2006-06-18

Hardcore-jalkapallofanit hakevat voimaa yhteisöstä

Markus Termonen, Antti Tietäväinen

Sèbastien Louis on luxemburgilainen sosiologi, jonka väitöskirja The Ultras Phenomenon in Italy käsittelee ultria eli hardcore-jalkapallofaneja.

Ensimmäinen ultra-ryhmä perustettiin Italiassa vuonna 1968. Kulttuuriin kuuluu, että seuraa kannustetaan seisaaltaan. Matseihin ultrat varustautuvat banderollein, lipuin, soihduin ja savupommein. Väkivaltaiset välienselvittelyt fanien välillä ovat yleisiä. Ultra-ilmiö linkittyy äärioikeistolaiseen ja äärivasemmistolaiseen politiikkaan, mutta ultrien joukossa on myös ei-poliittisia faneja. Louisin mukaan italialaisen jalkapallofanikulttuurin muutokset liittyvät olennaisesti myös italialaisen yhteiskunnan muutoksiin.

Megafoni tapasi Louisin Ateenassa Euroopan neljännen sosiaalifoorumin yhteydessä. Louis oli sosiaalifoorumissa puhumassa seminaarissa, joka käsitteli nykyaikaista urheilua ja rasismia. Tilaisuus oli mieleenpainuva siitäkin syystä, että se päättyi sarjaan piinaavan pitkiä yleisökommentteja. Puheenjohtaja teki tuskin elettäkään näiden rajoittamiseksi. Lopuksi kommentit olivat ymmärrettäviä ainoastaan kreikkalaiselle yleisölle, sillä tulkit poistuivat paikalta tehtyään liikaa ylitöitä.

Olemme havainneet, että rasistisen argumentoinnin tyyli on muuttunut. Kun vanha rasistinen retoriikka korosti rodun käsitettä, on uudessa rasismidiskurssissa keskeistä vaatimus kansallisen yhteisön autonomiasta. Uusrasistit painottavat puheessaan kansallista kulttuuria ja elämäntapaa, millä pyritään luomaan liikkeelle sivistynyt imago. Muutos vastaa essentialismin (rotu) ja subjektin rakentuneisuuden (kulttuuri) vastakkainasettelua. Nykyaikainen rasismi toimii postmodernisti painottamalla jälkimmäistä. Suomessa uusrasistisen diskurssin on omaksunut muun muassa kansallismielinen järjestö Suomen Sisu. Onko kehityskulku nähtävissä jalkapallon piirissä?

Puhun Italiasta, koska tutkimukseni koskevat sitä. Mielestäni voidaan sanoa, että rasistinen argumentointi on muuttunut tähän suuntaan. Fasistitervehdyksen yleisön edessä tehnyt Lazion kapteeni Paolo di Canio on sanonut olevansa fasisti, mutta kiistänyt olevansa rasisti. Myös Lazion ultra-ryhmän johtaja on todennut, että ryhmän toiminnassa kyse ei ole rasismista, koska siihen kuuluu myös mustia faneja. Samalla hän piti kiinni fasismi-määritelmästä. Tämän ajattelutavan mukaan jalkapallossa on kyse yhteisölle pelaamisesta. Jos olet osa tätä yhteisöä, sinut hyväksytään. Uusrasistisen diskurssin soveltaminen on siis meneillään myös jalkapallomaailmassa.

1980-luvun lopulta alkaen oikeisto on "soluttautunut" italialaisille stadioneille. Alussa se oli kovaa kamaa: natsilippuja sekä lauluja, joissa pilkattiin juutalaisia ja mustia. Nykyään fasistifanit yrittävät soveltaa puhetapaansa. Italiassa on esimerkiksi Forza nuova -niminen oikeistolaisryhmittymä, jolla on tapana mennä stadioneille levittämään propagandaansa. Forza nuova ei niinkään puhu juutalaisten tai mustien tappamisesta, vaan oman yhteisön rakastamisesta: myös mustat kelpaavat mukaan jos he sopeutuvat joukkoon.

