Sama pätee täysin myös hoivatyöhön, jossa jokainen kohtaaminen toisen ihmisen kanssa on merkityksellinen ainutkertaisella tavalla (joskin juuri tätä hoivatyön puolta ollaan julkisten palvelujen resurssipulan myötä varaamassa vain eliittipalvelujen etuoikeudeksi).

Yhteiskunnallinen tuotanto ei ole lähtökohtaisesti suljettu keneltäkään, eikä se ole minkään erityisluokan yksityisominaisuus tai sen omaisuutta. Wittgensteinia mukaillen, tietokapitalismissa yksityinen työ on yhtä mielekäs ajatus kuin yksityinen kieli.

Luovan luokan sijasta tarvitsemme keskustelua general intellectistä, yleisestä älystä. Nykytuotantoa luonnehtii yhteiskunnallinen hajautuminen, tietynlainen hajamielisyys ja monimielisyys, jolla on ehtymätön kyky tuottaa yllättäviä yhdistelmiä. Tämä kyky on määritelmällisesti kontrolloimaton, sillä uutta voi syntyä vain ennalta-asetettujen rajoitusten herpaantuessa ja antaessa tilaa "päähänpistoille" ja kokeiluille.

Väen elämä on kokeellista elämää. Elämä moneuden tilassa ei ole elämää annetuissa raameissa, vaan jatkuvissa risteämissä, joista jokainen tuo maailmaan jotain uutta ja ainutkertaista. Nykytalous nimittää kokeellista elämää innovaatiopohjakseen. Meille se on yksinkertaisesti elämää, joka kykenee luomaan merkityksiä ja yhteiskunnallisia rakenteita pääomasta huolimatta.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.