2006-08-21

EuroMayDay avasi taistelun uudesta työstä
Perustulo vs. workfare

Toimitus

Taistelu elämän ja tuottavuuden itsenäisestä hallinnasta

Joustava ja prekaari työvoima on toistaiseksi jäänyt vaille kollektiivisen itsepuolustuksen malleja, koska perinteinen ay-toiminta ja edustuksellinen politiikka eivät ole kyenneet tukemaan sen kamppailua elämänsä ja tuottavuutensa itsenäisestä kontrolloinnista.

Prekaarius viittaa perimmiltään siihen, ettei elämällä ole yhteiskunnallista arvoa ja turvaa työn ulkopuolella. Esimerkiksi laittoman siirtolaisen eloonjääminen on sidottu tämän pakotettuun halukkuuteen ottaa vastaan mitä tahansa töitä millä tahansa ehdoilla. Laittoman siirtolaisen elämä on suoraan ja välittömästi kiinni hänen kyvystään vastata työmarkkinoiden tarpeisiin.

Tuotannon keskeisiksi tekijöiksi ovat muodostuneet innovaatio, tieto ja sosiaalinen vuorovaikutus. Enää ei tuottavuuden keskiössä ole tehdaskone, vaan aivojen välinen yhteistyö, kommunikatiivinen yhteistoiminta. Niinpä enää ei taistella tehdaskoneen hallinnasta, eikä pysäytetä sen toimintaa toisen osapuolen painostamiseksi. Nyt tuotetaan kamppailuja, jotka asettuvat vastustamaan kontrollitoimia, jotka levittävät taloudellisen tuottavuuden vaateen koko elämän ylle.

On vaadittava mahdollisuuksia kieltäytyä huonosti palkatuista töistä ja surkeista työehdoista. On myös perättävä mahdollisuuksia itsenäisten tuottavuuden muotojen kehittämiselle esimerkiksi kolmannen sektorin piirissä.

Prekariaatti on nimi, joka kytkee yhteen erilaisista elämäntilanteista nousevaa kamppailua ulos workfare-yhteiskunnasta kohti itsellisen yhteistoiminnan muotoja. Tältä linjalta voimme kohdata niin "työttömiä", "työntekijöitä" kuin itsellisiä yrittäjiäkin. Juuri prekariaatin moneus pakottaa käsittelemään esitettyjä vaatimuksia poliittisina eikä ainoastaan teknisinä ongelmina, jotka "ratkaistaan" perustamalla työryhmiä ja laatimalla pari muistiota, jotka identifioivat levottomuuksien lähteen ja antavat aseita sen entistä hienovaraisemmalle kontrollille. Prekariaatin vastarintaa ei pidä tulkita yksittäisen erityisryhmän kapinoinniksi, vaan merkiksi uusista työtä koskevista jännitteistä, jotka asettavat perustavia yhteiskunnallisia haasteita.

Perustulo korvauksena palkattomasta työstä

Perustulossa on kysymys ennen kaikkea ihmisten kontrolloinnin vähentämisestä sekä oikeudenmukaisemmasta tulonjaosta. Perustulo olisi korvaus palkkatyön ulkopuolisesta tuotannosta ja se parantaisi matalapalkkaisten työntekijöiden neuvotteluasemaa lisäämällä mahdollisuuksia valita itsenäisesti millaisia töitä haluaa tehdä (mukaan lukien palkkatyön ulkopuoliset työn muodot). Se avaisi tilaa omaehtoiselle elämälle työkyvyn yhteiskuntaa vastaan.

Tänään kapitalistinen arvonlisäys perustuu yhteiskunnallistuneen työn riistoon: tuotannon sosiaalinen puoli - yhteistyö, kommunikaatio ja tunteet - on tullut arvonlisäyksen perustaksi, mutta siitä ei makseta. Tämän puolen pääoma ulkoistaa työntekijän itsensä kustannettavaksi. Riisto muuttaa muotoaan: pääoma riistää palkkatyön ulkopuolista yhteistyötä, tunteita ja kommunikaatiota.

Vanhan työn instituutiot, kuten SAK, sulkevat tältä silmänsä ja puhuvat ainoastaan "pätkätyöongelmasta".

