2006-08-21

EuroMayDay avasi taistelun uudesta työstä
Perustulo vs. workfare

Toimitus

Helsingin EuroMayDay-verkoston ja Megafonin manifesti vapputapahtumista.*

Helsingissä vappuaattona järjestetty EuroMayDay-tapahtuma oli osa eurooppalaista prekarisaation vastaista toimintapäivää.

Muualla toimintapäivä on kerännyt laajaa huomiota aiemminkin, mutta Suomessa juuri tämän vuoden EuroMayDay tuotti uuden yhteiskunnallisen tilanteen. EuroMayDay tyrmäsi Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) taholta esitetyt aloitteet työsuhteiden huonontamisesta sekä toi yhteiskunnalliseen keskusteluun oman poliittisen vaatimuksensa: perustulon. Keskustelu perustulosta on harvoin ollut yhtä vilkasta ja laajaa kuin tämän vapun jälkeen.

Kuten uusille yhteiskunnallisille liikkeille on ominaista, EuroMayDayssa ei lyöty pöytään ideologisia, lukkoonlyötyjä poliittisia ohjelmia. Tapahtuma tuotti katkoksen, josta avautuu tuntuma uudenlaisiin subjektiviteetteihin ja toisenlaisen maailman mahdollisuuteen. EuroMayDay oli laajempi tapahtuma kuin koskaan aiemmin ja sen jäljiltä olemme pakotettuja yhteiskunnallisten arvojen uudelleen arviointiin.

EuroMayDay toi esiin uuden yhteiskunnallisen taistelun. Kamppailu koskee yhteiskunnallistuneen työn riistoa, ihmisten yhteistoiminnan hallintaa ja niitä workfareen liittyviä kontrollitoimia, jotka levittävät taloudellisen tuottavuuden vaateen koko elämän ylle.

Euroopan laajuinen kamppailu

Aiemmin keväällä koko Euroopan huomion kohteeksi noussut liikehdintä onnistui kaatamaan Ranskan hallituksen ehdottaman työlain (CPE), joka olisi heikentänyt nuorten työntekijöiden irtisanomissuojaa. Lakiehdotuksen kaatuminen on osoitus siitä yhteiskunnallisesta painostusvoimasta, joka prekariaatilla on. Suomessa Elinkeinoelämän keskusliitto osoitti julkisesti tukeaan Ranskan lakiehdotukselle. Vappuna EK oli yksi protestoinnin pääkohteista.

Ensimmäinen EuroMayDay-mielenosoitus järjestettiin Milanossa vuonna 2001. Siitä lähtien laajeneva joukko eurooppalaisia liikkeitä on organisoinut toimintaa prekariaatin käsitteen ympärille. Vuonna 2004 EuroMayDay-tapahtumiin osallistui noin 100 000 ihmistä, viime vuonna noin 200 000. EuroMayDayn ohella on organisoitu monimuotoisia poliittisia protesteja, tottelemattomuutta ja tutkimustyötä. Suomessa EuroMayDay-prosessi ja prekariaattikeskustelu ovat olleet käynnissä vastaavan ajan ja suomalainen liikehdintä on elimellisessä yhteydessä eurooppalaiseen kenttään.

Perinteisistä vappurituaaleista poiketen EuroMayDay on tuonut kadulle karnevaalia ja kamppailua. "Suomalaisen työn" juhlapuheiden tilalle se on tuonut eurooppalaisen työn todellisuuden. Palkkatyöhön sidottujen vaatimusten sijasta se on puhunut perustulosta, joka maksettaisiin korvauksena osallistumisesta yhteiskunnalliseen tuotantoon, joka on olennaisilta osiltaan siirtynyt palkkatyön piirin ulkopuolelle.

Uusi työ eli elämän reaalinen alistaminen

Tajutakseen työssä ja tuotannossa tapahtuneet muutokset ei tarvitse lukea tieteellisiä tutkimuksia. Riittää, että keskustelee ihmisten kanssa metrossa, neuvolassa tai parturissa. Kyseessä ei ole nuorison väliaikainen tilanne, eikä kyse ole vain pätkätyöläisistä. Yhteiskunta ja työmarkkinat ovat prekarisoituneet ylipäätään: toiset ovat niiden puitteissa vain prekaarimpia kuin toiset.

Kaupungin palkkaama opettaja on määräaikaisessa työsuhteessa - ja kesällä työttömänä. Ravintoloissa työskentelevällä vuokratyöntekijällä ei ole varaa sairastaa. Siirtolaiset tekevät ala-arvoisilla palkoilla töitä, joihin muut eivät suostu. Erilaisilla laadunvarmistus- ja palkkausjärjestelyillä sekä muilla organisatorisilla muutoksilla työpaikoilta on siivottu löysän ajankäytön sekä kollektiivisen solidaarisuuden vyöhykkeet. Näin työvoima on saatu tarkkailemaan paitsi itseään myös työtovereitaan.

Töissä ei riitä, että tekee työnsä. On lisäksi osoitettava henkilökohtaista sitoutumista yrityksen visioon, koko persoonan sitomista työtapahtumaan ja työyhteisöön. Oikeuksistaan kiinni pitävät työntekijät ovat "ikäviä tyyppejä", jotka poistetaan joko laillisesti tai henkisellä painostuksella häiritsemästä työyhteisöä.

Yritystoiminnan riskejä sälytetään yksittäisten työntekijöiden harteille. Sosiaalisia oikeuksia ja työehtoja heikennetään työllisyyden parantamisen nimissä. Ranskan lakiehdotus nuorten työntekijöiden koeajan pidentämiseksi on tästä vain yksi esimerkki.

Kaikkialla Euroopassa kehitys on kulkenut welfaresta kohti workfarea, työkyvyn yhteiskuntaa. Ihmisarvoa mitataan yhä enemmän työmarkkinalähtöisesti. Prekarisaatiolla työvoima tehdään kuuliaiseksi yritysten ailahtelevien ja mielivaltaisten tarpeiden edessä. On taivuttava tyypillisiksi muodostuneisiin epätyypillisiin työsuhteisiin, pysyvään väliaikaisuuteen, vakituisiin sijaisuuksiin ja jatkuvaan epäjatkuvuuteen. On ylipäätään ajateltava elämää työelämänä.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.