Postfordistisessa taloudessa aineeton tuotanto on keskeisessä asemassa. Toiseutta voidaan pitää tällaisena aineettomana tuotteena: myytävänä kokemuksena, jonka avulla luodaan seuralle lisäarvoa. Voitko tulkita siirtolaispelaajien edustaman toiseuden ja eksoottisuuden toimivan tällä tavalla? Ovatko ne arvokkaita markkinointiresursseja jalkapalloseuroille?

En oikeastaan usko siihen, että siirtolaispelaajien eksoottisuudella olisi suurta markkina-arvoa. Pikemminkin kyse on välttämättömyydestä. Jalkapallo on täysin muuttunut Bosman-tapauksen* myötä. Tuo tapaus johti siihen, että seuroilla voi olla niin paljon ulkomaalaispelaajia kuin ne haluavat. Esimerkiksi Chelsean kokoonpanossa on vain harvoja englantilaisia pelaajia. Ennen muun muassa brasilialaiset pelaajat nähtiin eksoottisina, koska ihmisillä oli tietty kuva brasilialaisesta jalkapallosta. Muuten siirtolaisuuspelaajien kansallisuus ei mielestäni ole ollut markkinointiresurssi.

Joskus seurojen johtajat käyttävät siirtolaispelaajia "suojana", jolla puolustautua rasismisyytöksiä vastaan. Samalla seurojen teot rasismia vastaan ovat olleet hyvin vähäisiä. Viime vuonna Ranskan ykkösdivisioonassa pelanneen Bastian valmentaja esitti lehdistötilaisuudessa rasistisen solvauksen Paris SG:n pelaajaa kohtaan. Se järkytti monia ihmisiä. Jotkut puolustivat Bastian valmentajaa sanoen, ettei hän voi olla rasisti, koska hänen joukkueessaan on mustia pelaajia. Espanjan maajoukkueen valmentaja Luis Aragones puolestaan solvasi Arsenalissa pelaavaa Thierry Henrya tämän joukkuetoverille Jose Antoni Reyesille. Aragones sanoi Reyesille maajoukkueen harjoituksissa tämän olevan parempi kuin Henry, tuo "paskanekru". Asia nousi esille espanjalaisessa mediassa. Monet puolustivat valmentajaa sillä perusteella, että lause oli tarkoitettu motivoimaan Reyesiä. Lisäksi todettiin, että kyseinen valmentaja valmensi aikoinaan myös mustia pelaajia ollessaan Mallorcan valmentaja.

Seurojen johtajat ja valmentajat käyttävät siirtolaispelaajia eräänlaisena tekosyynä tai puolustuksena. He korostavat lajin monikulttuurisuutta ja toteavat, etteivät hyväksy rasistifaneja. Siirtolaispelaajat eivät kuitenkaan usein uskalla nostaa esille johdon määräämästä linjasta poikkeavia näkemyksiä.

Myös Nike on löytänyt tavan käyttää antirasismia markkinointikikkana "Stand up, speak up" -kampanjassaan.** Ongelma tässä kampanjassa on se, että kaikilla siihen osallistuvilla pelaajilla on sopimus Niken kanssa. Nikellä on ollut paljon julkisuusongelmia, jotka liittyvät halpatyövoimalla tehtyihin jalkapalloihin. Tällä kampanjalla Nike harjoittaa valkopesua ja luo itselleen antirasistista imagoa.

Englantilaisilla jalkapallostadioneilla tilanne on muuttunut täysin. 20 vuotta sitten laulettiin "apinalauluja" ja käytettiin muita todella rujoja rasistisia solvaustapoja. Nyt sellainen on Iso-Britanniassa todella harvinaista, toisin kuin Italiassa. Rasismi ei kuitenkaan ole kadonnut brittifutiksesta, vaan on pikemminkin pinnan alla. Osittain tämä johtuu lainsäädännöstä. Toisaalta lippujen hintojen kohoaminen on johtanut siihen, että katsomoissa on entistä vähemmän muita kuin valkoisia.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.