Aivojen välinen yhteistyö ei ole vain "luovan luokan" huippuosaajien toimintaa, vaan yhteiskunnallinen prosessi, jossa kaikki yhteiskunnan jäsenet ovat mukana ja jonka kaikkia osatekijöitä ei koskaan voi määrittää selkeästi. Tämä on tuotantoa, johon osallistuvat kaikki työttömistä ja kotiäideistä aina huvikseen koodaaviin open source -nörtteihin ja tarrojaan kaduille liimaaviin nuoriin saakka. Sissimarkkinoijat ja alakulttuureista uusia muotisuuntauksia ammentavat muotisuunnittelijat ovat oppineet tämän jo vuosia sitten.

Kun puhumme perustulosta, emme puhu pelkästään siitä, ettei kenenkään tulisi pelätä jäävänsä ilman minkäänlaista toimeentuloa. Vaadimme suoraa korvausta kaikesta siitä tuottavasta toiminnasta, jota niin monet työttömiksi ja tuottamattomiksi luokitellut ihmiset jo tekevät. Emme tahdo almuja säälistä, vaan tunnustuksen siitä, että suuri osa yhteiskunnallisesti tuottavasta toiminnasta ei voi tulla valtion tai palkkatyön piiriin, mutta on silti yhteiskunnallisesti arvokasta. Uutta sosiaaliturvaa ei tarvita pelastamaan "vähäosaisia", "huono-onnisia" tai "vajaakykyisiä", vaan palkitsemaan elämä, joka rakentaa yhteiskuntaa palkkatyön ulkopuolellakin ja jonka piirissä rakennetaan tosiasiassa myös ne yhteistoiminnan kyvyt, joille taloudellinen kehitys perustuu.

Perustulo - parannus matalapalkkaisten työntekijöiden neuvotteluasemaan

Olemme kutsuneet joitain työpaikkoja "paskaduuneiksi". Meille tuttuja töitä tulemme jatkossakin kutsumaan siten kuin haluamme. Emme tietenkään halveksu ihmistä, joka lakaisee lattiaa, tai lattian lakaisua itsessään. Halveksumme sitä, joka maksaa siitä suhteettoman pientä palkkaa ja teettää sitä surkeilla ehdoilla.

Halveksumme yhteiskuntaa, johon muodostuu "matalapalkka-alojen" sektori, jossa työssä käyvien köyhien määrä kasvaa ja tuloerot lisääntyvät. Meille paskaduunia ei ole vain ruumiillinen ja pakkotahtinen työ, vaan kaikki työ, jonka ehdot ja työolot ovat huonoja.

Workfare-yhteiskunta on paskaduunien yhteiskunta. Jos tämä on kauhistus arvon herroille ja rouville, jotka itse likaavat kätensä korkeintaan takapihansa kukkaistutuksia möyhiessään, ei se meitä juuri kiinnosta. On suorastaan huvittavaa, miten paskatyökommentin jälkeen juuri ne, jotka jatkuvasti vaativat työehtojen heikentämistä, juoksivat kilvan puolustamaan siivoojien työmoraalia. Läpinäkyvämpää tekopyhyyttä on vaikeaa kuvitella.

Perustulosta puhuessamme emme tarkoita joidenkin oikeistolaisten esittämää pikku summaa, joka mahdollistaa juuri ja juuri elossa pysymisen pätkätöiden välissä. Emme myöskään allekirjoita joidenkin vasemmistolaisten "aktiivista ihmiskuvaa", jonka mukaan terve minäkuva perustuu palkkaorjuudessa elämiseen. Vaadimme perustuloa, joka takaa kaikille taatun toimeentulon ilman nöyryyttämistä.

Perustulo ei passivoi ihmisiä vaan päinvastoin tukee ihmisten itsenäisyyttä ja yhteisöllistä osallistumista. Se mahdollistaa yhteistä hyvinvointia rakentavan työn ja toiminnan, joka ei ole riippuvaista yritysten lyhytnäköisistä vaatimuksista. Se vahvistaisi matalapalkkaisten työntekijöiden neuvotteluasemaa, toisi joustavan turvan joustavalle työvoimalle, helpottaisi itsellistä yritteliäisyyttä ja tukisi kolmannen sektorin elinvoimaisuutta.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.